Anemone trifolia ye una especie de planta fanerógames perteneciente a la familia (Ranunculaceae). Ye bien asemeyáu a A. nemorosa y vive en cuasi les mesmes árees, [1] estremándose d'esta especie nel color de los sos anteres que son blanques, en contraste con A. nemorosa que son marielles.
Ye una planta yerbácea perenne qu'algama los 10-30 cm d'altor. Tien flores blanques de 2 cm de diámetru con seis tépalos elípticos y como en cuasi tolos del so xéneru tien les fueyes estremaes en tres segmentos llanceolaos y formen grupos de tres fueyes por tarmu. El rizoma que s'atopa debaxo de la superficie tiende a formar trupos grupos.
Anemone trifolia, describióse por Carlos Linneo y espublizóse en Species Plantarum 1: 540, nel añu 1753.[2]
El nome del xéneru Anemone vien del griegu ἄνεμος (anemos, que significa vientu), por una antigua lleenda que diz que les flores namái s'abrir cuando sopla'l vientu. Trifolia: epítetu llatín que significa "con tres fueyes".[3]
Anemone trifolia ye una especie de planta fanerógames perteneciente a la familia (Ranunculaceae). Ye bien asemeyáu a A. nemorosa y vive en cuasi les mesmes árees, estremándose d'esta especie nel color de los sos anteres que son blanques, en contraste con A. nemorosa que son marielles.
Ilustración Detalle de la florAnemone trifolia (lat. Anemone trifolia) - qaymaqçiçəyikimilər fəsiləsinin əsmə cinsinə aid bitki növü.
Anemone trifolia (lat. Anemone trifolia) - qaymaqçiçəyikimilər fəsiləsinin əsmə cinsinə aid bitki növü.
Anemone trifolia je druh rostliny z čeledi pryskyřníkovité (Ranunculuaceae).
Jedná se o vytrvalou rostlinu dorůstající nejčastěji výšky 10–30 cm s podzemním bělavým oddenkem.[1] Lodyha je přímá, na vrcholu zpravidla jen s jedním květem. Přízemní listy jsou dlouze řapíkaté, trojčetné, lístky jsou pravidelně zubaté, nedělené.[1] Lodyžní listy (nebo listeny, záleží na interpretaci) jsou v trojčetném přeslenu, trojčetné, lístky jsou také nedělené a pravidelně zubaté. Květy jsou bílé, asi 25 mm v průměru. Okvětních lístků (ve skutečnosti se ale jedná o petalizované (napodobující korunu) kališní lístky a koruna chybí) jsou bílé. Kvete v květnu až v červnu.[1] Tyčinek je mnoho, prašníky jsou bílé až namodralé barvy. Gyneceum je apokarpní, pestíků je mnoho. Plodem je nažka, která je na vrcholu zakončená krátkým zakřiveným zobánkem. Nažky jsou uspořádány do souplodí.
Anemone trifolia je evropský druh, roste v horách severního Španělska, v Pyrenejích, Alpách, Apeninách, na východ sahá až do západního Maďarska a do Chorvatska.[1][2] V České republice ani na Slovensku neroste, v minulosti byla jen mylně udávána. Nejblíže k ČR roste v rakouských Alpách.
Anemone trifolia je druh rostliny z čeledi pryskyřníkovité (Ranunculuaceae).
Das Dreiblatt-Windröschen (Anemone trifolia) ist eine Pflanze aus der Familie der Hahnenfußgewächse (Ranunculaceae).
Die Art ist eine mehrjährige krautige Pflanze, ein Geophyt mit einem weißlichen „Wurzelstock“ (Rhizom). Sie erreicht eine Wuchshöhe von 10 bis 30 Zentimeter. Im Gegensatz zum weiter verbreiteten Busch-Windröschen sind die Abschnitte der Stängelblätter beim Dreiblatt-Windröschen nicht zerteilt, dafür regelmäßig gesägt. Die dreiteiligen Stängelblätter stehen quirlständig zusammen (wie bei allen Windröschen (Anemone), denn dies ist ein gemeinsames Gattungsmerkmal). Die übrigen Blätter sind grundständig. An jedem Stängel werden meistens nur eine Blüte gebildet. Jede Blüte hat meist sechs Perigonblätter. In jeder Blüte sind viele Staubblätter, die Staubbeutel sind (bläulich)weiß. Blütezeit ist April und Juni.
