nomes no trilho de navegação
Chamaecyparis is a genus of seven species of cypresses, native to eastern Asia and North America. They occur in regions with high rainfall and humidity, and are trees growing to 20-70 metres tall with flattened sprays of foliage with scale leaves. They differ from cypresses in the genus Cupressus in having cones that mature in 6-8 months after pollination.
The circumscription of the genus has been revised in recent years on the basis of genetic data combined with a better understanding of morphological variation in allied genera. One species formerly treated in a different genus Fokienia has been merged into Chamaecyparis as Chamaecyparis hodginsii, while two species formerly sometimes included in Chamaecyparis have been transferred to Cupressus, as Cupressus funebris and Cupressus nootkatensis.
Species accepted here are:*Chamaecyparis formosensis (Formosan Cypress). Taiwan.*Chamaecyparis hodginsii (Fujian Cypress). Southeastern Asia.*Chamaecyparis lawsoniana (Lawson's Cypress). Western North America.*Chamaecyparis obtusa (Hinoki Cypress). Japan.*Chamaecyparis pisifera (Sawara Cypress). Japan.*Chamaecyparis taiwanensis (Taiwan Cypress). Taiwan.*Chamaecyparis thyoides (White Cypress). Eastern North America.
C. thyoides has two subspecies, subsp. thyoides on the Atlantic coast, and subsp. henryae on the Gulf coast. C. taiwanensis is sometimes treated as a variety of C. obtusa (as C. obtusa var. formosana).
Some of the species have sometimes been incorrectly called cedars.
Chamaecyparis és un gènere de coníferes dins la família Cupressàcia, nativa d'Àsia oriental i est i oest d'Amèrica del Nord. En el comerç de vivers sovint s'anomena incorrectament com "xiprer fals". Els sinònims inclouen Retinispora Siebold & Zucc. i Retinospora Carr. El nom de Chamaecyparisis deriva del grec khamai, significa 'terra', i kuparissos 'xiper'.
Són arbres perennifolis que fan de 20 a 70 m d'alt.
C. taiwanensis is treated by many authors as a variety of C. obtusa (as C. obtusa var. formosana).
Tambéhi ha espècies fòssils incloent:[1]
L'espècie Chamaecyparis nootkatensis, ha estat transferida al gènere Callitropsis com Callitropsis nootkatensis, o tornada a Cupressus nootkatensis.
Tàxons sinònims (i subtaxons inclosos) Continent Nom català Chamaecyparis Spach Retinispora Siebold & Zucc. camecíparis, fals xiprer, xiprer fals Chamaecyparis formosensis Matsum. Cupressus formosensis (Matsum.) A. Henry 3 As-temp camecíparis de Formosa, xiprer de Formosa, xiprer fals de Formosa Chamaecyparis lawsoniana (A. Murray bis) Parl. Cupressus lawsoniana A. Murray bis Am-N xiprer de Lawson, camecíparis, camecíparis de Lawson, cedre de Port Orford, xiprer fals de Lawson; cedre [fusta] Chamaecyparis nootkatensis → Cupressus nootkatensis Chamaecyparis obtusa (Siebold & Zucc.) Endl. Cupressus obtusa (Siebold & Zucc.) F. Muell 3 As-temp xiprer hinoki, camecíparis hinoki, hinoki, xiprer del Japó, xiprer fals hinoki, xiprer obtús Chamaecyparis obtusa var. formosana (Hayata) Hayata Chamaecyparis taiwanensis Masam. & Suzuki,Cupressus obtusa var. formosana (Hayata) Dallim. & A.B.Jacks.,
3 As-temp xiprer hinoki de Formosa Chamaecyparis pisifera (Siebold & Zucc.) Endl. Cupressus pisifera (Siebold & Zucc.) F. Muell 3 As-temp xiprer sawara, camecíparis sawara, xiprer dels pèsols, xiprer fals de Hondo, xiprer fals sawara Chamaecyparis thyoides (L.) Britton, Sterns & Poggenb. Am-N xiprer blanc americà, camecíparis blanc americà, xiprer fals blanc americà Chamaecyparis thyoides var. henryae (H. L. Li) Little Chamaecyparis henryi H. L. Li Am-N camecíparis de Florida, xiprer fals de FloridaQuatre espècies (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera, i C. thyoides) són plantes ornamentals
La seva fusta és fragant i al Japó s'ha usat per construir temples.
Chamaecyparis és un gènere de coníferes dins la família Cupressàcia, nativa d'Àsia oriental i est i oest d'Amèrica del Nord. En el comerç de vivers sovint s'anomena incorrectament com "xiprer fals". Els sinònims inclouen Retinispora Siebold & Zucc. i Retinospora Carr. El nom de Chamaecyparisis deriva del grec khamai, significa 'terra', i kuparissos 'xiper'.
Són arbres perennifolis que fan de 20 a 70 m d'alt.
Cypřišek (Chamaecyparis) je rod stálezelených stromů nebo keřů z čeledě cypřišovitých, ve které je zařazen do podčeledě Cupressoideae.
Původ tohoto rodu je v Severní Americe a východní Asii. Odtud se rozšířil takřka celosvětově do okrasných zahrad, kde se mnohé druhy s oblibou pěstují.[2]
Cypřišky jsou jednodomé dřeviny pyramidálního tvaru, dorůstající i do 65 m, mají hnědou kůru, která se odlupuje v šupinách nebo v pruzích, u starších jedinců bývá tlustá i přes 20 cm a hluboce brázditá. Jednožilné dorziventrální listy jsou šupinovité dvoutvaré, juvenilní jsou šídlovité. Bývají sestavené ve čtyřech řadách kolem zploštělých vějířovitých větviček uspořádaných do roviny. Lícní páry listů, vejčité až kosočtverečné, jsou hustě nahloučeny, postranní člunkovité překrývají okraje lícních párů.
Samčí šištice žluté nebo červené barvy jsou podlouhlé nebo vejcovité, obsahují 6 až 8 mikrosporofylů, z nichž každý má 2 až 4 prašná pouzdra. Samičí šištice zelené nebo nafialovělé barvy veliké cca 10 mm vyrůstají jednotlivě na konci větviček, jsou kulovitého, vejčitého nebo podlouhlého tvaru, mají po 8 až 12 tlustých šupinách štítnatě uspořádaných, každá fertilní nese 1 až 5 vajíček, některé dozrávají až druhým rokem. Po opylení, které může proběhnout od března do května, uzrávají semena 6 až 8 měsíců, šišky pak zhnědnou. Zralé semeno má úzké postranní blanité křidélko.[1][3]
Kromě klasického používání na stavební dřevo, výrobu celulózy a papíru se cypřišky, u kterých bylo šlechtěním dosaženo veliké variability ve velikosti, tvaru i barvy, používají nyní s úspěchem v okrasném zahradnictví, kde je k dispozici asi 400 kultivarů.[2]
V asijské medicíně se výtažků z nich požívá k léčbě neuralgie a slouží jako diuretika a afrodiziaka. Dále bylo zjištěno, že mají účinky analgetické, antibiotické, protinádorové a vazorelaxační.[4]
Obecně je uznáváno těchto 5 druhů:[5]
Dále [1] uznává za platný druh ještě
Moderní studie prověřují taxonomické zařazení i v našich parcích často pěstovaného cypřišku nutkajského a je předpoklad, že zařazení v rodu cypřišek je nesprávné. Pravděpodobně bude přeřazen do rodu Cupressus[6] nebo do některého z novějších rodů Callitropsis[1] či Xanthocyparis.[5]
Obrázky, zvuky či videa k tématu cypřišek ve Wikimedia Commons
Cypřišek (Chamaecyparis) je rod stálezelených stromů nebo keřů z čeledě cypřišovitých, ve které je zařazen do podčeledě Cupressoideae.
Dværgcypres (Chamaecyparis), også kendet under navnet Ædelcypres, er en mindre slægt med fem eller seks arter. Et vigtigt slægtskendetegn er den skarpe lugt, som kommer fra det knuste løv. Nogle kan lide den, andre bestemt ikke. De fleste arter har betydning som almindelige prydtræer – også i Danmark. Enkelte dyrkes også for tømmer. Slægten kaldes på engelsk false cypress og betegnelsen uægte cypres ses derfor også.
