nomes no trilho de navegação
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw llabed fach, sy'n enw benywaidd; yr enw lluosog ydy llabedau bach; yr enw Saesneg yw Small Lappet, a'r enw gwyddonol yw Phyllodesma ilicifolia.[1][2]
Mae i'w ganfod yn Awstria, Belarws, Gwlad Belg, Tsieina, y Weriniaeth Tsiec, Denmarc, Estonia, Ffindir, Ffrainc, yr Almaen, yr Eidal, Malta, Japan, Kazakhstan, Latfia, Lithwania, Mongolia, Norwy, Gwlad Pwyl, Rwmania, Rwsia, Slofacia, Sbaen, Sweden, Swistir a'r Wcráin.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd.
Wedi deor o'i ŵy mae'r llabed fach yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw llabed fach, sy'n enw benywaidd; yr enw lluosog ydy llabedau bach; yr enw Saesneg yw Small Lappet, a'r enw gwyddonol yw Phyllodesma ilicifolia.
Mae i'w ganfod yn Awstria, Belarws, Gwlad Belg, Tsieina, y Weriniaeth Tsiec, Denmarc, Estonia, Ffindir, Ffrainc, yr Almaen, yr Eidal, Malta, Japan, Kazakhstan, Latfia, Lithwania, Mongolia, Norwy, Gwlad Pwyl, Rwmania, Rwsia, Slofacia, Sbaen, Sweden, Swistir a'r Wcráin.
Die Weidenglucke (Phyllodesma ilicifolia, Syn.: Epicnaptera ilicifolia), gelegentlich auch als Blaubeerglucke bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Glucken (Lasiocampidae).
Die Falter erreichen eine Flügelspannweite von 25 bis 45 Millimetern. Die Weibchen sind wesentlich größer als die Männchen. Beide Geschlechter haben graubraune Vorder- und Hinterflügel. Die ähnliche Eichenglucke (Phyllodesma tremulifolia) ist wesentlich heller und mehr rötlich gefärbt. Auf den Flügeln der Weidenglucke sind einzelne graue Flecken erkennbar mit einem grauen Mittelfleck auf den Vorderflügeln. Die Außenränder sind gewellt und gezähnt. Die Fühler sind beim Männchen kurz gekämmt, beim Weibchen an der Basis gesägt, dann ganz kurz gekämmt. Der Körper ist dicht wollig behaart.[1]
Das Ei ist oval, weißlich und mit deutlichen dunklen Ringen versehen.
Die Raupe variiert in der Färbung ziemlich stark. Die Jungraupe ist schwarz gefärbt. Die erwachsene Raupe kann in einer Form rostbraun gefärbt sein, hat einen breiten dunklen Rückenstreifen, der an den Segmenteinschnitten unterbrochen ist und besitzt dort große weiße Flecke. Sie ist dünn behaart. Eine andere Form ist mehr grau gefärbt, hat schwarze, rötlichgelb umrandete Rückenflecken und rotgelbe Nebenrückenstreifen sowie eine schwarze Unterseite mit bräunlichgelben Flecken in den Einschnitten und ist ebenfalls dünn behaart.[1]
Die Puppe ist schwarzbraun und leicht rötlichweiß bestäubt. Sie besitzt mehrere kurze Borsten am Thoraxrücken, an den Hinterleibssegmenten und am Kremaster.
Die Verbreitung der Art erstreckt sich von Europa über Russland, Teilen Chinas bis nach Japan. In Mitteleuropa ist sie fast überall selten. Sie bevorzugt buschige Heidegebiete, Schonungen und Moore mit Heidelbeerbewuchs.[2] ḏ
Die Falter sind nachtaktiv und fliegen schon in den Abendstunden. In der Ruhestellung der Falter an Zweigen, bei der die Hinterflügel unter die Vorderflügel vorgeschoben werden und beide Flügelpaare dachartig über dem Körper liegen, sehen sie aus wie ein trockenes Blatt. In ihrer Ruheposition am Boden ähneln sie einer brütenden Henne bzw. einer Glucke. Die Raupen leben in niedrigem Gebüsch nahe am Boden, verpuppen sich in einem gelblichweißen Gespinst zwischen den Blättern der Futterpflanze, fallen zusammen mit diesen im Herbst zu Boden und überwintern dort.
