nomes no trilho de navegação
Psophiidae a zo ur c'herentiad e rummatadur an evned hag a vez renket en urzhiad Gruiformes. Psophia eo ar genad nemetañ ennañ.
3 spesad a zo er c'herentiad-mañ:
Psophiidae a zo ur c'herentiad e rummatadur an evned hag a vez renket en urzhiad Gruiformes. Psophia eo ar genad nemetañ ennañ.
La Psofiedoj (Psophiidae), ankaŭ agamiedoj aŭ trumpetbirdoj, estas birdofamilio en la ordo de la Gruoformaj (Gruiformes). Ĝi konsistas el nur unu genro kun tri specioj.
En PIV la psofioj nomiĝas agamioj laŭ la franca Agami trompette. Aliaj lingvoj havas trumpetista birdo kiel genran nomon, kvankam ĝia sonado similas pli precize al tamburado ol al trumpetado. Ni preferas transpreni kiel ĉefan la latinan sciencan nomon en esperantigita formo. Ĝi devenas de la greka ψόφος, kiu signifas ĉiuspecan bruon.
Psofioj aspektas laŭ grando kaj formo pli kiel kokoj ol kiel gruoj. Ilia beko similas al tiu de urogalo. La fortikaj kruroj havas stabilajn antaŭajn piedfingrojn kaj malgrandan, iom supre komenciĝantan malantaŭan piedfingron. La kapoplumaro estas velura, la ŝultro kaj la internaj supraj flugiloj estas strange ĉifonaj. La flugiloj kaj la vosto estas relative kurtaj. La plumaro estas ĝenerale grizabruna kun bluaj speguloj; malsamkoloraj estas la flugiloj laŭ la specio. La birdoj povas fariĝi grandaj ĝis duona metro kaj pezaj ĝis 1,5 kilogramoj.
Agamoj vivas en malgrandaj grupoj, kiuj dum la tuta jaro defendas sian teritorion. La birdoj tute ne ŝatas flugi, sed ili povas rapide, lerte kaj longe kuri, daŭre tikante per la flugiloj. Ili serĉas sian nutraĵon – fruktojn, semaĵojn, verdaĵojn kaj etain bestojn – sub arboj, irante inter la arboj tien kaj reen en la rapideco de homa piediranto, averaĝe 3,7 kilometrojn tage. Pli larĝajn riverojn ili trapasas naĝante, sed nur se necese. En danĝero ili flugas sur arbojn, kie ili ankaŭ tranoktas.
Trumpetbirdoj kelkfoje montras grupan amorludan dancadon, kiu iomete memorigas tiun de gruoj. La neston ili konstruas en arboj. Ĝi entenas inter ses kaj dek senmakulajn verdete aŭ flavete blankajn ovojn, kiujn la femalo elkovas. La idoj baldaŭ forlasas la neston por nutri sin surgrunde.
Psofiedoj vivas en Sudameriko, en la tropikaj pluvarbaroj de la amazona pelvo. La tri specioj estas limigitaj per grandaj riveroj: norde de Amazono la tambura psofio, okcidente de Rivero Madeira la verda psofio, oriente la blankflugila.
La Psofiedoj (Psophiidae), ankaŭ agamiedoj aŭ trumpetbirdoj, estas birdofamilio en la ordo de la Gruoformaj (Gruiformes). Ĝi konsistas el nur unu genro kun tri specioj.
Los psofíidos (Psophiidae) son una familia de aves gruiformes conocidas vulgarmente como trompeteros o tentes. Están restringidos a los bosques del Amazonas en América del Sur. Se comunican por una llamada que recuerda el sonido de una trompeta, de donde toman su nombre común.
Son aves con cuello largo, patas fuertes y pico similar al de las gallináceas. El plumaje es suave, y son poco voladores. Son gregarias; anidan en la tierra, ponen muchos huevos grandes de color blancos o verdosos. Se alimentan de insectos y frutas.
Se conocen ocho especies de Psophia:[1]
Los psofíidos (Psophiidae) son una familia de aves gruiformes conocidas vulgarmente como trompeteros o tentes. Están restringidos a los bosques del Amazonas en América del Sur. Se comunican por una llamada que recuerda el sonido de una trompeta, de donde toman su nombre común.
Son aves con cuello largo, patas fuertes y pico similar al de las gallináceas. El plumaje es suave, y son poco voladores. Son gregarias; anidan en la tierra, ponen muchos huevos grandes de color blancos o verdosos. Se alimentan de insectos y frutas.
