nomes no trilho de navegação
Nolidae és una família de lepidòpters heteròcers pertanyent als noctuoïdeus. S'han descrit al voltant de 1.400 espècies arreu del món. Els imagos són poc vistosos, ja que tenen coloracions críptiques. Anteriorment estaven inclosos dins de la família Noctuidae.
Aquests gèneres encara no han estat inclosos a cap subfamília:
Nolidae és una família de lepidòpters heteròcers pertanyent als noctuoïdeus. S'han descrit al voltant de 1.400 espècies arreu del món. Els imagos són poc vistosos, ja que tenen coloracions críptiques. Anteriorment estaven inclosos dins de la família Noctuidae.
Die Kahneulchen oder Graueulchen (Nolinae) sind eine Unterfamilie der Eulenfalter (Noctuidae). Diese umfasst weltweit ca. 1400 Arten, von denen die meisten in den Tropen leben. Das Taxon stand lange Zeit im Rang einer Familie in der Überfamilie Noctuoidea, wurde jedoch durch Lafontaine und Fibiger (2006) nach einer Revision der Überfamilie auf Unterfamilienniveau der Noctuidae gesetzt.[1]
Die Falter erreichen in Europa eine Flügelspannweite von 17 bis 23 Millimetern und haben einen mittelmäßig bis kräftig gebauten Körper. Ihre Vorderflügel sind breit und werden nur 1,5 bis zweimal länger als breit. Die Hinterflügel sind etwa gleich breit wie die Vorderflügel und sind breit abgerundet. Die meisten Arten dieser Unterfamilie haben eine düstere Färbung. Einige, wie z. B. die Buchen-Kahneule (Pseudoips prasinana), fallen aber durch ihre leuchtende Grünfärbung auf. Ihre Fühler sind kurz bis mittellang und werden 0,5 bis 0,75 mal so lang wie die Vorderflügel. Die Fühler der Männchen können fadenförmig, gekämmt oder gefiedert sein. Ihre Maxillarpalpen sind stark zurückgebildet, ihr Saugrüssel ist voll entwickelt. Am Metathorax haben die Tiere gut entwickelte Tympanalorgane, mit denen manche Arten Klicklaute erzeugen können. Der Thorax ist stark behaart.
Die Vorderflügel haben 10 bis 12 Flügeladern mit einer Analader (1b). Die Hinterflügel haben 8 oder 9 Adern mit zwei Analadern (1a und 1b).
Die Raupen sind meist dicht und lang behaart. Neben dem Nachschieber haben sie nur drei Bauchbeinpaare, ihnen fehlen Beine auf dem dritten Abdominalsegment. Sie fressen unter anderem an Rosengewächsen (Rosaceae), Hülsenfrüchtlern (Fabaceae) und Buchengewächsen (Fagaceae). Sie verpuppen sich in charakteristischen doppelwandigen und gekielten (kahnförmigen) Kokons.
Die Kahneulchen kommen in Europa mit 41 Arten vor,[2] von denen in Mitteleuropa 20 Arten bekannt sind.[3]
Die Kahneulchen oder Graueulchen (Nolinae) sind eine Unterfamilie der Eulenfalter (Noctuidae). Diese umfasst weltweit ca. 1400 Arten, von denen die meisten in den Tropen leben. Das Taxon stand lange Zeit im Rang einer Familie in der Überfamilie Noctuoidea, wurde jedoch durch Lafontaine und Fibiger (2006) nach einer Revision der Überfamilie auf Unterfamilienniveau der Noctuidae gesetzt.
Nolidae is a family of moths with about 1,700 described species worldwide.[1] They are mostly small with dull coloration, the main distinguishing feature being a silk cocoon with a vertical exit slit. The group is sometimes known as tuft moths, after the tufts of raised scales on the forewings of two subfamilies, Nolinae and Collomeninae.[2] The larvae also tend to have muted colors and tufts of short hairs.
Formerly, this group was included in the Noctuidae.
The following genera have yet to be assigned to a subfamily:
Nolidae is a family of moths with about 1,700 described species worldwide. They are mostly small with dull coloration, the main distinguishing feature being a silk cocoon with a vertical exit slit. The group is sometimes known as tuft moths, after the tufts of raised scales on the forewings of two subfamilies, Nolinae and Collomeninae. The larvae also tend to have muted colors and tufts of short hairs.