Die Falter fliegen in einer Generation von Ende April bis Anfang Mai, die Raupen findet man von Juni bis August.
Die Raupen ernähren sich bevorzugt von den Blättern von Weiden, Pappeln und Heidelbeeren (Vaccinium myrtillus).[2]
In Deutschland ist die Weidenglucke vom Aussterben bedroht (Rote Liste Kategorie 1), in einigen Bundesländern gilt sie als verschollen. Sie ist eine nach der Bundesartenschutzverordnung streng geschützte Art.
Die Weidenglucke (Phyllodesma ilicifolia, Syn.: Epicnaptera ilicifolia), gelegentlich auch als Blaubeerglucke bezeichnet, ist ein Schmetterling (Nachtfalter) aus der Familie der Glucken (Lasiocampidae).
The small lappet moth (Phyllodesma ilicifolia) is a moth in the family Lasiocampidae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found throughout Europe and parts of Asia.
From Meyrick L. 35–40 mm. Forewings with 9 to apex; brownish-ferruginous, slightly whitish-sprinkled; first and second lines dark grey, waved, interrupted, curved near costa; a dark grey discal mark, preceded by a whitish suffusion; a broad terminal band of whitish irroration, including a darker interrupted line, not reaching costa; cilia white, barred with dark ferruginous. Hindwings purplish-fuscous; two suffused whitish bands; 8 connected with 7, with one or two pseudoneuria. Larva grey or reddish, hairs reddish; dorsal line black, interrupted with reddish, edged with whitish; lateral blue-grey, interrupted.[3]
The moth is found in Austria, Belarus, Belgium, China, Czech Republic, Denmark, Estonia, Finland, France, Germany, Italy, Malta, Japan, Kazakhstan, Latvia, Lithuania, Mongolia, Norway, Poland, Romania, Russia, Slovakia, Spain, Sweden, Switzerland, and Ukraine.
The larva feeds on Vaccinium and Salix and hibernates as a pupa within a cocoon. The adult emerges in spring, flies at night in summer and lays its eggs in batches.[2]
This article incorporates text from this source, which is in the public domain. 
Caterpillar The small lappet moth (Phyllodesma ilicifolia) is a moth in the family Lasiocampidae. The species was first described by Carl Linnaeus in his 1758 10th edition of Systema Naturae. It is found throughout Europe and parts of Asia.
Mustikkakehrääjä (Phyllodesma ilicifolium) on harvinaisehko varhaisen kevään yöperhoslaji.
Mustikkakehrääjä muistuttaa tyypillisessä lepoasennossaan huomattavasti enemmän kuollutta lehteä kuin hyönteistä. Etusiivet ovat pohjaväriltään punertavan ruskeat, ja niiden poikki kulkee kolme, epäselvää tummanharmaata poikkiviirua. Siiven keskellä erottuu tummanharmaa laikku ja himmeä, tumma keskitäplä. Siipien kärkiosa on tummanharmaa. Takasiivet ovat tummanharmaat, ja niiden keskellä on vaaleampi vyöhyke. Siipiripset ovat valkoiset, siipisuonten kohdalta tummat, minkä vuoksi siipien ulkoreuna vaikuttaa mutkittelevalta. Naaraat ovat koiraita raskasrakenteisempia ja siipien kuviointi on vähemmän selkeää. Ruumis on tuuhean, punertavanruskean karvotuksen peitossa. Siipiväli on koiraalla 26–38 mm ja naaraalla 29–45 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ulottuu Pohjois-Espanjasta Euroopan poikki Altaille saakka. Laji vaikuttaa taantuneen viimevuosina suuressa osassa levinneisyysaluettaan.[4] Mustikkakehrääjä on jokseenkin harvinainen laji, jonka havainnot Suomessa painottuvat voimakkaasti etelärannikolle ja Etelä-Karjalaan sekä Etelä-Pohjanmaalta Pohjanlahden rannikon suuntaisesti Etelä-Lappiin ulottuvalle vyöhykkeelle. Keski-Suomen sisämaasta havaintoja on vain vähän ja Ahvenanmaalta se puuttuu kokonaan. Perhoset lentävät varsin lyhyenä aikavälinä toukokuun alkupuoliskolta toukokuun loppuun.[5][6]