Navnet Dværgcypres er i øvrigt misvisende, da flere arter (bl.a. Ædelcypres) kan blive meget store. Ingen af arterne er egentlige dværgtræer, men flere er langsomt voksende. Desuden findes der talrige haveformer, hvoraf mange er meget langsomt voksende eller egentlige dværgsorter.
Arten Nutkacypres har før været i denne slægt, men er blevet flyttet til slægten Guldcypres.
Alan Mitchell: "Træer i Nordeuropa" ISBN 87-12-23331-5
Arten Nutkacypres har før været i denne slægt, men er blevet flyttet til slægten Guldcypres.
Die Scheinzypressen (Chamaecyparis [kʰamae̯ˈkyparɪs] kʰaˈmae̯] ‚am Boden‘ und κυπάρρισσος [kyˈparːisːos] „Zypresse“) bilden eine Pflanzengattung in der Familie der Zypressengewächse (Cupressaceae). Sie ähneln den Echten Zypressen so sehr, dass die Botaniker des 19. Jahrhunderts die Scheinzypressen-Arten noch der Gattung der Echten Zypressen (Cupressus) zuordneten. Der Unterschied zu den Echten Zypressen besteht darin, dass Scheinzypressen stärker abgeflachte Zweige und zweierlei schuppenartige Blätter sowie kleinere Zapfen besitzen und die Samenreife früher erfolgt. Die etwa fünf Arten (Chamaecyparis) sind in den nördlicheren Breiten Nordamerikas und Ostasiens (Japan und Taiwan) verbreitet (Holarktis).
Es sind immergrüne Bäume mit pyramidalem Habitus oder selten Sträucher. Das Individuum mit der größten Wuchshöhe der Gattung ist ein Chamaecyparis formosensis mit einem Stammdurchmesser (Brusthöhendurchmesser) von 6,56 Metern und einer Wuchshöhe von 55 Metern im Verwaltungsgebiet Miaoli Tai An am Fluss Da An in Taiwan, dieses Exemplar wird dort „juwu bashen mu“ („riesiges Gottesholz“) genannt.[1] Der älteste Baum der Gattung steht in Taiwan und ist wohl etwa 3000 Jahre alt. Die schuppenartigen Blätter sind in vier Reihen an den Zweigen angeordnet und überlappen sich dicht.
Sie sind einhäusig getrenntgeschlechtig (monözisch). Die männlichen Zapfen sind meist eiförmig meist rot, sonst gelb; sie enthalten sechs bis acht Mikrosporophylle mit je zwei bis vier Pollensäcken. Die weiblichen Zapfen stehen an den Zweigenden und sind kugelig, meist anfangs bläulich, sonst grün oder violett, beim Reifen braun werdend. Sie bestehen aus acht bis zwölf Zapfenschuppen. Pro fertiler Zapfenschuppe sind meist zwei Samen enthalten, jedoch sind ein bis fünf zu beobachten. Von der Bestäubung bis zur Reife der Samen dauert es etwa sechs Monate. Es werden ein bis 20 Samen pro Zapfen gebildet. Die rötlich-braunen Samen haben seitlich zwei häutige, gleich große Flügel.
Keimlinge haben meist zwei, selten drei Keimblätter (Kotyledone).
Alle Pflanzenteile sind giftig. Die ätherischen Öle haben sehr stark reizende Wirkung auf Haut und Schleimhaut. Oral aufgenommen kommt es zuerst zu Übelkeit, Erbrechen und Durchfall.
Wichtige Pflanzeninhaltsstoffe sind Thujene, Pinene und andere Terpene.
Die Scheinzypressen-Arten (Chamaecyparis) sind in den nördlicheren Breiten Nordamerikas und Ostasiens (Japan und Taiwan) beheimatet (Holarktis), siehe auch bei den Arten.
Man unterscheidet in der Gattung Scheinzypressen (Chamaecyparis) fünf Arten und die folgenden Unterarten und Varietäten:
Lange Zeit wurde auch die Art Nootka-Scheinzypresse oder Nutka-Scheinzypresse (Chamaecyparis nootkatensis (D.Don) Spach) zur Gattung Chamaecyparis gestellt; sie gehört seit 2002/2004 als Xanthocyparis nootkatensis (D.Don) Farjon & D.K.Harder zur Gattung Xanthocyparis;[4] wird aber von manchen Autoren auch als Callitropsis nootkatensis (D.Don) Oerst. zur Gattung Callitropis gestellt.[2]
Einige Chamaecyparis-Arten und ihre Kulturformen sind Zierpflanzen für Parks und Gärten.
Die Scheinzypressen (Chamaecyparis [kʰamae̯ˈkyparɪs] kʰaˈmae̯] ‚am Boden‘ und κυπάρρισσος [kyˈparːisːos] „Zypresse“) bilden eine Pflanzengattung in der Familie der Zypressengewächse (Cupressaceae). Sie ähneln den Echten Zypressen so sehr, dass die Botaniker des 19. Jahrhunderts die Scheinzypressen-Arten noch der Gattung der Echten Zypressen (Cupressus) zuordneten. Der Unterschied zu den Echten Zypressen besteht darin, dass Scheinzypressen stärker abgeflachte Zweige und zweierlei schuppenartige Blätter sowie kleinere Zapfen besitzen und die Samenreife früher erfolgt. Die etwa fünf Arten (Chamaecyparis) sind in den nördlicheren Breiten Nordamerikas und Ostasiens (Japan und Taiwan) verbreitet (Holarktis).
Pózdatna cypresa (Chamaecyparis) jo rod ze swójźby cypresowych rostlinow (Cupressaceae).
Wopśimjejo slědujuce družyny:
Za dłujki cas bu teke družyna Nutkowa cypresa (Callitropsis nootkatensis) k pózdatnym cypresam licona.
Chamaecyparis, common names cypress or false cypress (to distinguish it from related cypresses), is a genus of conifers in the cypress family Cupressaceae, native to eastern Asia (Japan and Taiwan) and to the western and eastern margins of the United States.[1] The name is derived from the Greek khamai (χαμαί), meaning "on the earth", and kuparissos (κυπάρισσος) for "cypress".[2]
They are medium-sized to large evergreen trees growing from 20–70 m (66–230 ft) tall, with foliage in flat sprays. The leaves are of two types, needle-like juvenile leaves on young seedlings up to a year old, and scale-like adult leaves. The cones are globose to oval, with 8-14 scales arranged in opposite decussate pairs; each scale bears 2-4 small seeds.
Chamaecyparis taiwanensis is treated by many authors as a variety of C. obtusa (as C. obtusa var. formosana).
Genus Fokienia is not always recognized as a separate genus from Chamaecyparis, in which case Chamaecyparis hodginsii (=Fokienia hodginsii) should be added to the above list.[6] On the other hand, a species which used to be included in this genus, as Chamaecyparis nootkatensis, had been transferred on the basis of strong genetic and morphological evidence to the separate genus Xanthocyparis as Xanthocyparis nootkatensis in the early 2000s. After further phylogenetic work the species was moved to the monotypic genus Callitropsis nootkatensis, being sister to the genus Hesperocyparis, and both genera forming a clade with Xanthocyparis as its sister.[7]
There are also several species described from the fossil record including:[8]
Chamaecyparis species are used as food plants by the larva of some Lepidoptera species, including juniper pug and pine beauty.
Four species (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera, and C. thyoides) are of considerable importance as ornamental trees in horticulture; several hundred cultivars have been selected for various traits, including dwarf size, yellow, blue, silvery or variegated foliage, permanent retention of juvenile leaves, and thread-like shoots with reduced branching. In some areas, cultivation is limited by Phytophthora root rot diseases, with C. lawsoniana being particularly susceptible to P. lateralis.
The wood is scented, and is highly valued, particularly in Japan, where it is used for temple construction.
{{cite journal}}: Cite journal requires |journal= (help) 
Chamaecyparis, common names cypress or false cypress (to distinguish it from related cypresses), is a genus of conifers in the cypress family Cupressaceae, native to eastern Asia (Japan and Taiwan) and to the western and eastern margins of the United States. The name is derived from the Greek khamai (χαμαί), meaning "on the earth", and kuparissos (κυπάρισσος) for "cypress".
They are medium-sized to large evergreen trees growing from 20–70 m (66–230 ft) tall, with foliage in flat sprays. The leaves are of two types, needle-like juvenile leaves on young seedlings up to a year old, and scale-like adult leaves. The cones are globose to oval, with 8-14 scales arranged in opposite decussate pairs; each scale bears 2-4 small seeds.