Kyssäkurjet, aikaisemmalta nimeltään trumpettilinnut[1] (Psophiidae) on kurkilintuihin kuuluva lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja kolme lajia.[2] Kyssäkurkien sukuun kuuluvia lajeja ovat kyssäkurki (Psophia crepitans), perunkyssäkurki (Psophia leucoptera) ja brasiliankyssäkurki (Psophia viridis). Kyssäkurjet elävät Etelä-Amerikan sademetsissä. Ne liikkuvat parvina ja etsivät metsänpohjalta ravinnokseen hedelmiä, marjoja ja selkärangattomia. Pelästytettynä ne päästävät kovan varoitushuudon, josta tulee niiden englanninkielinen nimi trumpeter. Suomenkielinen termi trumpettikurki viittaa kuitenkin lajiin Grus americana.
Kyssäkurkien ruumiinpituus on 45–52 ja paino 1–1,5 kiloa.[3] Ne ovat ison kanan kokoisia ja muistuttavat kyttyräselkäistä kurkea. Kaula ja jalat ovat melko pitkät. Pää on pieni ja pyöreä,[4] nokka tukeva, lyhyt[5] ja hieman käyrä. Silmät ovat suuret ja tummat.[3] Höyhenys on pehmeä. Siivet ovat pyöreähköt, eivätkä sovellu kovin hyvin lentämiseen. Kyssäkurjet pitävät yleensä siipiään hieman koholla vartalon pinnasta, mikä tekee linnusta yhdessä sen pöyheän höyhenyksen kanssa todellista suuremman näköisen.[5] Kaulan höyhenys on kuitenkin tiivis ja samettinen, mikä saa kaulan vastaavasti näyttämään tavallista ohuemmalta.[6] Lyhyt pyrstö on lähes kokonaan siipisulkien peitossa.[3] Höyhenpeite on pääosin musta, mutta kaulassa purppuranvärinen vivahdus.[4] Lajit erottaa toisistaan siipisulkien, etenkin sisempien kyynärsulkien sekä selän värin perusteella.[3][4] Kyssäkurki on muutoin musta, mutta selässä on harmaata. Perunkyssäkurjen selkäpuolen takaosa on valkoinen. Brasiliankyssäkurjen erottaa taas vihertävistä siivistä.[4] Saman lajin naaraat ja koiraat ovat samankokoiset ja -väriset.[6]
Kyssäkurkien levinneisyys rajoittuu Etelä-Amerikan pohjoisosiin.[7] Niitä elää pääasiassa Amazonin ja Orinocon valuma-alueelle. Heimon elinympäristöä ovat trooppiset sademetsät. Jokainen laji elää omalla alueellaan, koska suuret joet erottavat niiden elinpaikat toisistaan.[3] Kyssäkurki elää Amazonjoen pohjoispuolella, jossa se elää Venezuelasta ja Guayanasta Ecuadorin itäosiin ja Koillis-Brasiliaan ulottuvalla alueella. Perunkyssäkurki elää Amazonin lounaispuolella Perussa ja Brasilian luoteisosissa. Brasiankyssäkurki elää joen kaakkoispuolella Pohjois-Brasiliassa.[5][4]
Kyssäkurjet karttavat maatalousalueita. Heimon lajit eivät ole uhanalaisia, eikä niiden olemassaolo ole toistaiseksi uhattuna. Alueen metsien jatkuva hävitys voi kuitenkin tehdä kyssäkurjet pitkällä tähtäimellä riippuvaisiksi suojelualueista.[6]
Kyssäkurjet ovat parvissa liikkuvia paikkalintuja.[8] Ne voivat kerääntyä jopa 200 yksilön parviin.[4] Kyssäkurjet liikkuvat maanpinnalla ja pystyvät huonoina lentäjinä lentämään enintään muutamia satoja metrejä.[8] Ne ovat kuitenkin nopeita juoksijoita.[3] Vaaran uhatessa kyssäkurjet mieluummin juoksevat kuin lentävät. Joetkin ne ylittävät mieluummin uimalla kuin lentämällä.[4]