Die Chromosomenzahl beträgt 2n = 32.[1]
Das Dreiblatt-Windröschen hat seine Hauptverbreitung in den Südalpen und Südwest-Europa. Es kommt in Portugal, Spanien, Frankreich, Italien, Ungarn, Slowenien, im ehemaligen Jugoslawien und in Griechenland vor. In Österreich kommt es in Nieder- und Oberösterreich, Kärnten, Salzburg und Osttirol vor. In der Steiermark, wo es als ausgestorben galt, wurde es in der Obersteiermark wiederentdeckt. In Deutschland ist es nicht heimisch.
Das Dreiblatt-Windröschen wächst in Edellaubwäldern, auch in Gebüschen. Es ist kalkliebend und wächst in der collinen bis montanen Höhenstufe (bis 1800 m NN).
Man kann zwei Unterarten unterscheiden:[2]
Das Dreiblatt-Windröschen (Anemone trifolia) ist eine Pflanze aus der Familie der Hahnenfußgewächse (Ranunculaceae).
Anemonoides trifolia (syn. Anemone trifolia), the three-leaved anemone, is a perennial herbaceous plant in buttercup family (Ranunculaceae).[1]
The plant has stems growing 10–30 cm tall and bear single, white (rarely pale pink or pale bluish) flowers two centimetres in diameter, with five to nine (most often six) elliptical tepals. The fruit is a cluster of 2 mm achenes. Its leaves are divided into three lanceolate leaflets and form a single whorl of three leaves per stem; the leaflets have a toothed but not lobed margin. The rhizome, found directly below surface is whitish, and tends to form dense clonal colonies.[2][3][4] In subsp. albida, the achenes are pendulous.[3] The flowering period extends from April through June.
The species differs from Anemonoides nemorosa in its white or pale blue anthers (unlike the yellow anthers of A. nemorosa) and simple lanceolate leaflets lacking the deep lobing of A. nemorosa.[2]
Anemonoides trifolia is very similar to Anemonoides nemorosa, but has a more restricted range in southern and central Europe, from Portugal and Spain east to Hungary, and locally north to Finland, where one small population occurs.[5]
It occurs in hardwood forests and rocky sites up to 1860 metres altitude.[2]
The Portuguese and Spanish populations are distinguished as A. trifolia subsp. albida, with the remaining populations being A. trifolia subsp. trifolia.[5]
Anemonoides trifolia (syn. Anemone trifolia), the three-leaved anemone, is a perennial herbaceous plant in buttercup family (Ranunculaceae).
Anemone trifolia es una especie de planta fanerógamas perteneciente a la familia (Ranunculaceae). Es muy semejante a A. nemorosa y vive en casi las mismas áreas,[1] distinguiéndose de esta especie en el color de sus anteras que son blancas, en contraste con A. nemorosa que son amarillas.
Es una planta herbácea perenne que alcanza los 10-30 cm de altura. Tiene flores blancas de 2 cm de diámetro con seis tépalos elípticos y como en casi todos los de su género tiene las hojas divididas en tres segmentos lanceolados y forman grupos de tres hojas por tallo. El rizoma que se encuentra debajo de la superficie tiende a formar densos grupos.
Anemone trifolia, fue descrita por Carlos Linneo y publicado en Species Plantarum 1: 540, en el año 1753.[2]
El nombre del género Anemone viene del griego ἄνεμος (anemos, que significa viento), por una antigua leyenda que dice que las flores sólo se abren cuando sopla el viento.
Trifolia: epíteto latíno que significa "con tres hojas".[3]
Anemone trifolia es una especie de planta fanerógamas perteneciente a la familia (Ranunculaceae). Es muy semejante a A. nemorosa y vive en casi las mismas áreas, distinguiéndose de esta especie en el color de sus anteras que son blancas, en contraste con A. nemorosa que son amarillas.