La kamecipariso [1] (Chamaecyparis) estas genro de la cipresacoj indiĝenaj en Azio kaj Nordameriko.
Estas kvin aŭ ses specioj, depende de la taksonomia opinio:
Multaj taksonomoj konsideras C. taiwanensis esti variaĵo de C. obtusa (kiel C. obtusa var. formosana).
Pasintece oni metis unu alian specion en ĉi tiu genro, kiel Chamaecyparis nootkatensis, sed surbaze de fortaj genetikaj kaj morfologiaj atestaĵoj oni nun metis ĝin en novan genron Callitropsis kiel Callitropsis nootkatensis (aŭ donas al ĝi la nomon Cupressus nootkatensis, laŭ kiu ĝi estis unue priskribita en 1824).
La kamecipariso (Chamaecyparis) estas genro de la cipresacoj indiĝenaj en Azio kaj Nordameriko.
Estas kvin aŭ ses specioj, depende de la taksonomia opinio:
Chamaecyparis formosensis. Tajvano. Chamaecyparis lawsoniana. Okcidenta Nordameriko. Chamaecyparis obtusa. Japanio. Chamaecyparis pisifera. Japanio. Chamaecyparis taiwanensis. Tajvano. Chamaecyparis thyoides - Atlantika kameciparso : Orienta Nordameriko, ne for de Atlantika OceanoMultaj taksonomoj konsideras C. taiwanensis esti variaĵo de C. obtusa (kiel C. obtusa var. formosana).
Pasintece oni metis unu alian specion en ĉi tiu genro, kiel Chamaecyparis nootkatensis, sed surbaze de fortaj genetikaj kaj morfologiaj atestaĵoj oni nun metis ĝin en novan genron Callitropsis kiel Callitropsis nootkatensis (aŭ donas al ĝi la nomon Cupressus nootkatensis, laŭ kiu ĝi estis unue priskribita en 1824).
Chamaecyparis es un género de plantas de la familia Cupressaceae, originarias del este de Asia y este y oeste de Norteamérica. A los árboles de esta familia se les suele llamar en español "camecíparis" o "falso ciprés". Entre los sinónimos de este género están Retinispora Siebold & Zucc. y Retinospora Carr.
Son árboles perennifolios de tamaño mediano a grande, que crecen hasta 20-70 m de alto, con un follaje en ramilletes planos. Las hojas son de dos tipos, agujas juveniles aciculares sobre los ejemplares jóvenes hasta de un año de edad, y escamosos en las hojas de los adultos. Los conos son de globosos a ovales, con 8-14 escamas dispuestas en pares decusados opuestos; cada escama tiene de 2 a 4 pequeñas semillas.
El género fue descrito por Edouard Spach y publicado en Histoire Naturelle des Végétaux. Phanérogames 11: 329. 1841.[1] La especie tipo es: Chamaecyparis sphaeroidea (Spreng.) Spach.
Chamaecyparis: nombre genérico que deriva de las palabras griegas: khamai, que significa "terreno", y kuparissos por "ciprés".
Hay cinco o siete especies de Chamaecyparis, dependiendo de opinión taxonómica:
C. taiwanensis es tratado por muchos autores como una variedad de C. obtusa (como C. obtusa var. formosana). C. hodginsii estaba antes incluido en el género Fokienia (Fokienia hodginsii), pero los últimos estudios morfológicos y moleculares lo sitúan dentro del género Chamaecyparis.
Hay también varias especies descritas a partir del registro fósil incluyendo:[2]
Otra especie que era incluida en este género, el C. nootkatensis, se transfirió, en base de evidencia genética y morfológica fuerte, al género separado Callitropsis, pasándose a denominar como Callitropsis nootkatensis, o de vuelta a Cupressus nootkatensis, nombre con el que la especie fue descrita originalmente en 1824.
Las especies de Chamaecyparis son utilizadas como plantas alimenticias por la larva de ciertas especies de lepidópteros, como el Eupithecia pusillata y el Panolis flammea.
Cuatro especies (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera y C. thyoides) son de considerable importancia como árbol ornamental en horticultura; varios cientos de cultivares han sido seleccionados por varios rasgos, incluyendo un tamaño enano, follaje amarillo, azulado, plateado o variegado, retención permanente de las hojas juveniles y brotes como hilos con un ramaje reducido. En algunas zonas, el cultivo se ve limitado por las enfermedades de raíz Phytophthora, siendo C. lawsoniana particularmente susceptible al P. lateralis. Actualmente muchas de las áreas autóctonas donde crecen los ejemplares más antiguos de C. lawsoniana están afectadas por este hongo, introducido recientemente en Estados Unidos, que termina por matar el árbol. No hay cura para los árboles infectados, siendo el control de la dispersión del hongo la única forma eficaz de combatirlo. Actualmente se están investigando variedades resistentes.
La madera es aromática, y muy apreciada, en particular en Japón, donde se usa para la construcción de templos.
Chamaecyparis es un género de plantas de la familia Cupressaceae, originarias del este de Asia y este y oeste de Norteamérica. A los árboles de esta familia se les suele llamar en español "camecíparis" o "falso ciprés". Entre los sinónimos de este género están Retinispora Siebold & Zucc. y Retinospora Carr.
Son árboles perennifolios de tamaño mediano a grande, que crecen hasta 20-70 m de alto, con un follaje en ramilletes planos. Las hojas son de dos tipos, agujas juveniles aciculares sobre los ejemplares jóvenes hasta de un año de edad, y escamosos en las hojas de los adultos. Los conos son de globosos a ovales, con 8-14 escamas dispuestas en pares decusados opuestos; cada escama tiene de 2 a 4 pequeñas semillas.
Ebaküpress (Chamaecyparis) on taimeperekond küpressiliste sugukonnast.
Ebaküpressid on igihaljad okaspuud. Nad kasvavad Põhja-Ameerikas ja Kaug-Idas.
Perekonnas on viis (vahel ka kuus) retsentset liiki.
Sellesse perekonda on vahel arvatud ka nutka kuldküpress ehk nutka ebaküpress (Callitropsis nootkatensis ehk Chamaecyparis nootkatensis) ja leina-ebaküpress (Chamaecyparis funebris ehk Cupressus funebris).
Ebaküpress (Chamaecyparis) on taimeperekond küpressiliste sugukonnast.
Ebaküpressid on igihaljad okaspuud. Nad kasvavad Põhja-Ameerikas ja Kaug-Idas.
