Ampulex compressa on Ampulicidae-heimon loispistiäinen. Se tunnetaan erityisesti sen omaperäisestä lisääntymistavastaan, johon liittyy elävän torakan (erityisesti lajin Periplaneta americana) käyttäminen isäntäeliönä sen toukille. Monet muutkin loiseliöt käyttävät eläviä eliöitä toukkiensa ruokana, mutta Ampulex compressa jättää isäntäeliön liikkumiskykyiseksi ja muuntelee sen käyttäytymistä poikkeuksellisella tavalla.
Jo 1940-luvulla huomattiin lajin pistävän torakkaa kahdesti, mikä muunsi uhrin käyttäytymistä. Viimeaikaisten tarkempien tutkimusten avulla on huomattu sen pistävän tarkasti tiettyihin hermosolmujen kohtiin. Ampulex compressa pistää ensimmäiseksi rintahermosolmuihin, jolloin torakka menettää lievästi eturaajojensa toimintakyvyn. Tämä antaa mahdollisuuden iskeä toisen kerran tarkasti valittuun kohtaan torakan aivoissa, joka säätelee sen pakorefleksiä. Toisen piston seurauksena torakka ei kykene tekemään normaaleja pakoyrityksiä. Pistiäinen, joka on liian pieni raahatakseen torakkaa mukanaan, alkaa ohjata sitä tämän jälkeen pesäänsä ratsastamalla sillä. Ratsastaminen tapahtuu vetelemällä torakan tuntosarvista, ikään kuin torakka olisi talutushihnan perässä. Kun pistiäinen on ratsastanut torakan pesäänsä, se munii sen takaruumiiseen ja peittää pesän sisäänkäynnin pikkukivillä pitääkseen saalistajat loitolla torakasta.
Pökertynyt torakka, joka on menettänyt pakorefleksinsä, makaa liikkumattomana siihen asti, kunnes pistiäisen toukat kuoriutuvat. Tämän jälkeen kuoriutuneet toukat syövät sen sisältäpäin tietyssä järjestyksessä noin kahdeksan vuorokauden kuluessa pitäen torakan mahdollisimman kauan hengissä. Syötyään isäntäeliön toukka muodostaa sen sisälle kotelon. Noin neljän viikon kuluttua täysikasvuinen pistiäinen kuoriutuu kotelosta ja aloittaa aikuisiän vaiheen.
Pistiäinen on tyypillinen trooppisilla seuduilla, Afrikassa, Intiassa ja Tyynenmeren alueella.
Ampulex compressa on Ampulicidae-heimon loispistiäinen. Se tunnetaan erityisesti sen omaperäisestä lisääntymistavastaan, johon liittyy elävän torakan (erityisesti lajin Periplaneta americana) käyttäminen isäntäeliönä sen toukille. Monet muutkin loiseliöt käyttävät eläviä eliöitä toukkiensa ruokana, mutta Ampulex compressa jättää isäntäeliön liikkumiskykyiseksi ja muuntelee sen käyttäytymistä poikkeuksellisella tavalla.
Jo 1940-luvulla huomattiin lajin pistävän torakkaa kahdesti, mikä muunsi uhrin käyttäytymistä. Viimeaikaisten tarkempien tutkimusten avulla on huomattu sen pistävän tarkasti tiettyihin hermosolmujen kohtiin. Ampulex compressa pistää ensimmäiseksi rintahermosolmuihin, jolloin torakka menettää lievästi eturaajojensa toimintakyvyn. Tämä antaa mahdollisuuden iskeä toisen kerran tarkasti valittuun kohtaan torakan aivoissa, joka säätelee sen pakorefleksiä. Toisen piston seurauksena torakka ei kykene tekemään normaaleja pakoyrityksiä. Pistiäinen, joka on liian pieni raahatakseen torakkaa mukanaan, alkaa ohjata sitä tämän jälkeen pesäänsä ratsastamalla sillä. Ratsastaminen tapahtuu vetelemällä torakan tuntosarvista, ikään kuin torakka olisi talutushihnan perässä. Kun pistiäinen on ratsastanut torakan pesäänsä, se munii sen takaruumiiseen ja peittää pesän sisäänkäynnin pikkukivillä pitääkseen saalistajat loitolla torakasta.
Pökertynyt torakka, joka on menettänyt pakorefleksinsä, makaa liikkumattomana siihen asti, kunnes pistiäisen toukat kuoriutuvat. Tämän jälkeen kuoriutuneet toukat syövät sen sisältäpäin tietyssä järjestyksessä noin kahdeksan vuorokauden kuluessa pitäen torakan mahdollisimman kauan hengissä. Syötyään isäntäeliön toukka muodostaa sen sisälle kotelon. Noin neljän viikon kuluttua täysikasvuinen pistiäinen kuoriutuu kotelosta ja aloittaa aikuisiän vaiheen.
Pistiäinen on tyypillinen trooppisilla seuduilla, Afrikassa, Intiassa ja Tyynenmeren alueella.