Ilustración Detalle de la florAlppivuokko (Anemone trifolia, syn. Anemoides trifolia) on monivuotinen, Euroopassa kasvava leinikkikasvi. Se on läheistä sukua valkovuokolle (A. nemorosa) ja risteytyy sen kanssa helposti. Suomessa alppivuokko on rauhoitettu.[1] Muiden vuokkojen tapaan alppivuokko on myrkyllinen kasvi.[2]
Alppivuokko kasvaa 15–35 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja haaraton. Juurakko on suikerteleva ja harmaanvalkoinen. Pitkäruotiset, pitkään säilyvät aluslehdet ovat yksittäin ja eivätkä yleensä ole kukkavarren vieressä. Lehden lapa on pituuttaan leveämpi, kolmiosainen, lehdykät leveähköjä, ehyitä ja sahalaitaisia. Aluslehtiä pienemmät varsilehdet ovat varressa kolmen lehden kiehkurana. Varsilehtien ruoti on 10–30 mm pitkä. Kukka kasvaa tavallisesti yksittäin. Kukkaperä on 6–9 cm pitkä, ja kukka on 30–43 mm leveä. Kukan kehä on teriömäinen. Kehälehtiä on tavallisesti 6–8 kappaletta. Ne ovat kaljuja ja väriltään valkoisia tai vaaleanpunaisia. Heteet ovat valkoisia. Alppivuokko kukkii Suomessa kesäkuussa. Hedelmistö on pysty, ja koostuu 4–6 mm pitkistä, lyhytotaisisa ja karvaisista pähkylöistä.[3]
Alppivuokko muistuttaa valkovuokkoa. Molempien kukka on valkoinen, mutta valkovuokolla kukinnon heteet ovat keltaiset. Suurin ero näiden kahden lajin välillä on lehdissä: alppivuokon lehdet muodostuvat kolmesta ehyestä, sahalaitaisesta lehdykästä, mutta valkovuokolla lehdykät ovat melko syvään liuskoittuneet. Alppivuokon tieteellinen nimi trifolia johtuukin tästä lehtien selvästä kolmiosaisuudesta.[4]
Valkovuokon ja alppivuokon risteymiä (A. nemorosa x trifolia) esiintyy lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[2]
Alppivuokon levinneisyys rajoittuu Eurooppaan. Suomea lähimmät luonnonvaraiset esiintymät sijaitsevat Itä-Alpeilla, Italiassa, Itävallassa, Unkarissa ja Sloveniassa. Suomesta alppivuokko löydettiin vuonna 1929. Nykyisin lajista tunnetaan Suomessa 12 esiintymää, joten kyseessä ei ole puutarhakarkulainen kuten aluksi arveltiin. Lajin uskotaan tulleen Suomeen jo pian jääkauden jälkeen. Esiintymistä 11 sijaitsee Asikkalan kunnan eteläosissa ja yksi Hollolassa.[4]
Alppivuokko kasvaa Suomessa lehtomaisissa harjumetsissä, etenkin harjukuoppien eli suppien rinteillä.[2]
Alppivuokko (Anemone trifolia, syn. Anemoides trifolia) on monivuotinen, Euroopassa kasvava leinikkikasvi. Se on läheistä sukua valkovuokolle (A. nemorosa) ja risteytyy sen kanssa helposti. Suomessa alppivuokko on rauhoitettu. Muiden vuokkojen tapaan alppivuokko on myrkyllinen kasvi.
Anemone trifolia
L’Anémone noble (Anemone trifolia), encore appelée Anémone trifoliée, est une espèce de plante à fleur de la famille des Ranunculaceae.
Elle ressemble à l'Anémone sylvie (Anemone nemorosa) mais avec une répartition plus restreinte limitée au sud et au centre de l'Europe, du Portugal et l'Espagne jusqu'à la Hongrie et, localement, au nord, en Finlande, où on en trouve une petite population[1]. On la trouve dans les forêts de feuillus et les sites rocheux jusqu'à 1 800 mètres d'altitude[2]. Les populations portugaise et espagnole (Anemone trifolia subsp. albida) se distinguent des populations restantes (A. T. subsp. trifolia[1]).
La plante a des tiges de 10 à 30 cm de haut portant des fleurs simples, blanches (rarement rose pâle ou bleu pâle) de deux centimètres de diamètre, avec cinq à neuf (le plus souvent six) tépales elliptiques. Le fruit est un akène de 2 mm. Ses feuilles sont divisées en trois folioles lancéolées et forment un seul verticille de trois feuilles par tige, les folioles ont un bord cranté mais pas lobé. Le rhizome, trouvé directement sous la surface, est blanchâtre et tend à former des colonies denses[2],[3],[4] Dans subsp. albida, les akènes sont pendants[3]. L'espèce diffère de A. nemorosa par ses anthères blancs ou bleu pâle (contrairement aux anthères jaunes de A. nemorosa) et aux folioles simplement lancéolés sans échancrures profondes comme A. nemorosa[2].
Anemone trifolia
L’Anémone noble (Anemone trifolia), encore appelée Anémone trifoliée, est une espèce de plante à fleur de la famille des Ranunculaceae.
Elle ressemble à l'Anémone sylvie (Anemone nemorosa) mais avec une répartition plus restreinte limitée au sud et au centre de l'Europe, du Portugal et l'Espagne jusqu'à la Hongrie et, localement, au nord, en Finlande, où on en trouve une petite population. On la trouve dans les forêts de feuillus et les sites rocheux jusqu'à 1 800 mètres d'altitude. Les populations portugaise et espagnole (Anemone trifolia subsp. albida) se distinguent des populations restantes (A. T. subsp. trifolia).