Valesypressit (Chamaecyparis) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuusuku. Sukuun kuuluu määrittelystä riippuen viidestä seitsemään lajia, joista kaksi kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa ja loput kolmesta viiteen Itä-Aasiassa. Suvun edustajat ovat pienehköjä tai keskisuuria ainavihantia puita. Valesypressit muistuttavat ulkoisesti sypressejä (Cupressus), mutta toisin kuin useimmilla sypresseillä, valesypressien oksanhaarat ovat litteitä ja enintään hyvin niukasti särmäisiä, sekä kävyt ovat pienempiä.[2]
Suvun tieteellinen nimi Chamaecyparis on muodostettu muinaiskreikasta johdetuista kasvitieteellisen latinan matalaa tai suikertavaa tarkoittavasta etuliitteestä chamae- ja sypressiä tarkoittavasta sanasta cyparis.[1] Suvun suomenkielinen nimi viittaa puiden huomattavaan ulkoiseen yhdennäköisyyteen monien varsinaisten sypressien (Cupressus) kanssa.[2]
Valesypressit ovat yksikotisia ainavihantia puita.[1] Ne ovat tavallisesti haarautumattoman yksirunkoisia, ja useat suvun lajit voivat kasvaa hyvinkin suuriksi puiksi, mutta jotkin lajit voivat toisinaan jäädä myös pensasmaisiksi.[1][3][4] Suurimmat suvun edustajat ovat enimmillään noin 70 metrin korkeuteen kasvavia lawsoninsypressejä (Chamaecyparis lawsoniana)[5] ja rungon ympärysmitaltaan jopa lähes kuuden metrin paksuisiksi kasvavia formosansypressejä (Chamaecyparis formosensis).[6] Useat koristekasveiksi jalostetut lajikkeet ovat pensasmaisia kääpiömuotoja.[7] Solakat oksat muodostavat tyypillisesti kartiomaisen latvuksen, joka saattaa vanhemmiten pyöristyä.[1][4] Oksat ovat tavallisesti siirottavia tai riippuvia, mutta jalostetuilla muodoilla ne voivat olla myös pystyjä.[1] Pienet oksanhaarat ovat useimmiten litteitä tai poikkileikkaukseltaan heikosti särmäisen vinoneliömäisiä, mutta pallosypressillä voivat olla myös liereitä.[1][3][2] Sivuttaiset litteät versot haarautuvat tasossa muodostaen viuhkamaisen litteitä oksia.[1][8] Versorangat ovat yleensä limittäisten suomulehtien peittämiä.[1] Rungon kuori on tavallisesti väritykseltään punaruskeaa ja voi olla rakenteeltaan säikeistä, uurteista tai suomumaisina tai pitkittäisinä liuskoina hilseilevää.[1]
Lehdet ovat muodoltaan suomumaisia tai äimämäisiä ja tyvestään ruodittomia.[1][4] Lehtiasento on ristikkäin vastakkainen.[1] Tavallisesti puu tuottaa äimämäisiä varhaislehtiä vain taimena, kaikkien myöhempien lehtien ollessa suomumaisia myöhäislehtiä, mutta jotkin koristekäyttöön jalostetut lajikkeet saattavat säilyttää kapean äimämäisen lehtimuodon pysyvästi.[4][9][10] Limittäin kasvavat suomumaiset myöhäislehdet ovat kaksimuotoisia siten, että litteän versorangan ylä- ja alapinnan litteät keskilehdet ovat tavallisesti pienempiä kuin litteän rangan laitoihin kiinnittyneet kourumaiset laitalehdet. Suomumainen lehti on muodoltaan vinoneliömäinen tai puikea, kärjeltään pitkäsuippuinen tai tylppä ja laidoiltaan ehyt.[1][4] Lehdissä on pihkatiehyitä. Ilmarakoja on lähinnä litteän verson alapinnan puoleisilla lehtien pinnoilla. Ilmaraot ovat huomaamattomia, eivätkä muodosta lehtiin selkeitä juovia.[1][4]
Valesypressit ovat yksikotisia, ja erilliset hede- ja emikukinnot kehittyvät saman kasviyksilön eri oksiin. Kukinnot kehittyvät yksittäin versojen kärkiin.[1] Hedekukinnot eli hedekävyt ovat hyvin pieniä ja muodoltaan lyhyen lieriömäisiä.[1] Hedekäpy koostuu 8–16 rankaan ristikkäin vastakkaisesti asettuneesta hedelehdestä.[1][8] Kunkin hedelehden alapinnalla on kahdesta kolmeen siitepölyä tuottavaa pölylokeroa, jotka ovat usein väritykseltään kirkkaan keltaisia tai punaisia.[1][8]
Emikukinnot eli kävyt ovat pieniä, ja vaihtelevat muodoltaan pallomaisesta hieman luumunmuotoiseen tai munanmuotoiseen.[1] Käpy koostuu yleensä 8–12 kilpimäisestä käpysuomusta, jotka ovat asettuneet rankaan ristikkäin vastakkaisesti neljästä kuuteen pariin. Yksittäinen käpysuomu itsessään muodostuu yhteenkasvettuneesta emisuomusta ja peitinsuomusta.[1][8] Kilpimäisen käpysuomun lapa voi olla muodoltaan neliömäinen, vinoneliömäinen tai monikulmiomainen.[1] Käpysuomun keskellä on pieni peitinsuomun kärjestä muodostuva piikki.[1][8] Yksi käpysuomu tuottaa tavallisesti useita siemeniä.[1][8] Kävyn kärkeä lähinnä oleva suomupari on steriili, eikä tuota siemeniä.[1] Siemenillä on kaksi kapeaa lenninsiipeä. Siementaimilla on kaksi sirkkalehteä.[1][8]
Valesypressien kuori hilseilee tyypillisesti pitkittäisinä liuskoina.
Japaninsypressi (C. obtusa).
Litteät versot haarautuvat tasossa antaen oksille litteän sulkamaisen ulkomuodon.
Hernesypressi (C. pisifera).
Hedekukinnot koostuvat 4–8 parista ristikkäin vastakkaisia hedelehtiä.
Lawsoninsypressi (C. lawsoniana).
Käpyjä, joiden kilpimäiset käpysuomut ovat avautuneet.
Lawsoninsypressi.
Monet valesypressit voivat elää satoja vuosia vanhoiksi. Vanhin tunnettu tarkasti määritetty suvun edustaja on ollut 1 755 vuotta vanha lawsoninsypressi.[4] Joidenkin erittäin suurikokoisten formosansypressien on arveltu saattavan olla jopa noin 3 000 vuotta vanhoja, mutta näiden ikää ei ole määritetty tarkasti.[11] Valesypressit voivat lisääntyä paitsi suvullisesta siemenistä, myös kasvullisesti taivukkaista.[12]
Valesypressit ovat havupuita, jotka kuuluvat sypressikasvien heimon alaheimoon Cupressoideae.[13] Geneettisten tutkimusten perusteella valesypressit eivät ole erityisen läheistä sukua yhdellekään alaheimon muista suvuista, vaan muodostavat kauan sitten muista eriytyneen basaalisen sisarryhmän kaikki muut alaheimon suvut sisältävälle ryhmälle. Toisinaan valesypressilaji Chamaecyparis hodginsii luokitellaan erilliseen yksilajiseen sukuunsa Fokienia nimellä Fokienia hodginsii, jolloin Valesypressit ja suku Fokienia olisivat toistensa lähimmät sukulaisryhmät. Valesypressien suvun tyyppilaji on pallosypressi (Chamaecyparis thyoides).[1]
Valesypressilajit alkuperäalueineen: [2][4]
Nykyisen varsinaisiin sypresseihin kuuluvana pidetty nutkansypressi (Cupressus nootkatensis tai Callitropsis nootkatensis) luokiteltiin pitkään valesypressien sukuun tieteellisellä nimellä Chamaecyparis nootkatensis, mutta geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei laji ole läheistä sukua valesypresseille.[14]
Nykyisin elävien lajien lisäksi valesypressien sukuun on kuvattu fossiilisten jäänteiden perusteella useita esihistoriallisia lajeja.
