Molukkienvarpushaukka (Accipiter henicogrammus) on haukkojen heimoon kuuluva keskikokoinen petolintu. Sitä tavataan Indonesiassa, Pohjois-Molukkien saariryhmässä.[1] Molukkienvarpushaukan tiedetään pesivän ainakin Pohjois-Molukkien kolmella pääsaarella Halmaheralla, Morotailla ja Bacanilla.[3] Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat ja vuoristometsät 1 300 metrin korkeuteen. Pääasiassa lintua on tavattu yli 200m korkeudella merenpinnasta.
Kooltaan molukkienvarpushaukka on varpushaukkaa suurempi, mutta kanahaukkaa pienempi ja muodoltaan suhteellisen pitkäpyrstöinen ja lyhytsiipinen lähilajeihin verrattuna. Koiraat ovat kooltaan noin ¾ naaraista, mutta väritykseltään lähes samanlaisia. Linnut ovat tumman liuskeenharmaita päältä ja laajalti punaruskeita alta.[4]
Molukkienvarpushaukkoja arvioidaan olevan 1000 - 10 000 yksilöä. Kannan epäillään olevan pienenemässä elinalueiden hävittämisen vuoksi.[3]Laji on täysin riippuvainen metsistä ja sen levinnäisyysalueella niistä hävisi 1990-2003 noin 20%. Metsien vähenemisen ennustetaan jatkuvan vähintään samaa tahtia. Lajia tavataan suojelualueilla kuten Aketajawe-Lolobatan kansallispuistossa, minkä arvioidaan hillitsevän kannan pienemistä.[3]
Molukkienvarpushaukka (Accipiter henicogrammus) on haukkojen heimoon kuuluva keskikokoinen petolintu. Sitä tavataan Indonesiassa, Pohjois-Molukkien saariryhmässä. Molukkienvarpushaukan tiedetään pesivän ainakin Pohjois-Molukkien kolmella pääsaarella Halmaheralla, Morotailla ja Bacanilla. Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kosteat alavat ja vuoristometsät 1 300 metrin korkeuteen. Pääasiassa lintua on tavattu yli 200m korkeudella merenpinnasta.
Kooltaan molukkienvarpushaukka on varpushaukkaa suurempi, mutta kanahaukkaa pienempi ja muodoltaan suhteellisen pitkäpyrstöinen ja lyhytsiipinen lähilajeihin verrattuna. Koiraat ovat kooltaan noin ¾ naaraista, mutta väritykseltään lähes samanlaisia. Linnut ovat tumman liuskeenharmaita päältä ja laajalti punaruskeita alta.
Molukkienvarpushaukkoja arvioidaan olevan 1000 - 10 000 yksilöä. Kannan epäillään olevan pienenemässä elinalueiden hävittämisen vuoksi.Laji on täysin riippuvainen metsistä ja sen levinnäisyysalueella niistä hävisi 1990-2003 noin 20%. Metsien vähenemisen ennustetaan jatkuvan vähintään samaa tahtia. Lajia tavataan suojelualueilla kuten Aketajawe-Lolobatan kansallispuistossa, minkä arvioidaan hillitsevän kannan pienemistä.