Anemonoides trifolia ((L.) Holub, 1973), comunemente nota come Anemone trifogliata, è una piccola pianta primaverile, dai delicati fiori bianchi, appartenente alla famiglia delle Ranunculaceae, presente in Europa centro-meridionale e Finlandia[1].
Il nome del genere a cui apparteniene questo fiore (anemonoides) segue per la prima parte l'etimologia del genere Anemone: questo nome è attribuito a Teofrasto e significa vento in riferimento alla stagione di crescita solitamente ventosa, la primavera. Infatti in greco anemos = vento. Altri fanno derivare il nome del genere dal fiume Anemo che scorre presso Ravenna, dove si dice che per la prima volta gli antichi avrebbero scoperto questo fiore. Ma ci sono anche interpretazioni mitologiche: per i greci Anemone era la sposa di Zefiro (vento caldo dell'ovest che favoriva la nascita dei fiori e dei frutti)[2]. Il suffisso -oides significa letteralmente "a forma di", data la somiglianza tra le specie appartenenti a questi due generi.
L'epiteto specifico trifolia deriva invece dalla particolare forma delle foglie di questa pianta, suddivise in tre segmnenti (foliole), ciascuno dei quali non è una intera foglia.
È una piccola pianta erbacea che raggiunge i 10 – 30 cm d'altezza. Appartiene alla forma biologica delle geofite rizomatose (G rhiz), piante erbacee perenni che durante la stagione avversa perdono la parte epigea visibile, mentre resta viva la porzione ipogea, ove le gemme si trovano sugli organi sotterranei, quali rizomi, bulbi o radici, a seconda delle specie. Da questi, all'approssimarsi della stagione favorevole si rigenerano le foglie basali e gli steli con foglie caulinari e fiori. Le forme biologiche sono categorie di adattamento al clima della regione in cui vive una data specie.
In A. trifolia le radici sono dette secondarie, in quanto si originano dal rizoma, che è un fusto sotterraneo (ipogeo). In generale sono dette secondarie le radici che vengono emesse dal fusto, sia esso ipogeo o epigeo.
L'infiorescenza è generalmente a fiore singolo (raramente due) con breve peduncolo, di 2 – 3 cm.
I fiori sono attinomorfi con perianzio aploclamidato ossia formato da un solo verticillo di elementi più o meno indifferenziati (= tepali/petali). In questo tipo di fiore è presente la poliandria primaria, ossia una struttura primitiva (dal punto di vista evolutivo) caratterizzata da numerosi stami a disposizione spiralata. I nettari non sono presenti. I colori dei petali sono bianchi, rosati o cerulei (nella parte inferiore possono essere sfumati di violetto). Diametro del fiore: 20 – 35 mm.
Il frutto è una testa di acheni. Ogni achenio è sormontato da un breve becco ed è pubescente. Dimensione dell'achenio: 2 mm.
La riproduzione di questa pianta avviene per via sessuata grazie all'impollinazione effettuata da insetti pronubi (impollinazione entomogama). Generalmente si tratta di bombi.
Dal punto di vista fitosociologico la specie di questa voce è distribuita in numerose tipologie forstali, floristicamente diverse a seconda delle aree disgiunte. Nelle Alpi orientali, ad esempio, appartiene alla seguente vegetazione[5]:
Ancora per le Alpi, si deve aggiungere la classe Erico-Pinetea, poiché la specie si trova anche in pinete miste di pino nero d'Austria (Pinus nigra var. austriaca) e pino silvestre (Pinus sylvestris). Si trova anche in boschi di faggio e carpino nero (alleanza Ostryo-Fagion), ecc.
Il genere Anemone comprende diverse decine di specie una dozzina delle quali sono proprie della flora spontanea italiana. Il genere storicamente veniva diviso in tre sezioni[2]:
Attualmente la prima e l'ultima sezione formano dei generi distinti; mentre è la sezione centrale che ora descrive gli anemoni veri e propri; quindi l'Anemone trifolia appartiene al gruppo centrale.
Il numero cromosomico di A. trifolia è: 2n = 32[6][7].
In Italia sono presenti due sottospecie di A. trifolia[8]:
Un tempo veniva segnalata per errore la subsp. albida della Spagna (Galizia) e Portogallo settentrionale, rappresentata da piante veramente gracili, con foglie rivestite da una densa pelosità setolosa.