Valesypressien luontainen levinneisyys on hajanainen.[13] Niitä esiintyy Aasiassa itärannikolla sekä Pohjois-Amerikassa itä- ja länsirannikolla. Valesypressit ovat tyypillisesti vuoristoalueiden puita. Aasiassa sekä Japanin että Taiwanin vuoristoissa esiintyy kahtaa eri lajia.[15][16] Chamaecyparis hodginsii kasvaa luontaisena laajalla alueella eteläisen Kiinan, Vietnamin ja Laosin vuoristoissa.[17][18] Pohjois-Amerikassa lawsoninsypressiä esiintyy suppealla alueella Yhdysvaltain länsirannikolla Kalifornian ja Oregonin vuoristoissa ja pallosypressiä hajanaisesti alavilla rannikkoalueilla Yhdysvaltain itärannikolla ja Meksikonlahden rannikolla pohjoisesta New Hampshiresta lounaaseen Louisianaan.[13][19][20]
Valesypressit ovat tyypillisesti sopeutuneet kosteisiin metsiin. Lawsoninsypressi kasvaa Pohjois-Amerikan länsirannikon lauhkean vyöhykkeen havupuuvaltaisissa metsissä.[19] Japaninsypressi ja hernesypressi kasvavat vuoristoisissa sekametsissä, usein veden äärellä.[7][10] Pallosypressi kasvaa tyypillisesti metsäisillä soilla.[20] Chamaecyparis hodginsii kasvaa lehtipuuvaltaisissa subtrooppisissa vuoristometsissä.[18] Pallosypressi sietää seisovaa vettä, kun taas monet valesypressit tarvitsevat hyvin vettä läpäisevän maaperän.[20][21]
Valesypressit ovat tyypillisesti pitkäikäisiä puita.[4][11] Ne kasvavat monin paikoin metsän latvuskerroksen yläpuolelle muita suuremmiksi ylispuiksi. Jotkin lajeista, kuten formosansypressi, voivat uusiutua ainoastaan luonnonmullistuksen kaadettua ympäröivää metsää.[11]
Monet valesypresseistä ovat nykyisin uhanalaisia. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt formosansypressin erittäin uhanalaiseksi[11] sekä lajit Chamaecyparis taiwanensis ja Chamaecyparis hodginsii vaarantuneiksi.[18][22] Lisäksi myös silmälläpidettäviksi lajeiksi määriteltyjen lawsoninsypressin ja japaninsypressin luonnonkannat ovat huomattavasti kärsineet nykyaikaisen metsäteollisuuden myötä.[19][7]
Valesypresseillä on sekä kulttuurillista että taloudellista merkitystä ihmisille. Suvun tuottamaa puuainesta on pidetty lahonkestävänä, kevyenä ja hyväntuoksuisena. Aasialaisten lajien puu on perinteisesti ollut hyvinkin arvostettua; sitä on käytetty Japanissa ja Taiwanilla varsinkin temppelien rakentamiseen.[11][7][10] Japanissa kasvavien japaninsypressin ja hernesypressin kaatoa säännösteltiin Edo-kaudella; niiden kaataminen Kisojoen laaksosta oli sallittua ainoastaan ylhäisön käyttöön.[9] Valesypressien puuta käytetään yhä nykyisin puurakentamiseen erityisesti Japanissa, vaikka käyttö onkin vähentynyt suurten puiden vähetessä. Pohjoisamerikkalaisen lawsoninsypressin puuainesta on myös käytetty laajalti metsäteollisuudessa.[19] Lawsoninsypressiä on myös viety Japaniin, jossa valesypressipuun kysyntä on suurta.[19] Pallosypressin puuta on käytetty puurakentamiseen lähinnä paikallisesti lajin kotiseudulla Yhdysvalloissa.[20]
Useat valesypressit ovat merkittäviä koristekasveja. Lawsoninsypressi on erittäin suosittu koristepensaana tai pienenä koristepuuna.[19] Luonnossa hyvinkin suurikokoisesta lawsoninsypressistä on jalostettu lukuisia väritykseltään ja kasvutavaltaan poikkeavia lajikkeita, joista monet ovat pieniä ja pensasmaisia. Lawsoninsypressistä jalostettuja lajikkeita on rekisteröity enemmän kuin yhdestäkään muusta havupuulajista.[19] Myös japaninsypressistä ja hernesypressistä on jalostettu lukuisia viljelylajikkeita koristekasvikäyttöön.[7][10] Hernesypressi on suosittu myös puistopuuna Japanissa ja osissa Eurooppaa.[10] Monien jalostettujen lajikkeiden lehdet ovat luonnonmuotojen suomumaisista myöhäislehdistä poikkeavasti pysyvästi neulasmaisia varhaislehtiä.[10]
Valesypressit (Chamaecyparis) on sypressikasvien heimoon kuuluva havupuusuku. Sukuun kuuluu määrittelystä riippuen viidestä seitsemään lajia, joista kaksi kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikassa ja loput kolmesta viiteen Itä-Aasiassa. Suvun edustajat ovat pienehköjä tai keskisuuria ainavihantia puita. Valesypressit muistuttavat ulkoisesti sypressejä (Cupressus), mutta toisin kuin useimmilla sypresseillä, valesypressien oksanhaarat ovat litteitä ja enintään hyvin niukasti särmäisiä, sekä kävyt ovat pienempiä.
Chamaecyparis est un genre de conifères de la famille des Cupressacées, incluant cinq ou six espèces d'arbres. Ces arbres, qui sont très voisins par leurs caractères botaniques des Cupressus, sont souvent appelés « cyprès » ou « faux-cyprès » dans le langage courant.
Ce sont des arbres monoïques[1] de taille moyenne pouvant atteindre vingt à soixante-dix mètres de haut, avec un feuillage squamiforme, organisé en rameaux plats. Les feuilles des plants de moins d'un an sont des épines, qui prennent la forme d'écaille à l'âge adulte. Les fleurs mâles sont ovoïdes à oblongues et de couleur jaunes (rarement rouges)comptant 2 à 4 anthères par étamine. Les fleurs femelles sont petites et globulaires. Les cônes sont ovales ou globuleux, avec six à quatorze écailles organisées en paires opposées décussées, chaque écaille portant deux à quatre petites graines.
Les espèces de Chamaecyparis sont très semblables aux thuyas, mais ils s'en distinguent par leur cônes[1] et leur flèche souple et retombante[2].
Le nom générique Chamaecyparis est formé de deux mots grecs, χαμαί, chamai, « à terre », et κυπάρισσος, cyparissos, le « cyprès ». À noter qu'en grec ancien, Chamaecyparissos, littéralement cyprès nain, désignait chez les Anciens la santoline. Les espèces de Chamaecyparis ne sont pas spécialement près du sol, certains espèces, comme le Cyprès de Lawson peuvent atteindre soixante mètres de haut.
Selon les auteurs, Chamaecyparis taiwanensis est classé comme une espèce distincte ou comme une variété de Chamaecyparis obtusa.
Le cyprès de Nootka, Chamaecyparis nootkatensis, a été transféré (2005) dans un autre genre, Xanthocyparis, sous le nom de Xanthocyparis nootkatensis, sur la base de données génétiques et morphologiques. Cette espèce avait été décrite initialement par David Don, en 1824, sous le nom de Cupressus nootkatensis.
Le Bois de Siam (Fokienia hodginsii) est parfois placé dans le genre Chamaecyparis.
Certains faux-cyprès, comme C. thyoides, pousse dans les marais d'eau douce, les tourbières, les dépressions humides et le long des cours d'eau.[1]
Les espèces de Chamaecyparis sont très cultivés comme plantes d'ornement, notamment le faux-cyprès de Lawson. Supportant bien la taille, ce dernier est très souvent employé pour constituer des haies denses et toujours vertes. De très nombreux cultivars ont été sélectionnés, notamment des formes naines adaptées aux jardins de rocaille.
Les espèces de Chamaecyparis se cultivent aussi en tant que bonsaïs.
Dans les jardins ornementaux, les faux-cyprès poussent bien dans les emplacements ensoleillés, dans un sol riche, bien drainé et légèrement humide. Ils affectionnent les climats tempérés et un taux d'humidité élevé. Ils doivent être protégés des vents desséchants.[1]
En général, la germination est difficile en raison de la piètre qualité des semences et des nombreux facteurs inhibiteurs de la germination. En moyenne, le temps de germination est de 30 à 90 jours, à 41F. La multiplication s'effectue principalement pas bouture ligneuse ou herbacée. Les espèces les plus récalcitrantes à la multiplication végétative sont simplement greffées.[1]
En général, les faux-cyprès sont peu attaqués par les parasites. Ils sont touchés par la brûlure phomopsienne du genévrier (Phomopsis juniperovora), les balais de sorcières et la pourriture des racines.[1] Les espèces de Chamaecyparis sont les hôtes des larves de certains lépidoptères, dont la Noctuelle du pin (Panolis flammea).
Chamaecyparis est un genre de conifères de la famille des Cupressacées, incluant cinq ou six espèces d'arbres. Ces arbres, qui sont très voisins par leurs caractères botaniques des Cupressus, sont souvent appelés « cyprès » ou « faux-cyprès » dans le langage courant.
Cónaiféar síorghlas, dúchasach do Mheiriceá Thuaidh, an tSeapáin, agus Téaváin. Cosúil le cúfróg, ach le duilliúr i gcraobhacha leata. Táirgeann sí adhmad, ach is crainn mhaisiúcháin cuid mhaith dá foirmeacha.