Mustikkakehrääjä elää pääasiassa rehevissä havu-, lehti- ja sekametsissä ja niiden laitamilla, kunhan pohjakasvillisuudessa on runsaasti mustikkaa. Molemmat sukupuolet lentävät yöllä eivätkä nollan tienoilla olevat yölämpötilat vaikuta haittaavan lentoa. Naaraat aloittavat pian pimeän laskeuduttua, mutta koiraat usein vasta puolen yön jälkeen. Koiraat tulevat helposti kirkkaiden valojen luokse, naaraat vain harvoin. Laji on harvoin kovin runsaslukuinen, ja sitä tavataan tavallisesti vain yksitellen.[4]
Parittelun jälkeen naaras munii 100–170 munaa yksitellen ravintokasvien oksille ja lehdille. Toukka kuoriutuu vajaata kuukautta myöhemmin ja elää erakkona. Vanhemmat toukat ovat yöaktiivisia ja viihtyvät varvikossa lähellä maanpintaa, ja niitä tapaakin helpoimmin pajuilta[6]. Toukka on täysikasvuinen heinä-elokuun vaihteessa ja se tekee vaalean kotelokopan yhtensidottujen lehtien väliin. Kotelo putoaa myöhemmin lehtien mukana maahan. Toukka erittää kotelokopan sisäpinnalle valkoista, jauheeksi kuivuvaa nestettä. Kotelo talvehtii.[4]
Toukka elää enimmäkseen mustikalla (Vaccinium myrtillus), mutta harvemmin myös muilla varvuilla. Sitä tavataan myös pajuilla (Salix).[4]
Mustikkakehrääjä (Phyllodesma ilicifolium) on harvinaisehko varhaisen kevään yöperhoslaji.
Phyllodesma ilicifolia
La Feuille-morte de l'yeuse ou le Bombyx feuille de l'yeuse, Phyllodesma ilicifolia, est une espèce d'insectes lépidoptères (papillons) appartenant à la famille des Lasiocampidae.
C'est une espèce difficile à déterminer à cause de sa ressemblance avec Phyllodesma tremulifolia.
Phyllodesma ilicifolia
La Feuille-morte de l'yeuse ou le Bombyx feuille de l'yeuse, Phyllodesma ilicifolia, est une espèce d'insectes lépidoptères (papillons) appartenant à la famille des Lasiocampidae.
C'est une espèce difficile à déterminer à cause de sa ressemblance avec Phyllodesma tremulifolia.
Répartition : très localisée, de l’Europe occidentale au Japon. Envergure du mâle : de 15 à 17 mm. Période de vol : d’avril à juin, univoltine. Habitat : forêts. Plantes-hôtes : Betula alba, Salix, Populus et Vaccinium myrtillus.Phyllodesma ilicifolia (Linnaeus, 1758) è un lepidottero appartenente alla famiglia Lasiocampidae diffuso in Eurasia.
Le falene hanno un'apertura alare da 25 a 45 millimetri. Le femmine sono molto più grandi dei maschi. Entrambi i sessi hanno ali anteriori e posteriori di colore grigio-marrone. I bordi esterni delle ali sono ondulati e dentellati. Le antenne sono tronche alla base nella femmina. Il corpo è densamente lanoso e ricoperto da sottilissime estroflessioni superficiali. La larva risulta essere grigia con peluria rossastra.[2]
Adulto su foglie di edera
Larva
Ricopre un areale molto vasto che va dall'intera Europa all'estremo oriente, in particolare Cina e Giappone. In Italia è presente in tutte le regioni dalla pianura fino ad oltre 2000 m.[3]
url (aiuto). Phyllodesma ilicifolia (Linnaeus, 1758) è un lepidottero appartenente alla famiglia Lasiocampidae diffuso in Eurasia.
Het hulstblad (Phyllodesma ilicifolia, voorheen P. ilicifolium) is een nachtvlinder uit de familie van de spinners, de Lasiocampidae.