Formerly, this group was included in the Noctuidae.
Venhokkaat (Nolidae) on yöllä tai hämärissä lentävien pienten tai keskikokoisten perhosten heimo. Maailmassa on noin 1500 lajia, joita Suomessa on tavattu kaksitoista. Suomessa tavattavat lajit kuuluvat kolmeen alaheimoon. Heimon suomenkielinen nimi viittaa toukan rakentamaan, venemäiseen kotelokehtoon.
Venhokkaat ovat ulkoisesti hyvin vaihteleva perhosryhmä, jonka lajisto on suuri erityisesti Afrikan ja Aasian trooppisilla alueilla. Tropiikin ulkopuolella lajisto keskittyy lehtimetsiin, joskin joukossa on muutama taigalaji. Perhosten siipiväli vaihtelee 16–70 mm. Siivet ovat muodoltaan usein pyöreähköt ja niiden pohjaväri on usein vihreä, keltainen, sininen tai punainen, mutta heimoon kuuluu myös harmaan- ja ruskeankirjavia lajeja. Monilla lajeilla siivet ovat voimakkaasti kuviollisia. Siivet ovat lepoasennossa kattolaskuisesti vartalon sivuilla tai alaheimossa Nolinae leveästi vartalon sivuilla. Värityksen ja eläimen muodon perusteella venhokkaita voi helposti erehtyä pitämään yökkösinä, kääriäisinä tai koisina. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset ja suunnilleen samankokoiset.[1]
Heimon keskeisenä yhdistävinä tuntomerkkeinä on ylösalaisin olevaa venettä muistuttava kotelokoppa, jollainen on kaikilla lajeilla, joilla kopan ulkoasu ylipäänsä tunnetaan. Muina heimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä ovat etusiiven pitkä, tankomainen retinaculum sekä takaruumiin tyviosassa selkäpuolella leveä kaari hengitysaukon takana[2]. Keskiruumiin takaosassa on kuuloelin, jolla on vastine takaruumiin etuosassa. Kuuloelin on kuitenkin rakenteeltaan yksinkertaisempi kuin varsinaisilla yökkösillä. Alaheimoissa Nolinae, Bleninae ja Collomeninae etusiiven ns. yökköstäplien kohdalla on koholla olevien siipisuomujen muodostamia tupsuja. Pään chaetosemat ja pistesilmät puuttuvat, mutta imukärsä on hyvin kehittynyt.[1]
Aikuisen perhosen takaruumiissa on pieni äänen tuottamiseen sopiva elin. Myös kotelo kykenee tuottamaan ääntä raapimalla peräpäänsä kampamaisilla levyillä kotelokopan sisäpintaa. Toukat ovat yleensä karvattomia tai lyhytkarvaisia ja piileskelevät usein lehtien alapinnoilla.[1]
Heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 1500 lajia. Palearktisella alueella lajeja on noin 150 ja Euroopassa 35.[1]
Suomessa on tavattu 12 venhokaslajia, joista pari on harhailijoita.[3][4]
Venhokkaat (Nolidae) on yöllä tai hämärissä lentävien pienten tai keskikokoisten perhosten heimo. Maailmassa on noin 1500 lajia, joita Suomessa on tavattu kaksitoista. Suomessa tavattavat lajit kuuluvat kolmeen alaheimoon. Heimon suomenkielinen nimi viittaa toukan rakentamaan, venemäiseen kotelokehtoon.
Venhokkaat ovat ulkoisesti hyvin vaihteleva perhosryhmä, jonka lajisto on suuri erityisesti Afrikan ja Aasian trooppisilla alueilla. Tropiikin ulkopuolella lajisto keskittyy lehtimetsiin, joskin joukossa on muutama taigalaji. Perhosten siipiväli vaihtelee 16–70 mm. Siivet ovat muodoltaan usein pyöreähköt ja niiden pohjaväri on usein vihreä, keltainen, sininen tai punainen, mutta heimoon kuuluu myös harmaan- ja ruskeankirjavia lajeja. Monilla lajeilla siivet ovat voimakkaasti kuviollisia. Siivet ovat lepoasennossa kattolaskuisesti vartalon sivuilla tai alaheimossa Nolinae leveästi vartalon sivuilla. Värityksen ja eläimen muodon perusteella venhokkaita voi helposti erehtyä pitämään yökkösinä, kääriäisinä tai koisina. Sukupuolet ovat yleensä samannäköiset ja suunnilleen samankokoiset.
