nomes no trilho de navegação
Parascotia fuliginaria és una espècie de papallona nocturna de la subfamília Boletobiinae i la família Erebidae. És membre de la tribu Boletobiini.
Es troba a Europa i s'ha introduït a Amèrica del Nord.
Fa 18-28 mm d'envergadura alar. La longitud de les ales anteriors és de 11-14 mm. Els adults volen de juny a octubre, depenent de la ubicació.
Les larves s'alimenten de diversos bolets, com Piptoporus betulinus, Trametes versicolor i també de líquens.
Parascotia fuliginaria és una espècie de papallona nocturna de la subfamília Boletobiinae i la família Erebidae. És membre de la tribu Boletobiini.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw du tonnog, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy duon tonnog; yr enw Saesneg yw Waved Black, a'r enw gwyddonol yw Parascotia fuliginaria.[1][2]
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r du tonnog yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw du tonnog, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy duon tonnog; yr enw Saesneg yw Waved Black, a'r enw gwyddonol yw Parascotia fuliginaria.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r du tonnog yn lindysyn sydd yn bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Parascotia fuliginaria, the waved black, is a species of moth of the family Erebidae. It is found in Europe as far east as the Ural Mountains, in Armenia and Asia Minor, and is an introduced species in North America.
P.fuliginaria L.Forewing blackish fuscous; lines yellowish ochreous, edged with black; the outer dentate, the subterminal waved; a black mark at end of cell; hindwing like forewing; — the ab. flava Horm., from the Bukowina, has in the male quite pale ochreous wings, with two blackish fasciae in middle of wing and almost obsolete terminal spots; the female is pale yellowish brown, with darker dusting, especially in the basal and terminal areas; — ab. carbonaria Esp. is wholly black. Larva black; dorsal stripe white, swollen in places, with a black line in middle; several fine, interrupted, wavy, whitish lateral lines; tubercles large, with long hairs, those on the sides and the hind pair on each dorsal segment orange; head black, with yellow lines.[1] The wingspan is 18–28 mm. The length of the forewings is 11–14 mm.
The moth flies from June to October depending on the location.
The larvae feed on various fungi, such as Fomitopsis betulina, and Trametes versicolor and also on lichens.
This article incorporates text from this source, which is in the public domain. Parascotia fuliginaria, the waved black, is a species of moth of the family Erebidae. It is found in Europe as far east as the Ural Mountains, in Armenia and Asia Minor, and is an introduced species in North America.
Sieniyökkönen (Parascotia fuliginaria) on huomattavan paljon mittaria muistuttava yökkönen.
Pienikokoinen ja hentorakenteinen perhonen, jonka olemus ei muistuta lainkaan yökköstä vaan on harhaanjohtavan mittarimainen. Sekä etu- että takasiivet ovat leveät, pyöreäkärkiset, pohjaväriltään mustanharmaat. Ulomman poikkiviirun ulkopuolella sekä himmeämmän aaltoviirun kohdalla on kellertävää väriä. Siivissä on myös musta keskitäplä. Lajin siipisuomut irtoavat herkästi ja perhoset ovat usein kuluneita. Koiraan tuntosarvet ovat selvästi kaksoiskampahampaiset. Siipien kärkiväli on 15–28 mm.[1][2][3]
Sieniyökköstä tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa ja idässä Uralille ja Kaukasukselle saakka. Välimeren alueella se on paikoittainen.[4] Suomessa laji on melko yleinen ja havaintoja on tehty Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan korkeudelle saakka. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena kesä-heinäkuun vaihteesta elokuun loppupuolelle. Lennon huippu on heinäkuun lopulla.[5]
Sieniyökkönen elää lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja puutarhoissa, erityisesti sellaisissa, joissa kasvaa ikääntyneitä puita. Perhoset lentävät yöllä ja tulevat sekä valolle että syötille. Keskenkasvuinen toukka talvehtii.[3] Kotelo sijaitsee seitin suojaamana maassa tai kaarnanraossa.[1]
Toukka elää puiden rungoilla kasvavilla jäkälillä ja käävillä sekä laholla puuaineksella.[3]
Sieniyökkönen (Parascotia fuliginaria) on huomattavan paljon mittaria muistuttava yökkönen.