Chamaecyparis é un dos oito xéneros da familia das cupresáceas (Cupressaceae), que comprende seis especies orixinarias do leste de Asia (Xapón e Formosa) e do leste e o oeste dos Estados Unidos.[1] [2]
Son árbores perennifolias de tamaño de mediano a grande, que medran até 20–70 m de alto, cunha follaxe en ramiñas aplanadas, formando planos netos. As follas son de dous tipos, agullas xuvenís aciculares sobre os exemplares novos até dun ano de idade, e escamosos nas follas dos adultos. Os conos son de globosos a ovais, con 8-14 escamas dispostas en pares decusados opostos; cada escama ten de 2 a 4 pequenas sementes.[2] [3]
O xénero foi descrito en 1841 polo botánico francés Édouard Spach (1801-1879).[4]
O nome científico de xénero, Chamaecyparis, está formado polos elementos do latín científico chamae- e -cyparis. O primeiro elemento está tirado do grego antigo χαμαί chamaí, "en terra", "no chan", e tamén "baixo" e "pequeno", e o segundo deriva do grego antigo κυπάρισσος kypárissos, "ciprés". Literalmente: "ciprés anano".[3] [5]
O xénero tamén se coñece polos seguites sinónimos (algúns deles impropios):[1] [6]
Ás árbores deste xénero adóitaselles chamar en galego falso alcipreste ou alcipreste directamente malia non seren do xénero Cupressus.[Cómpre referencia] [11] [12]
Segundo as normas para a nomenclatura en linguas vulgares das especies vexetais, que aconsellan dar nomes diferentes ás especies de xéneros distintos, uns posíbeis nomes galegos para as especies deste xénero poderían ser falsos cipreses ou o neoloxismo camecíparis.[13]
A maioría dos autores recoñecen seis especies dentro do xénero:[1] [14] Aínda que algúns só recoñcen cinco, ou elevan o seu número a sete.[Cómpre referencia]
C. taiwanensis é tratado por moitos autores europeos e americanos como unha variedade de Chamaecyparis obtusa (como C. obtusa var. formosana),[15] pero os últimos estudos morfolóxicos e moleculares sitúano dentro da nova especie Chamaecyparis taiwanensis, segundo os botánicos taiwaneses.[16] [17] Ambos os dous taxa difiren nos seus requirimentos ecolóxicos, xa que C. obtusa crece principalmente en lugares secos, mentres que C. taiwanensis ocupa solos húmidos e require lugares máis chuviosos e aire máis húmido.[15]
O xénero Fokienia non é recoñecido por moitos autores como un xénero separado de Chamaecyparis, en cuxo caso Chamaecyparis hodginsii (= Fokienia hodginsii, o falso ciprés de Fuijan, propio da China, Vietnam e Laos) debería agregarse á lista anterior.[18] [19]
Outra especie que era incluída neste xénero, o C. nootkatensis, tranferiuse, en base a evidencias xenéticas e morfolóxicas importantes, ao xénero Callitropsis, pasándose a denominar como Callitropsis nootkatensis, ou de volta a Cupressus nootkatensis, nome co que a especie foi descrita orixinalmente en 1824.[Cómpre referencia] Porén, en BioLib mantense dentro de Chamaecyparis.[20]
Coñécense tamén varias especies descritas a partir do rexistro fósil incluíndo:[21]
Catro especies (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera e C. thyoides) son de considerábel importancia como árbores ornamentais en horticultura; varios centos de cultivares foron seleccionados por varios riscos, incluíndo un tamaño anano, follaxe amarelo, azulado, prateado ou variegado, retención permanente das follas xuvenís e gomos coma fíos cunha ramaxe reducida.[2]
A madeira é aromática, e moi apreciada, en particular no Xapón, onde se usa para a construción de templos.[Cómpre referencia]
As especies de Chamaecyparis son parasitadas polo fungo Gymnosporangium clavariiforme.[22]
Ademais son utilizadas como plantas alimenticias polas larvas de certas especies de lepidópteros, coma Eupithecia pusillata e Panolis flammea.[Cómpre referencia]
Nalgunhas zonas, o cultivo vese limitado polas enfermidades de raíz causadas por especies de fungos do xénero Phytophthora, sendo C. lawsoniana particularmente susceptíbel a P. lateralis. Actualmente moitas das áreas autóctonas onde medran os exemplares máis antigos de C. lawsoniana están afectadas por este fungo, introducido recentemente nos Estados Unidos, que termina por matar a árbore. Non hai cura para as árbores infectadas, sendo o control da dispersión do fungo a única forma eficaz de combatelo. Actualmente estanse a investigar variedades resistentes.[Cómpre referencia]
En Galicia cultívanse, en distintos parques e xardíns, catro das especies deste xénero:[3]
Chamaecyparis é un dos oito xéneros da familia das cupresáceas (Cupressaceae), que comprende seis especies orixinarias do leste de Asia (Xapón e Formosa) e do leste e o oeste dos Estados Unidos.
Pozdatna cypresa (Chamaecyparis) je ród ze swójby cypresowych rostlinow (Cupressaceae).
Wobsahuje sćěhowace družiny:
Za dołhi čas bu tež družina Nutkowa cypresa (Callitropsis nootkatensis) k pozdatnym cypresam ličena.
Chamaecyparis er ættkvísl barrtrjáa í Cupressaceae (Grátviðarætt), sem vex í austur Asíu (Japan og Taiwan) og á vestur og austur jöðrum Bandaríkjanna.[1] Nafnið er dregið af gríska orðinu khamai, sem merkir jörð, og kuparissos fyrir sýprus.
Þetta eru meðalstór til stór sígræn tré (20 til 70 m há).
Chamaecyparis taiwanensis er talin af mörgum höfundum vera afbrigði af C. obtusa (ssem C. obtusa var. formosana).
Ættkvíslin Fokienia er ekki alltaf viðurkennd sem aðskilin frá Chamaecyparis, sem myndi bæta Chamaecyparis hodginsii (=Fokienia hodginsii) við listann hér að ofan.[3] Hinsvegar er tegund sem lengi hefur verið talin til þessarar ættkvíslar, sem Chamaecyparis nootkatensis (Alaskasýprus), verið flutt, á grundvelli erfðagreiningar og útlitseinkenna, í ættkvíslina Xanthocyparis sem Xanthocyparis nootkatensis, eða aftur í Cupressus nootkatensis (upphaflega sett undir það nafn 1824).
Nokkrar tegundir hafa verið greindar út frá steingerfingum:[4]
Chamaecyparis er ættkvísl barrtrjáa í Cupressaceae (Grátviðarætt), sem vex í austur Asíu (Japan og Taiwan) og á vestur og austur jöðrum Bandaríkjanna. Nafnið er dregið af gríska orðinu khamai, sem merkir jörð, og kuparissos fyrir sýprus.
Þetta eru meðalstór til stór sígræn tré (20 til 70 m há).
Tegundir Chamaecyparis formosensis Matsum. - Taiwan Chamaecyparis lawsoniana (A.Murray) Parl. - Fagursýprus - Kalifornía, Oregon, Washington Chamaecyparis obtusa (Siebold & Zucc.) Endl. - Sólsýprus - Japan Chamaecyparis pisifera (Siebold & Zucc.) Endl. - Ertusýprus - Honshu, Kyushu Chamaecyparis taiwanensis Masam. & Suzuki - Sunnusýprus - Taiwan Chamaecyparis thyoides (L.) Britton - Hvítsýprus - Austurhluti Bandaríkjanna (Mississippi til Maine)Chamaecyparis taiwanensis er talin af mörgum höfundum vera afbrigði af C. obtusa (ssem C. obtusa var. formosana).
Ættkvíslin Fokienia er ekki alltaf viðurkennd sem aðskilin frá Chamaecyparis, sem myndi bæta Chamaecyparis hodginsii (=Fokienia hodginsii) við listann hér að ofan. Hinsvegar er tegund sem lengi hefur verið talin til þessarar ættkvíslar, sem Chamaecyparis nootkatensis (Alaskasýprus), verið flutt, á grundvelli erfðagreiningar og útlitseinkenna, í ættkvíslina Xanthocyparis sem Xanthocyparis nootkatensis, eða aftur í Cupressus nootkatensis (upphaflega sett undir það nafn 1824).
Nokkrar tegundir hafa verið greindar út frá steingerfingum:
†Chamaecyparis eureka Mið Eósen, Axel Heiberg eyja, Kanada. †Chamaecyparis linguaefolia Snemm til mið Ólígósen, Colorado, Bandaríkin. †Chamaecyparis ravenscragensis (=Fokienia ravenscragensis), ef ættkvíslin Fokienia er ekki viðurkennd.Chamaecyparis Spach, 1841 è un genere di piante della famiglia delle Cupressacee.
Queste piante, impropriamente chiamate cipressi, sono originarie delle coste occidentali e orientali del Nord America, e delle coste orientali dell'Asia. Possono raggiungere in natura i 60 m, hanno rami penduli e appiattiti.
L'origine del nome è greca khamai (piatto) e kuparissos (cipresso).