Parvi suojautuu liikkumalla tiettyjä reittejä pitkin, joita johtaa yksi erityisen tarkkaavainen lintu.[6] Välittömän vaaran uhatessa ne voivat paeta ylös puihin. Puut toimivat myös yöpymispaikkoina. Iltahärässä ne lepattelevat melko vaivalloisesti puihin noin 6–9 metrin korkeuteen.[3] Parven jäsenet yöpyvät yhdessä, ja pitävät yhteytä toisiinsa äänekkäällä huudolla, joka alkaa lyhyillä ääntelyillä ja päättyy pitkään kirruntaan. Tätä ääntä matkimalla niitä voi helposti houkutella luokseen. Trumpettikurki-nimityksen ne ovat saaneet syvältä tulevasta matalasta uhkailuhuudostaan.[4] Huuto kuitenkin muistuttaa enemmän kumeaa rummutusta kuin torven törähdystä.[8] Varoitushuudon päästäessään lintu pitää nokkansa kiinni.[6] Ääni aiheutuu hyvin pitkästä urkupillin tavoin äänenvahvistimena toimivasta henkitorvesta, joka on kiertyneenä rintalastan sisällä.[4] Tämä ääntely voi kestää lähes minuutin, jonka jälkeen seuraa useiden minuuttien tauko, kunnes lintu voi jälleen päästää kumeaa ääntä. Äänen kesto määräytyy suurissa ilmapusseissa olevan ison ilmavaraston täyttymisen mukaan.[8]
Kyssäkurjet eivät ole puolustuskyvyttömiä, vaan pystyvät tekemään vastustajaansa iskuja kynsillään ja nokallaan. Ne välttävät vihollisen puraisut hypähtämällä ilmaan. Kyssäkurkien tiedetään pystyvän karkottamaan jopa keskikokoisen koiran.[4]
Kyssäkurjet ovat kaikkiruokaisia. Niiden ravintoa ovat pudonneet hedelmät, marjat, hyönteiset ja muut selkärangattomat, kuten muurahaiset, kärpäset, hämähäkit, heinäsirkat ja juoksujalkaiset.[4][6] Ne pitävät erityisesti termiiteistä.[6] Kyssäkurjilla on myös tapana seurailla tukaaneja, mölyapinoita sekä koateja ja syödä niiden puista pudottamia hedelmiä.[4]
Soidinaikana kyssäkurjet kerääntyvät avoimille paikoille,[4] joilla ne esittävät samantapaisen soidintanssin kuin kurjet. Niiden soidinesitykseen kuuluu hypähtelyä, höyhenten levitystä, huutelua ja jopa kuperkeikkoja.[4][8] Parittelun jälkeen pari rakentaa yhdessä pesän,[8] joka sijaitsee sijaitsee puunkolossa, palmunlatvassa,[3] oksanhaarassa tai maassa lähellä puunjuurta.[4] Naaras munii sinne 2–5 tai joskus jopa kymmenen karheapintaista munaa, joiden väri vaihtelee valkoisesta vihreään.[8][3] Haudonta-ajan kestoa ei tiedetä.[6] Ainakin perunkyssäkurjilla molemmat sukupuolet hautovat,[3] mutta vankeudessa vain naaraiden on havaittu hautovan.[6] Maassa pesivien lintujen poikaset lähtevät seuraamaan emoaan pian kuoriutumisen jälkeen, ja luultavasti myös puissa kuoriutuneet tekevät näin.[4]
Kyssäkurjet kesyyntyvät helposti. Ne tunnistavat eri ihmiset ja isäntänsä, ja tervehtivät tämän nähdessään kovalla kaakatuksella. Niiden kerrotaan myös seuraavan isäntäänsä. Paikalliset käyttävät niitä siipikarjan suojana. Tällöin kyssäkurki liikkuu kanaparven mukana ja johtaa sitä.[4][6] Varoitushuutonsa ansiosta niitä käytetään myös vahtilintuina.[9] Toisaalta näitä melko pelottomia lintuja myös metsästetään paljon niiden maukkaan lihan vuoksi.[4]
Kyssäkurjet, aikaisemmalta nimeltään trumpettilinnut (Psophiidae) on kurkilintuihin kuuluva lintuheimo, johon kuuluu yksi suku ja kolme lajia. Kyssäkurkien sukuun kuuluvia lajeja ovat kyssäkurki (Psophia crepitans), perunkyssäkurki (Psophia leucoptera) ja brasiliankyssäkurki (Psophia viridis). Kyssäkurjet elävät Etelä-Amerikan sademetsissä. Ne liikkuvat parvina ja etsivät metsänpohjalta ravinnokseen hedelmiä, marjoja ja selkärangattomia. Pelästytettynä ne päästävät kovan varoitushuudon, josta tulee niiden englanninkielinen nimi trumpeter. Suomenkielinen termi trumpettikurki viittaa kuitenkin lajiin Grus americana.