Inégale
L'Inégale (Parascotia fuliginaria) est une espèce de Lépidoptères nocturnes de la famille des Erebidae, de la sous-famille des Boletobiinae.
Cette espèce est caractérisée par « une couleur de fond du dessus des ailes brun-noir densément saupoudré d'écailles jaunâtres »[1] ainsi qu'une apparence générale rappelant celle des espèces de la famille des Geometridae[2]. Elle se différencie de la Petite Inégale (Parascotia nisseni) par sa couleur plus foncée et son envergure plus grande, allant de 18 à 28 mm[1],[3].
Cette espèce est présente au travers de l'Europe jusqu'en Asie mineure, plus particulièrement en Europe centrale et en Scandinavie. Elle est aussi présente en Europe du Sud, où elle est généralement rencontrée dans les vallées des massifs montagneux[1]. On retrouve cette espèce en France, exceptée en Corse, elle semblerait être plus rare dans les régions à climat méditerranéen. Parascotia fuliginaria a été introduite aux Etats-Unis[4].
Ce papillon vol en France de mai à septembre, la chenille se nourrit de différents champignons tels que Trametes versicolor, Stereum hirsitum, Piptoporus betulinus ainsi que de divers lichens poussant sur les troncs d'arbres[2],[3].
Inégale
L'Inégale (Parascotia fuliginaria) est une espèce de Lépidoptères nocturnes de la famille des Erebidae, de la sous-famille des Boletobiinae.
De paddenstoeluil (Parascotia fuliginaria) is een nachtvlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae). De vlinder heeft een voorvleugellengte van 11 tot 14 millimeter. De imago wordt vaak aangezien voor een spanner doordat de vleugels in rust gespreid tegen de achtergrond worden gehouden, zoals veel spanners dat doen. De soort overwintert als rups. De soort komt verspreid over Europa voor.
De waardplanten van de paddenstoeluil zijn te vinden op dode berken en andere bomen en bestaan uit paddenstoelen, zoals de berkenzwam en het elfenbankje, en korstmossen.
De paddenstoeluil is in Nederland en België een vrij schaarse soort, die verspreid over het hele gebied voorkomt. De vliegtijd is van halverwege juni tot eind augustus in één generatie. Soms is er een partiële tweede generatie tot begin oktober.
De paddenstoeluil (Parascotia fuliginaria) is een nachtvlinder uit de familie van de spinneruilen (Erebidae). De vlinder heeft een voorvleugellengte van 11 tot 14 millimeter. De imago wordt vaak aangezien voor een spanner doordat de vleugels in rust gespreid tegen de achtergrond worden gehouden, zoals veel spanners dat doen. De soort overwintert als rups. De soort komt verspreid over Europa voor.
Kjukefly (Parascotia fuliginaria) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er funnet nord til Sogn og Fjordane i Norge.
Et middelsstort (vingespenn 22 – 28 mm), slankt, mørkfarget nattfly. Med sin slanke kroppsbygning, brede vinger og fjærformede antenner hos hannen ligner arten mer på en måler (Geometridae) enn på et nattfly, den hviler også som en måler med vingene spredt flatt mot underlaget. Det finnes imidlertid ingen målere i Norge den kan forveksles med. Labialpalpene er lange og stikker fram foran hodet som et nebb. Hannen har fjærformede antenner. Vingene er mørkgrå med 2-3 uskarpe, oppbrutte, gule tverrbånd. Begge vingepar har en avlang, svart midtflekk. Larven har nokså lange, stive børster og er svart med parvise, gule flekker langs ryggen.
Kjukeflyet lever i skog, som helst skal ha mye død ved. Larvene utvikler seg vanligvis på kjuker, særlig knuskkjuke (Fomes fomentarius), men de kan også leve på sopphyfer i morknende ved eller på lav. De voksne sommerfuglene flyr om natten i juni – august.
Arten er utbredt i Europa østover til Uralfjellene og Kaukasus. I Norge er den nokså vanlig på Sørlandet og på Østlandet nordover til Gjøvik. På Vestlandet finnes den i de indre delene av Hordaland og Sogn og Fjordane.
Kjukefly (Parascotia fuliginaria) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er funnet nord til Sogn og Fjordane i Norge.
Parascotia fuliginaria là một loài bướm đêm trong họ Erebidae.[1][2]
.jpg)
.jpg)