De voorvleugellengte bedraagt tussen de 18 en 20 millimeter. In rust heeft de vlinder het uiterlijk van een bruin blad. Hij overwintert als pop.
Het hulstblad gebruikt allerlei loofbomen als waardplanten, vooral wilg, en ook bosbes.
De soort komt verspreid over het Palearctisch gebied voor, niet in Noord-Afrika. De soort staat vermeld op de Rode Lijst van de IUCN als kwetsbaar.
Het hulstblad is in Nederland een zeer zeldzame en in België een zeldzame soort. In Nederland wordt de soort vooral in het zuidoosten weleens gezien, in België vooral in het zuiden en in De Kempen. De vlinder kent één generatie die vliegt van halverwege april tot halverwege mei.
Het hulstblad (Phyllodesma ilicifolia, voorheen P. ilicifolium) is een nachtvlinder uit de familie van de spinners, de Lasiocampidae.
Rødbrun bladspinner (Phyllodesma ilicifolium) er en sommerfugl som tilhører familien ekte spinnere (Lasiocampidae). Denne spinneren, som når den sitter stille ligner et vissent blad, finnes på Øst- og Sørlandet i Norge.
En middelsstor (vingespenn 26 – 45 mm, hunnen større enn hannen), rødbrun spinner. Vingene er sterkt bølgete i ytterkanten og spinneren ligner et vissent blad når den sitter i ro. Kroppen er kort og tykk, antennene er forholdsvis korte, godt under halvparten så lange som forvingene hoa hannen og under 1/3 så lange som forvingene hos hunnen. Hodet er ganske lite, labialpalpene er kraftige og stikker litt fram som et nebb. Forvingen er rødbrun, grå langs ytterkanten. Bakvingen er gråbrun med en rødbrun flekk ved fremkanten. Larven er brun med en blålig sidestripe, ovanefor denne med oransjerøde, hvite og svarte flekker. Hodekapselen er mørkebrun. Larven er jevnt kledt med korte, oppstående hår.
Rødbrun bladspinner forekommer i bar- og blandingsskoger med rik forekomst av bærlyng. Larvene lever enkeltvis på blåbær, blokkebær, ulike slags vier og osp, av og til også på ulike urter. Når larven blir forstyrret, bøyer den fremkroppen tilbake over bakkroppen og sperrer ut de tre beinparene. Den kan også bøye forkroppen ned, to store, svartkantede, oransje flekker kommer da til syne. Dette kan bidra til å skremme vekk rovdyr. Utviklingen blir fullført i løpet av sommeren og den overvintrer som puppe. De voksne spinnerne flyr om natten i mai – juni, hunnen gjerne tidlig på natten og hannen senere. Hunnen legger 100 – 170 egg enkeltvis på kvister og blader av vertsplantene før hun dør.
Rødbrun bladspinner finnes i store deler av Europa (men mangler i mye av Middelhavsområdet) og videre østover til Amur. I Norge er den forholdsvis vanlig på Sør- og Østlandet vest til Kristiansand og nord til Trysil.
Rødbrun bladspinner (Phyllodesma ilicifolium) er en sommerfugl som tilhører familien ekte spinnere (Lasiocampidae). Denne spinneren, som når den sitter stille ligner et vissent blad, finnes på Øst- og Sørlandet i Norge.
Barczatka borówczanka (Phyllodesma ilicifolia) – motyl z rodziny barczatkowatych.
Rozpiętość skrzydeł 30-38 mm. Skrzydła jasnobrunatne z popielatoszarym nalotem. Przepaski mało wyraźne. Środkowa część tylnego skrzydła rozjaśniona. Zewnętrzny brzeg obu par skrzydeł lekko falisty, strzępina w białe i brunatne paski. Samce są nieco mniejsze od samic, charakteryzują się grzebieniastymi czułkami. Ubarwienie motyla szaro-brunatne z deseniem przepaskowym[2]. Osobniki dorosłe żyją bardzo krótko (nie odżywiają się). Gąsienice silnie owłosione, snują z przędzy mocne, oprzędy wyściełane włoskami, żywią się liśćmi i pączkami drzew, wyrządzając nieraz znaczne szkody[3]. [potrzebny przypis].
Motyl pojawia się w kwietniu i maju.
