Siimakrotit (Gigantactinidae) on krottikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä ja lauhkeista meristä syvistä vesistä.
Siimakrottien heimoon kuuluu kaksi sukua ja 20–22 lajia, muun muassa siimakrotti (Gigantactis macronema). Heimon lajien naaraat poikkeavat kooltaan huomattavasti koiraista. Naaraat voivat saavuttaa 40 cm:n pituuden, kun koiraat jäävät korkeintaan 2,2 cm pitkiksi. Siimakrottinaaraiden ruumis on pitkulainen ja selkäevän ruoto on pidentynyt siimamaiseksi ja sen päässä on valoa tuottava elin. Tämän ruodon pituus voi olla jopa nelinkertainen kalan ruumiinpituuteen verrattuna. Aikuisilta kaloilta puuttuu vatsaevät. Siimakrottilajien silmät ovat pienet ja suu sekä hampaat kookkaat. Aikuiset koiraat kiinnittyvät naaraaseen, mutta niistä ei tule naaraiden loisia. Väriltään siimakrotit ovat tumman punaruskeita tai mustia.[1][2][3]
Siimakrotteja tavataan Atlantista, Intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Pohjoisimpana niitä on tavattu Grönlannin läheisyydestä. Heimon kalat elävät tyypillisesti 1 000–2 500 metrin syvyydessä yleensä yksittäin. Ne houkuttelevat valoelimellään saaliseläimiä ja mahdollisesti uivat pää alaspäin saalistaessaan.[1][2][3][4]
Siimakrotit (Gigantactinidae) on krottikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikista lämpimistä ja lauhkeista meristä syvistä vesistä.