La famille des Psophiidae, ou psophiidés, comprend les 3 espèces d'agamis appartenant toutes au genre Psophia. Le terme agami, initialement orthographié agamy, est un terme d'origine Kali'na[1].
Ce sont des oiseaux terrestres de taille moyenne (de 45 à 52 cm), au cou assez long ainsi que les pattes. Ils ont le bec court et puissant, et le dos voûté. Ils vivent dans le nord de l'Amérique du Sud, où ils fréquentent la forêt tropicale dense. Ils sont réputés très facile à apprivoiser.
D'après la classification de référence (version 5.1, 2015) du Congrès ornithologique international (ordre phylogénique) :
La famille des Psophiidae, ou psophiidés, comprend les 3 espèces d'agamis appartenant toutes au genre Psophia. Le terme agami, initialement orthographié agamy, est un terme d'origine Kali'na.
Ce sont des oiseaux terrestres de taille moyenne (de 45 à 52 cm), au cou assez long ainsi que les pattes. Ils ont le bec court et puissant, et le dos voûté. Ils vivent dans le nord de l'Amérique du Sud, où ils fréquentent la forêt tropicale dense. Ils sont réputés très facile à apprivoiser.
Trompetvogels zijn een familie van vogels uit de orde Kraanvogelachtigen. De familie telt 3 soorten.[1]
Trompetvogels zijn een familie van vogels uit de orde Kraanvogelachtigen. De familie telt 3 soorten.
Trompetfuglar er ein familie med ei slekt av tre til seks artar med leveområde avgrensa til skogane i Orinocobassenget og Amazonasbassenget. Namnet trompetfuglar har dei fått av dei trompetstøtaktige kalleropa som hannfuglane gjer.
Dei liknar tamhøns i storleik, måler frå 45 til 52 centimeter og veg frå 1.0 til 1,5 kilogram. Dei er runde i kroppsforma. Nebbet er kort og kraftig, hals og føter er lange. Hals med hovud er s-forma i samankropen haldning. Hovudet er lite, men augo er relativt store, noko som kan gje eit «godmodig» uttrykk. Fjørdrakta er mjuk, liknar pels eller fløyel på hovud og nakke. Fargene går hovudsakleg i svart, med iriserande lilla, grønt eller bronsefarge, særleg på vengdekkfjørene og nedre nakke. Dei sekundære og tertiære flygefjørene er kvite til oransje, grå, eller grønlege til svarte. Dei har òg hårliknande fjører som fell ned lengst bak på ryggen i same farge. Desse fargene gjev namn til artane.
Trompetfuglane er dårlege flygarar, men gode løparar, dei kan lett flykte frå hundar. Dei er òg i stand til å symje over elver. Dei nyttar mesteparten av dagen i støyande flokkar, somme tider på meir enn 100 individ samlast nede på skogbotnen. Næringa er frå ei blanding av animalsk og plantebasert føde, dette kan vere nedfallen frukt, ofte frukt som er slått ned av aper, små mengder leddyr, blant anna maur og fluger, og dessutan krypdyr og amfibium.[1] På kvelden flyg dei opp i tre for å kvile 6 til 9 meter over bakken.