La pianta di questa voce con un'altra specie produce il seguente ibrido interspecifico[7]:
Questa entità ha avuto nel tempo diverse nomenclature. L'elenco che segue indica alcuni tra i sinonimi più frequenti[9]:
L'Anemone trifogliata è relativamente simile ad Anemonoides nemorosa, che può vivere nello stesso habitat (infatti sono conosciuti anche ibridi tra le due specie – vedi sopra). Quest'ultima specie si distingue per le antere gialle (e non bianche) e per le foglie maggiormente lobate rispetto all'Anemone trifogliata. Fiorisce inoltre più precocemente (in febbraio invece di aprile-maggio).
Le piante prive dell'infiorescenza (e quindi con le sole foglie) si possono confondere con la specie Cardamine enneaphyllos (L.) Crantz. (famiglia Brassicaceae) che a volte vive negli stessi habitat. Le due specie possono comunque essere distinte dalle seguenti caratteristiche:
Si possono vedere principianti che la confondono anche con le foglie di Aegopodium podagraria, una ombrellifera.
L'impiego maggiore (e anche unico) di queste piante è nel giardinaggio per formare aiuole o bordure nella costruzione di giardini rocciosi o alpini.
Anemonoides trifolia ((L.) Holub, 1973), comunemente nota come Anemone trifogliata, è una piccola pianta primaverile, dai delicati fiori bianchi, appartenente alla famiglia delle Ranunculaceae, presente in Europa centro-meridionale e Finlandia.
Anemone trifolia is de botanische naam van een meerjarige kruidachtige plant.
De 10-30 cm hoge plant heeft een witte wortelstok. In tegenstelling tot de eveneens witte bosanemoon (Anemone nemorosa) zijn de bladranden van deze soort niet verdeeld maar regelmatig gezaagd. Naast de stengelbladeren zijn er grondbladeren. Aan elke stengel groeit minstens een bloem. Elke bloem heeft minstens zes bloemdekbladeren en vele meeldraden. De helmknoppen zijn blauwwit. De bloeitijd is van april tot juni.
De plant komt hoofdzakelijk voor in de Zuidelijke Alpen en zuidwaarts: Portugal, Spanje, Frankrijk, Italië, Oostenrijk, Slovenië, Hongarije, het voormalige Joegoslavië en Griekenland.
Deze kalkminnende plant komt voor in loofbossen in het struikgewas tot hoogten van 1800 m.
Anemone trifolia is de botanische naam van een meerjarige kruidachtige plant.
De 10-30 cm hoge plant heeft een witte wortelstok. In tegenstelling tot de eveneens witte bosanemoon (Anemone nemorosa) zijn de bladranden van deze soort niet verdeeld maar regelmatig gezaagd. Naast de stengelbladeren zijn er grondbladeren. Aan elke stengel groeit minstens een bloem. Elke bloem heeft minstens zes bloemdekbladeren en vele meeldraden. De helmknoppen zijn blauwwit. De bloeitijd is van april tot juni.
Anemone trifolia é uma espécie de planta com flor pertencente à família Ranunculaceae, enquadrando-se no tipo fisionómico dos geófitos.[1]
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Sp. Pl. 1: 540 (-541). 1753.[2]
Dá pelos seguintes nomes comuns: anémona-dos-bosques[3] (não confundir com a Anemone nemorosa, que com ela partilha este nome), erva-sanguinária[4] e flor-de-vento[5].
Trata-se de uma espécie presente no território português, nomeadamente os seguintes táxones infraespecíficos:[6]
Em termos de naturalidade é endémica da Península Ibérica. Não se encontra protegida por legislação portuguesa ou da Comunidade Europeia.
Esta espécie privilegia os campos húmidos e sombrios, bem como as cercanias de matorrais ou carvalhais.[1]
Anemone trifolia é uma espécie de planta com flor pertencente à família Ranunculaceae, enquadrando-se no tipo fisionómico dos geófitos.
A autoridade científica da espécie é L., tendo sido publicada em Sp. Pl. 1: 540 (-541). 1753.
Trillingsippa (Anemone trifolia) är en växtart i familjen ranunkelväxter och förekommer naturligt från sydvästra och centrala till södra Europa. Arten odlas ibland som trädgårdsväxt i Sverige.
Trillingsippa (Anemone trifolia) är en växtart i familjen ranunkelväxter och förekommer naturligt från sydvästra och centrala till södra Europa. Arten odlas ibland som trädgårdsväxt i Sverige.
Anemone trifolia là một loài thực vật có hoa trong họ Mao lương. Loài này được L. mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.[1]
Anemone trifolia là một loài thực vật có hoa trong họ Mao lương. Loài này được L. mô tả khoa học đầu tiên năm 1753.