Heimon keskeisenä yhdistävinä tuntomerkkeinä on ylösalaisin olevaa venettä muistuttava kotelokoppa, jollainen on kaikilla lajeilla, joilla kopan ulkoasu ylipäänsä tunnetaan. Muina heimoa yhdistävinä tuntomerkkeinä ovat etusiiven pitkä, tankomainen retinaculum sekä takaruumiin tyviosassa selkäpuolella leveä kaari hengitysaukon takana. Keskiruumiin takaosassa on kuuloelin, jolla on vastine takaruumiin etuosassa. Kuuloelin on kuitenkin rakenteeltaan yksinkertaisempi kuin varsinaisilla yökkösillä. Alaheimoissa Nolinae, Bleninae ja Collomeninae etusiiven ns. yökköstäplien kohdalla on koholla olevien siipisuomujen muodostamia tupsuja. Pään chaetosemat ja pistesilmät puuttuvat, mutta imukärsä on hyvin kehittynyt.
Aikuisen perhosen takaruumiissa on pieni äänen tuottamiseen sopiva elin. Myös kotelo kykenee tuottamaan ääntä raapimalla peräpäänsä kampamaisilla levyillä kotelokopan sisäpintaa. Toukat ovat yleensä karvattomia tai lyhytkarvaisia ja piileskelevät usein lehtien alapinnoilla.
Heimoon kuuluu maailmanlaajuisesti noin 1500 lajia. Palearktisella alueella lajeja on noin 150 ja Euroopassa 35.
Les Nolidés (Nolidae) sont une famille de lépidoptères (papillons) comprenant environ 1 400 espèces de papillons distribués dans le monde entier. Ils étaient autrefois inclus dans les Noctuidae.
Ce sont pour la plupart de petits papillons avec une coloration terne, dont la principale caractéristique est d'avoir des touffes d'écailles sur les ailes antérieures.
Un certain nombre de genres n'ont pas été classés dans une sous-famille. Ce sont :
Les Nolidés (Nolidae) sont une famille de lépidoptères (papillons) comprenant environ 1 400 espèces de papillons distribués dans le monde entier. Ils étaient autrefois inclus dans les Noctuidae.
Ce sont pour la plupart de petits papillons avec une coloration terne, dont la principale caractéristique est d'avoir des touffes d'écailles sur les ailes antérieures.
Nolidae sunt familia papilionum cui sunt circa 1400 species descriptae, per orbem terrarum distributae. Eae plerumque sunt parvae et coloribus sordidis praeditae, quarum principalis proprietas distincta loci sunt lamellarum elevatarum in alis anterioribus. (Ergo grex aliquando Anglice tuft moths appellatur). Larvis sunt colores sordidi pilique breves.
Hic grex olim inter Noctuidas positus est.
Haec genera non iam ad subfamiliam adsignata sunt:
Haec stipula ad insectum spectat. Amplifica, si potes! Nolidae sunt familia papilionum cui sunt circa 1400 species descriptae, per orbem terrarum distributae. Eae plerumque sunt parvae et coloribus sordidis praeditae, quarum principalis proprietas distincta loci sunt lamellarum elevatarum in alis anterioribus. (Ergo grex aliquando Anglice tuft moths appellatur). Larvis sunt colores sordidi pilique breves.
Hic grex olim inter Noctuidas positus est.
Nolijos (lot. Nolidae, vok. Kahneulchen) - drugių (Lepidoptera) šeima.
Šeimoje yra aprašyta apie 1400 rūšių. Daugelio rūšių drugiai maži, neryškių spalvų.
Nolijos (lot. Nolidae, vok. Kahneulchen) - drugių (Lepidoptera) šeima.
Šeimoje yra aprašyta apie 1400 rūšių. Daugelio rūšių drugiai maži, neryškių spalvų.
De visstaartjes (Nolidae) zijn een familie van vlinders in de superfamilie Noctuoidea. Er zijn 1700 soorten bekend. De Nederlandstalige naam dankt deze familie aan de naschuivers (achterste potenpaar) van de rupsen, die in een v-vorm ten opzichte van elkaar staan, en wel wat op een staart van een vis lijken.