Il genere Chamaecyparis comprende le seguenti specie:[1]
Quattro specie sono molto utilizzate principalmente come alberi ornamentali (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera e C. thyoides), da queste specie sono state selezionate centinaia di varietà ottenendone colorazioni che variano dal giallo al argentato oppure dalla crescita particolare con germogli filiformi o a bassa ramificazione. Sono specie rustiche amano terreni freschi silicei, si adattano bene negli ambienti umidi del nord Italia.
Il legno è profumato e molto costoso, viene utilizzato soprattutto in Giappone per la costruzione dei templi.
La pianta teme i marciumi radicali soprattutto a causa della Phytophthora, oltre ciò non è molto adatta ai climi secchi e caldi.
Chamaecyparis Spach, 1841 è un genere di piante della famiglia delle Cupressacee.
Queste piante, impropriamente chiamate cipressi, sono originarie delle coste occidentali e orientali del Nord America, e delle coste orientali dell'Asia. Possono raggiungere in natura i 60 m, hanno rami penduli e appiattiti.
L'origine del nome è greca khamai (piatto) e kuparissos (cipresso).
Puskiparisis (Chamaecyparis) – pušūnų (Pinophyta) skyriaus, kiparisinių (Cupressaceae) šeimos spygliuočių augalų gentis. Paplitusi Rytų Azijoje ir Šiaurės Amerikoje.
Tai 20-70 m aukščio visžaliai medžiai plokščiomis šakelėmis. Kaip ir kitų kiparisinių, puskiparisio spygliai – maži žvyneliai, prigludę prie šakų.
Puskiparisis (Chamaecyparis) – pušūnų (Pinophyta) skyriaus, kiparisinių (Cupressaceae) šeimos spygliuočių augalų gentis. Paplitusi Rytų Azijoje ir Šiaurės Amerikoje.
Tai 20-70 m aukščio visžaliai medžiai plokščiomis šakelėmis. Kaip ir kitų kiparisinių, puskiparisio spygliai – maži žvyneliai, prigludę prie šakų.
Chamaecyparis is de botanische naam van een geslacht uit de cipresfamilie (Cupressaceae). Er is nooit exacte overeenstemming geweest of dit geslacht bestaansrecht heeft, alhoewel de meeste auteurs dit wel degelijk erkennen. Zie ook cipres.
Chamaecyparis is de botanische naam van een geslacht uit de cipresfamilie (Cupressaceae). Er is nooit exacte overeenstemming geweest of dit geslacht bestaansrecht heeft, alhoewel de meeste auteurs dit wel degelijk erkennen. Zie ook cipres.
Dvergsypresslekten (Chamaecyparis) er en gruppe av bartrær innenfor sypressfamilien (Cupressaceae). Slekten er opprinnelig i det Øst-Asia og Nord-Amerika, dvs rundt det nordlige Stillehavet med innlandsområder. I norsk nomenklatur opererer man dessuten ofte med slektsnavnet nutkasypresslekten (Chamaecyparis)[1], men internasjonalt kalles den dvergsypresslekten, mens arten nutkasypress regnes til sypresslekten.
Artene blir 20-70 centimeter høye, og kjennes på en skarp lukt.
Arten nutkasypress – tidligere Chamaecyparis nootkatensis – ble lenge regnet til denne slekten, men DNA-analyse og genetisk systematikk (Gadek et al., 2000) har ført den tilbake til sitt opprinnelige navn og plassering fra 1824-41 i sypresslekten – som Cupressus nootkatensis. Enkelte amerikanske forskere mener dens slektninger også kan utgjøre en egen slekt/gruppe: gullsypresslekten (Callitropsis), under artsnavnet Callitropsis nootkatensis.
Det er 5 eller 6 arter i denne slekten:
Dvergsypresslekten (Chamaecyparis) er en gruppe av bartrær innenfor sypressfamilien (Cupressaceae). Slekten er opprinnelig i det Øst-Asia og Nord-Amerika, dvs rundt det nordlige Stillehavet med innlandsområder. I norsk nomenklatur opererer man dessuten ofte med slektsnavnet nutkasypresslekten (Chamaecyparis), men internasjonalt kalles den dvergsypresslekten, mens arten nutkasypress regnes til sypresslekten.
Artene blir 20-70 centimeter høye, og kjennes på en skarp lukt.
Arten nutkasypress – tidligere Chamaecyparis nootkatensis – ble lenge regnet til denne slekten, men DNA-analyse og genetisk systematikk (Gadek et al., 2000) har ført den tilbake til sitt opprinnelige navn og plassering fra 1824-41 i sypresslekten – som Cupressus nootkatensis. Enkelte amerikanske forskere mener dens slektninger også kan utgjøre en egen slekt/gruppe: gullsypresslekten (Callitropsis), under artsnavnet Callitropsis nootkatensis.
Cyprysik (Chamaecyparis) – rodzaj roślin należący do rodziny cyprysowatych. W zależności od ujęcia systematycznego zaliczanych jest tu od 5 do 8 gatunków. Zasięg geograficzny tych roślin obejmuje Amerykę Północną oraz wschodnią Azję (Japonię i Tajwan)[4].
Retinispora Siebold & Zucc.
Zaliczany tutaj według "The Plant List" i innych źródeł[7][4] cyprysik nutkajski (Chamaecyparis nootkatensis (D. Don) Spach) jest według innych autorów[6][4] klasyfikowany jako Cupressus nootkatensis D. Don. Z kolei gatunek Fokienia hodginsii bywa włączany do cyprysików jako Chamaecyparis hodginsii (Dunn) Rushforth 2007[4].
Cyprysiki są uprawiane jako rośliny ozdobne. Są wrażliwe na suszę i zanieczyszczenia powietrza.
Cyprysik (Chamaecyparis) – rodzaj roślin należący do rodziny cyprysowatych. W zależności od ujęcia systematycznego zaliczanych jest tu od 5 do 8 gatunków. Zasięg geograficzny tych roślin obejmuje Amerykę Północną oraz wschodnią Azję (Japonię i Tajwan).
Chamaecyparis é um género de coníferas pertencente à família Cupressaceae,[1] originário do leste da Ásia e do oeste da América do Norte. Os membros deste género são árvores de folhagem perene, de tamanho mediano a grande, que crescem até aos 20–70 m de altura, com folhagem em raminnhos aplainados, por vezes em forma de leque.[2][3]
As folhas são de dois tipos: agulhas juvenis aciculares nos exemplares jovens com até um ano de idade; folhas escamosas nos exemplares adultos. Os cones são de globosos a ovais, com 8-14 escamas dispostas em pares decussados opostos, com cada escama recobrindo 2 a 4 pequenas sementes.
As espécies de Chamaecyparis são utilizadas como plantas alimentares pelas larvas de certas espécies de lepidópteros, entre as quais Eupithecia pusillata e Panolis flammea.
O género foi descrito por Édouard Spach e publicado em Histoire Naturelle des Végétaux. Phanérogames 11: 329. 1841,[4] tendo como espécie tipo Chamaecyparis sphaeroidea (Spreng.) Spach.
A etimologia do nome genérico Chamaecyparis assenta nas palavras gregas: khamai, que significa "terreno", e kuparissos, "cipreste".
Embora não exista total consenso sobre a validade de alguns dos taxa, na sua presente circunscrição taxonómica o género inclui as seguintes espécies
Chamaecyparis taiwanensis é tratado por muitos autores como uma variedade de Chamaecyparis obtusa (como C. obtusa var. formosana). A espécie Chamaecyparis hodginsii foi durante muito tempo incluída no género Fokienia (como Fokienia hodginsii), mas recentes estudos morfológicos e moleculares permitem colocar este taxon dentro do género Chamaecyparis. A espécie anteriormente designada por Chamaecyparis nootkatensis que era incluída neste género foi transferida, com base em evidências genéticas e morfológicas fortes, para o género separado Callitropsis, passando a denominar-se Callitropsis nootkatensis (ou por vezes de regresso a Cupressus nootkatensis, nome com que a espécie foi descrita originalmente em 1824).
São conhecidas várias espécies descritas a partir do registo fóssil, incluindo:[5]
Quatro espécies (C. lawsoniana, C. obtusa, C. pisifera e C. thyoides) são de considerável importância como árvores ornamentais em jardinagem e paisagismo. A partir destas espécies foram seleccionados vários centos de cultivares, com características que incluem o nanismo, a coloração foliar (com destaque para cultivares de folhagem amarelada, azulada, prateada ou variegada), retenção permanente das folhas juvenis e ramos filiares de ramagem reduzida.