Wydaje jedno pokolenie rocznie. Samica składa ok. 120 jaj przeważnie na łodygach borówki czarnej i źdźbłach traw. Larwy rozwijają się od czerwca do sierpnia, natomiast poczwarka zimuje i dopiero w następnym roku przeobraża się w imago. Larwy są bardzo żarłoczne[potrzebny przypis].
Gatunek preferujący środowiska uwilgocone. Występuje w wysokopiennych lasach mieszanych oraz nizinnych i górskich z borówczyskami lub zarastającymi wrzosowiskami.
Gatunek rozmieszczony szeroko od Półwyspu Iberyjskiego po Chiny i Japonię. W Europie występuje lokalnie i wyspowo w większości państw. Na północy osiąga południową Szwecję i Norwegię, zaś na południu sięga po Grecję i Włochy. W europejskiej części Rosji szeroko rozprzestrzeniony, poza strefą tundry i stepu, za Uralem w południowej części Niziny Zachodniosyberyjskiej i centralnej Jakucji.
Gatunek znany dawniej z wyspowych stanowisk w północnej i południowej części kraju. W ostatnim dziesięcioleciu XX wieku, pomimo intensyfikacji badań lepidopterologicznych, nie potwierdzono występowania motyla.
borówka brusznica – Vaccinium vitis-idaea L., borówka czarna (czarna jagoda) -Vaccinium myrtillus L.
Topola osika – Populus tremula L., Wierzba krzewiasta – Salix spp.
Gatunek niechroniony, skrajnie zagrożony, którego liczebność kształtuje się w odpowiedniej skali wartości przyjętej przez IUCN.
Barczatka borówczanka (Phyllodesma ilicifolia) – motyl z rodziny barczatkowatych.
Phyllodesma ilicifolia é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Lasiocampidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Phyllodesma ilicifolia é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Lasiocampidae.
A autoridade científica da espécie é Linnaeus, tendo sido descrita no ano de 1758.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Rödbrun bladspinnare,[2] Phyllodesma ilicifolium,[2] är en fjärilsart som först beskrevs av Carl von Linné 1758. Enligt Catalogue of Life är det vetenskapliga namnet istället Phyllodesma ilicifolia.[1] Rödbrun bladspinnare ingår i släktet Phyllodesma, och familjen ädelspinnare, Lasiocampidae.[1][2] Arten är reproducerande i Sverige.[2] En underart finns listad i Catalogue of Life,[1] Phyllodesma ilicifolia dubordieui De Lajonquière, 1963.
Wikimedia Commons har media som rör Rödbrun bladspinnare.
Rödbrun bladspinnare, Phyllodesma ilicifolium, är en fjärilsart som först beskrevs av Carl von Linné 1758. Enligt Catalogue of Life är det vetenskapliga namnet istället Phyllodesma ilicifolia. Rödbrun bladspinnare ingår i släktet Phyllodesma, och familjen ädelspinnare, Lasiocampidae. Arten är reproducerande i Sverige. En underart finns listad i Catalogue of Life, Phyllodesma ilicifolia dubordieui De Lajonquière, 1963.
Phyllodesma ilicifolia là một loài bướm đêm thuộc họ Lasiocampidae. Loài này có ở Áo, Belarus, Bỉ, Trung Quốc, Cộng hòa Séc, Đan Mạch, Estonia, Phần Lan, Pháp, Đức, Ý, Malta, Nhật Bản, Kazakhstan, Latvia, Litva, Mông Cổ, Na Uy, Ba Lan, România, Nga, Slovakia, Tây Ban Nha, Thụy Điển, Thụy Sĩ và Ukraina.
Bài viết về Bộ Cánh vẩy này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. Phyllodesma ilicifolia là một loài bướm đêm thuộc họ Lasiocampidae. Loài này có ở Áo, Belarus, Bỉ, Trung Quốc, Cộng hòa Séc, Đan Mạch, Estonia, Phần Lan, Pháp, Đức, Ý, Malta, Nhật Bản, Kazakhstan, Latvia, Litva, Mông Cổ, Na Uy, Ba Lan, România, Nga, Slovakia, Tây Ban Nha, Thụy Điển, Thụy Sĩ và Ukraina.