Visstaartjes zijn meestal kleine vlinders, met een weinig opvallend kleurenpatroon. Ook de rupsen zijn weinig opvallend gekleurd. Het is een zeer diverse familie die weer uit meerdere onderfamilies bestaat, die ook wel in andere families worden geplaatst. Zo zijn alle soorten ingedeeld geweest bij de uilen (Noctuidae) en de onderfamilie van de eigenlijke visstaartjes ook wel bij de beervlinders (nu Arctiinae). Het laatste dergelijke voorstel had te maken met een grote herschikking van de superfamilie Noctuidea in 2006, waarin de visstaartjes van een familie werden omgevormd tot een onderfamilie van de uilen (Noctuidae), teneinde te komen tot een monofyletische familie.[1] Een ander voorstel, waarin de visstaartjes een eigen familie blijven, lijkt echter bredere steun te krijgen. In de revisie van de hele orde van vlinders, door Van Nieukerken et al. in 2011, die hier wordt aangehouden, werd de groep als een zelfstandige familie overeind gehouden.[2]
De visstaartjes (Nolinae) zijn kleine, driehoekige en overwegend lichtgekleurde vlindertjes. De Sarrothripinae bestaat uit twee platte, op bladrollertjes (Tortricidae) lijkende soorten, waaronder de Variabele eikenuil. De laatste groep, de groenuilen (Chloephorinae) lijken, zoals de naam al aangeeft, sterk op uilen. In het totaal zijn er dertien soorten in Nederland en België.
De visstaartjes (Nolidae) zijn een familie van vlinders in de superfamilie Noctuoidea. Er zijn 1700 soorten bekend. De Nederlandstalige naam dankt deze familie aan de naschuivers (achterste potenpaar) van de rupsen, die in een v-vorm ten opzichte van elkaar staan, en wel wat op een staart van een vis lijken.
Visstaartjes zijn meestal kleine vlinders, met een weinig opvallend kleurenpatroon. Ook de rupsen zijn weinig opvallend gekleurd. Het is een zeer diverse familie die weer uit meerdere onderfamilies bestaat, die ook wel in andere families worden geplaatst. Zo zijn alle soorten ingedeeld geweest bij de uilen (Noctuidae) en de onderfamilie van de eigenlijke visstaartjes ook wel bij de beervlinders (nu Arctiinae). Het laatste dergelijke voorstel had te maken met een grote herschikking van de superfamilie Noctuidea in 2006, waarin de visstaartjes van een familie werden omgevormd tot een onderfamilie van de uilen (Noctuidae), teneinde te komen tot een monofyletische familie. Een ander voorstel, waarin de visstaartjes een eigen familie blijven, lijkt echter bredere steun te krijgen. In de revisie van de hele orde van vlinders, door Van Nieukerken et al. in 2011, die hier wordt aangehouden, werd de groep als een zelfstandige familie overeind gehouden.
De visstaartjes (Nolinae) zijn kleine, driehoekige en overwegend lichtgekleurde vlindertjes. De Sarrothripinae bestaat uit twee platte, op bladrollertjes (Tortricidae) lijkende soorten, waaronder de Variabele eikenuil. De laatste groep, de groenuilen (Chloephorinae) lijken, zoals de naam al aangeeft, sterk op uilen. In het totaal zijn er dertien soorten in Nederland en België.
Båtspinnere (Nolidae) er en gruppe av sommerfugler som hører til den artsrike gruppen Noctuoidea. Et viktig kjennetegn, som har gitt opphav til det norske navnet, er at larvene spinner en kokong som har en kjøl langs oversiden og ligner på en hvelvet båt. De fleste båtspinnerne er grå eller brune, små sommerfugler, men noen er mer fargerike.
Lafontaine og Fibiger (2006) publiserte en ny fylogenetisk klassifikasjon av Noctuoidea, basert både på morfologiske karakterer og analyser av DNA. Deres resultater tyder på at båtspinnerne bør plasseres som en undergruppe av nattfly (Noctuidae).