Den vide reirplassen til trompetfuglar ligg ofte i hole tre eller nokre gongar i krona på ein palme, alltid over bakken, frå få meter og opptil 13 m. Trompetfuglar bygger ikkje reir, men legg 2 til 4 egg direkte på underlaget. Egga har ujamne, kvite skal, i snitt måler dei 60 x 48 mm. Hos kvitvengtrompetfugl og gråvengtrompetfugl kan grupper av vaksne gje kollektivt omsorg for eit enkelt ungekull.[2]
I eller i nærleiken av den søramerikansk regnskogen har urfolket tradisjonelt heldt trompetfuglar som fjørkre. Vanlegvis tar menneske egg eller små ungar frå ville trompetfuglforeldre og lèt tamhøns klekke og oppfostre dei. Soleis blir temde trompetfuglar knytt til menneske.[2]
Temde trompetfuglar blir utnytta som vaktarar for anna fjørkre ved at dei kan oppdage slagar og avlive dei minste slangeartane. Med det kraftige tutande lætet kan dei òg spele ei rolle som «vakthund», det er sagt at dei reagerer på ukjende menneske og potensielle rovdyr.[2]
I delstaten Pará i Brasil, og i Fransk Guyana, er det vanlige namnet på desse fuglane agami.[2] Agami er òg ført opp i Store norske leksikon som eit alternativt norsk namn på arten gråvengtrompetfugl.[3]
Det er trudd at artane har ei felles nedætting datert til ca. 70-60 millionar år sidan. Fram til ca. år 2015 har det vore semje om tre artstakson og til saman fem underartstakson i gruppa. I 2019 listar IOC World Bird List[4] og EBird/Clements Checklist[5] tre artar, medan Handbook of the Birds of the World Alive listar seks artar.[2] HBW har opphøgd tre underartar til artar med referanse til ein gjennomgang av taksonomien til grønvengtrompetfugl,[6] og ein annen om utviklinga av diversifisering av organismar i Amazonas.[7]
Trompetfuglar i rekkjefølgje etter EBird/Clements Checklist v2019[5] med norske namn etter Norske navn på verdens fugler:[8]
Slekt Psophia
Tre andre takson er rekna som artar etter HBW - Alive, Family Psophiidae, species table.[2]
Trompetfuglar er ein familie med ei slekt av tre til seks artar med leveområde avgrensa til skogane i Orinocobassenget og Amazonasbassenget. Namnet trompetfuglar har dei fått av dei trompetstøtaktige kalleropa som hannfuglane gjer.
Multimedia w Wikimedia Commons Gruchacze[4] (Psophiidae) – monotypowa rodzina ptaków z rzędu żurawiowych (Gruiformes).
Obejmuje gatunki lądowe, zamieszkujące wyłącznie tropikalne lasy Amazonii w Ameryce Południowej[5] z wyjątkiem południowych jej części[6].
Długość ciała 45–52 cm; masa ciała 790–1500 g[7]. Gruchacze mają długie szyje i nogi oraz dzioby podobne do dziobów kurowatych. Słabo latają, za to są dobrymi biegaczami.
Żywią się głównie owadami i owocami. Gniazdują na ziemi, składając białe lub zielonkawe jaja. W Wenezueli i Brazylii, gdzie nazywane są jacamim, używane są jako zwierzęta stróżujące, gdyż doskonale potrafią zabijać jadowite węże.
Gr. ψοφος psophos – hałas, nieartykułowany dźwięk[8].
Do rodzinę gruchaczy należy jeden rodzaj Psophia z trzema gatunkami[4]:
Gruchacze (Psophiidae) – monotypowa rodzina ptaków z rzędu żurawiowych (Gruiformes).
Psophiidae (nome popular: jacamin, jacami) é uma família de aves da ordem Gruiformes que ocorre apenas na América do Sul, na região da Bacia Amazônica. A distribuição das espécies do único gênero varia conforme a teoria dos refúgios do pleistoceno.[1][2][3]
As 8 espécies atuais ocorrem no Brasil, sendo 5 endêmicas do país.[4][5]
_RWD.jpg)
|wayb= e |arquivodata= redundantes (ajuda); |wayb= e |arquivourl= redundantes (ajuda); |urlmorta= e |ligação inativa= redundantes (ajuda) Psophiidae (nome popular: jacamin, jacami) é uma família de aves da ordem Gruiformes que ocorre apenas na América do Sul, na região da Bacia Amazônica. A distribuição das espécies do único gênero varia conforme a teoria dos refúgios do pleistoceno.
Psophia là một chi chim thuộc họ đơn chi Psophiidae, trong bộ Gruiformes.[1] Chúng phân bố trong các khu rừng ẩm Amazon và Guiana Shield ở Nam Mỹ.
Psophia là một chi chim thuộc họ đơn chi Psophiidae, trong bộ Gruiformes. Chúng phân bố trong các khu rừng ẩm Amazon và Guiana Shield ở Nam Mỹ.
喇叭鸟科（学名：Psophiidae）为鹤形目的一科，现仅存1属3种，为南美洲的特有种。体型像鹤，但喙短小尖锐。不善飞行，但善于奔跑，能游泳。生活在森林地带，主要以植物的果实为食。
喇叭鸟科（学名：Psophiidae）为鹤形目的一科，现仅存1属3种，为南美洲的特有种。体型像鹤，但喙短小尖锐。不善飞行，但善于奔跑，能游泳。生活在森林地带，主要以植物的果实为食。
灰翅喇叭鸟（Psophia crepitans） 淡翅喇叭鸟（Psophia leucoptera） 暗翅喇叭鸟（Psophia viridis）.png){kind=small}