Em algumas regiões, o cultivo está limitado pela elevada ocorrência de enfermidades do sistema radicular causadas por fungos do grupo Phytophthora, sendo a espécie C. lawsoniana particularmente susceptível ao ataque de Phytophthora lateralis. Actualmente muitas das áreas autóctones onde ocorrem os exemplares mais antigos de C. lawsoniana estão afectadas por este fungo, introduzido recentemente nos Estados Unidos, que acaba por matar as árvores. Não é conhecida cura para os exemplares infectados, sendo o controlo da dispersão do fungo a única forma eficaz de combate. Actualmente estão a ser investigadas variedades resistentes.
A madeira é aromática e muito apreciada, em particular no Japão, onde se usa para a construção de templos.
Chamaecyparis é um género de coníferas pertencente à família Cupressaceae, originário do leste da Ásia e do oeste da América do Norte. Os membros deste género são árvores de folhagem perene, de tamanho mediano a grande, que crescem até aos 20–70 m de altura, com folhagem em raminnhos aplainados, por vezes em forma de leque.
Chamaecyparis este un gen de conifere din familia Cupressaceae.
Materiale media legate de Chamaecyparis la Wikimedia Commons
Chamaecyparis este un gen de conifere din familia Cupressaceae.
Ädelcypress-släktet (Chamaecyparis) är ett barrträdssläkte, tillhörigt familjen Cypressväxter som beskrevs av Édouard Spach. Ädelcypresser ingår i familjen cypressväxter.[1][2]
Fyra arter finns i Nordamerika, samt tre i Japan och på Formosa. Fem av arterna odlas i Sverige: Chamaecyparis nootkatensis (nutkacypress), Chamaecyparis pisifera (ärtcypress), Chamaecyparis obtusa (även kallad fusinoki, kinoki eller japansk cypress), Chamaecyparis lawsoniana (ädelcypress) och Chamaecyparis thyoides (vitcypress).
xCupressocyparis är ett hybridsläkte som uppstått genom korsning av nutkacypress (Chamaecyparis nootkatensis) och montereycypress (Cupressus macrocarpa). Hit förs bland annat leylandcypress.[3]
Wikimedia Commons har media som rör Chamaecyparis.
Wikispecies har information om Chamaecyparis.
Ädelcypress-släktet (Chamaecyparis) är ett barrträdssläkte, tillhörigt familjen Cypressväxter som beskrevs av Édouard Spach. Ädelcypresser ingår i familjen cypressväxter.
Fyra arter finns i Nordamerika, samt tre i Japan och på Formosa. Fem av arterna odlas i Sverige: Chamaecyparis nootkatensis (nutkacypress), Chamaecyparis pisifera (ärtcypress), Chamaecyparis obtusa (även kallad fusinoki, kinoki eller japansk cypress), Chamaecyparis lawsoniana (ädelcypress) och Chamaecyparis thyoides (vitcypress).
xCupressocyparis är ett hybridsläkte som uppstått genom korsning av nutkacypress (Chamaecyparis nootkatensis) och montereycypress (Cupressus macrocarpa). Hit förs bland annat leylandcypress.
Кипарисовик горіхоплідний (Chamaecyparis pisifera) — походить з Японії. Це дерево з конусовидною кроною і гілками, що розходяться горизонтально. Хвоя внизу гілок білоплямиста з білими смужками. Шишки розміром з лісовий горіх. Має ряд декоративних форм: з круглими пагонами і голчастою хвоєю, з довгими, повислими на кінцях гілками, з подовженими хвоїнками, з лускоподібною хвоєю, з білострокатою та світлою хвоєю.
Кипарисовик Лавсона (Chamaecyparis lawsoniana) — вічнозелене дерево до 50-60 м заввишки, діаметром 1-1,8 м, з красивою вузькоконусовидною кроною і темно-зеленими лускоподібними шпильками. Кора зрілого стовбура темно-коричнева, з поздовжніми тріщинами, а в однорічних пагонів — зелена. Шпильки дрібні, темно-зелені зверху, сизі знизу, щільно і в одній площині розміщені на пагонах.
Походить з тихоокеанського району Північної Америки. Росте на висоті 1 500 м над рівнем моря. В умовах українського клімату росте добре, але в перші роки повільно. Розмножується в основному насінням. Зимостійкий, лише в суворі зими підмерзають кінчики нездерев'янілих пагонів. Посухостійкий, однак сухість повітря переносить погано. В міських умовах почуває себе добре, до вологи і ґрунтів невибагливий. Дає цінну деревину, стійку проти гниття. Має блакитну форму, відому як кипарисовик Алюма (Chamaecyparis lawsoniana 'Alumii') — з блакитним кольором хвої.
Chamaecyparis Spach, 1841
Синонимы Виды
Кипари́совик (лат. Chamaecýparis) — род вечнозелёных однодомных хвойных деревьев семейства Кипарисовые (Cupressaceae).
В природных условиях вырастают обычно до 70 м[2]; самый высокий известный экземпляр — 81 м[3] (кипарисовик Лавсона), возраст старейшего — 117±10 лет[4] (кипарисовик горохоплодный).
Внешне растение напоминает кипарис, но отличается от него более уплощёнными ветками и более мелкими, созревающими за год шишками, на каждой чешуе которых располагается всего по 2 (а не более, как у кипариса) семечка.
Большинство видов морозоустойчивы.
Родина — Восточная Азия и Северная Америка.
В культуре с XVIII века.
По информации базы данных The Plant List (на июль 2016) род включает 5 видов[5]:
К кипарисовикам также относили
Кипари́совик (лат. Chamaecýparis) — род вечнозелёных однодомных хвойных деревьев семейства Кипарисовые (Cupressaceae).
В природных условиях вырастают обычно до 70 м; самый высокий известный экземпляр — 81 м (кипарисовик Лавсона), возраст старейшего — 117±10 лет (кипарисовик горохоплодный).
Внешне растение напоминает кипарис, но отличается от него более уплощёнными ветками и более мелкими, созревающими за год шишками, на каждой чешуе которых располагается всего по 2 (а не более, как у кипариса) семечка.
Большинство видов морозоустойчивы.
Родина — Восточная Азия и Северная Америка.
В культуре с XVIII века.
扁柏屬（學名：Chamaecyparis）是柏科下的一屬，共六種，學術上真正稱為檜木者乃屬於扁柏屬的物種。扁柏屬植物具有濃郁香氣、防蟲性佳、不易腐朽等極佳的木材特性，因此具有極高的經濟價值，被用做木材、建材、家具、盆栽等用途，因此人為砍伐使部分物種被列為保護物種。該屬之物種都長得高、大且長壽，分布在北美洲、日本、台灣，其他地區則為人為栽種；而台灣是檜木生長的最南界，也是唯一亞熱帶氣候卻能擁有檜木生長的地區。
柏科扁柏属植物，6种，为观赏和材用常绿针叶树。原产北美和东亚，木多有香气。与真柏不同之处为球果较小、圆形，种子数较少。幼树金字塔形，叶鳞片状，密生于小枝。叶色因园艺变种而异。球花单性同株，球果圆形，较小，种子也较少。雌球较小而不显，雄球花黄色或红色。
扁柏屬（學名：Chamaecyparis）是柏科下的一屬，共六種，學術上真正稱為檜木者乃屬於扁柏屬的物種。扁柏屬植物具有濃郁香氣、防蟲性佳、不易腐朽等極佳的木材特性，因此具有極高的經濟價值，被用做木材、建材、家具、盆栽等用途，因此人為砍伐使部分物種被列為保護物種。該屬之物種都長得高、大且長壽，分布在北美洲、日本、台灣，其他地區則為人為栽種；而台灣是檜木生長的最南界，也是唯一亞熱帶氣候卻能擁有檜木生長的地區。
편백속(扁柏屬, 학명: Chamaecyparis 카마이키파리스[*])은 측백나무과의 속이다. 현존하는 종은 아시아(일본, 타이완)와 북아메리카(미국)에 분포하며,[1][2] 그 외에 화석 기록으로 남아 있는 멸종한 종도 있다.[3]
_Trunk_Bark.JPG)
_tree.jpg)