Små til middelsstore (vingespenn 16 – 70 mm) sommerfugler, de fleste mindre enn 25 mm i vingespenn. Utseendemessig varierer de ganske mye. En del arter ligner nattfly (Noctuidae), andre minner mer om viklere (Tortricidae) eller mott (Pyralidae). Kroppen er slank til ganske kraftig, hodet forholdsvis lite. Antennene er trådformede. Sugesnabelen er vanligvis velutviklet, labialpalpene er små hos noen undergruppe, store og fremoverrettede hos andre. Vingene er vanligvis avrundede, men hos noen tropiske arter kan forvingenes hjørner være trukket ut til en spiss. Båtmøllene hviler med vingene taklagt over ryggen. De fleste artene har mer eller mindre gråspraglete, men noen har klart grønne vinger, sjeldnere andre farger. Underfamilien duskspinnere (Nolinae) har dusker av oppstående skjell nær forvingenes fremkant. Bakvingene er bleke, ofte silkeaktig glinsende. De har utviklet et høreorgan på sidene av det bakerste mellomkroppsleddet (metathorax). Beina er forholdsvis korte.
Larvene lever vanligvis på forskjellige busker og løvtrær. Når de skal forvandle seg til puppe, spinner de en karakteristisk, båtformet kokong. De voksne møllene flyr i skumringen eller om natten og suger gjerne nektar eller andre sukkerrike næringsemner, for eksempel honningdugg fra bladlus. En del arter har lydproduserende organer og kan lage sprakende eller knitrende lyder.
Båtspinnere (Nolidae) er en gruppe av sommerfugler som hører til den artsrike gruppen Noctuoidea. Et viktig kjennetegn, som har gitt opphav til det norske navnet, er at larvene spinner en kokong som har en kjøl langs oversiden og ligner på en hvelvet båt. De fleste båtspinnerne er grå eller brune, små sommerfugler, men noen er mer fargerike.
Nolidae é uma família de insectos da ordem Lepidoptera.
Trågspinnare (Nolidae) är en familj fjärilar som omfattar cirka 1500 arter.
Trågspinnarna har ett vingspann som oftast ligger mellan 16 och 50 millimeter men ibland upp till drygt 70 millimeter. Utseendet varierar mycket inom familjen. Vissa arter liknar nattflyn, andra vecklare. Färgvariationen är också mycket stor, i tropikerna förekommer bjärt färgade fjärilar. De nordiska arterna är dock oftast grå eller bruna. Antennerna är trådformade. Labialpalperna är långa på vissa arter. Många arter har tre små pucklar med uppåtstående fjäll på framvingen. Familjen har fått sitt namn av att puppans kokong är trågformad och påminner om en uppochnedvänd båt med utdragen spets. Fjärilarna och pupporna hos vissa arter kan ge ifrån sig ljud. Larverna är nakna eller har endast gles behåring.
Trågspinnarna lever oftast i lövskogar. Larverna lever av blad. De hittas oftast på undersidan av blad eller mellan hopspunna blad.
Familjen har cirka 1500 arter i 315 släkten. Den delas in i ett antal underfamiljer. Det är dock oklart om dessa är monofyletiska.
I Sverige har 14 arter påträffats.
Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare-tofsspinnare. Lepidoptera: Lasiocampidae-Lymantriidae. 2006. ArtDatabanken, SLU, Uppsala, ISBN 91-88506-58-4
Wikimedia Commons har media som rör trågspinnare.
Trågspinnare (Nolidae) är en familj fjärilar som omfattar cirka 1500 arter.
Нолиды[1][2], или карликовые шелкопряды[3][4] (лат. Nolidae), — семейство чешуекрылых.
Бабочки средних и мелких размеров. Размах крыльев 12—35 мм. Усики двояко-гребенчатые или реснитчатые. Хоботок обычно хорошо развит, иногда редуцирован. Лоб и базальные членики усиков обычно с пучками чешуек. Глаза голые, глазки отсутствуют. Передние крылья с хорошо развитым рисунком из перевязей и полос и с 3 очень характерными пучками торчащих чешуек. Окраска неяркая, обычно серых или беловато-коричневых тонов. Активность приурочена к тёмному времени суток.
Сумеречные и ночные бабочки. В умеренной зоне у большинства видов 2 поколения в году, у некоторых видов 3 поколения. Гусеницы полифаги — развиваются на различных древесных и кустарниковых породах, а также на многих травянистых растениях и лишайниках. Гусеницы живут на различных травянистых и древесных растениях, окукливаются в прочном, как будто сделанном из пергамента, коконе.
До 500 видов, распространённых преимущественно в Индо-Малайской области. В Палеарктике около 70 видов.
В семействе выделяют следующие подсемейства:
Нолиды, или карликовые шелкопряды (лат. Nolidae), — семейство чешуекрылых.
.jpg)
