nomes no trilho de navegação
Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa yleisimmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kasteliero on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi kasvaa 30 cm pitkäksi.
Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat sateella maan pinnalle.
Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen, ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.
Kastematoja voi löytää kesähelteillä yli puolen metrin syvästä savimaasta. Talvisin ne todennäköisesti kaivautuvat routarajan alapuolelle.
Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat. Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaelimistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.
Tyypillisesti aikuinen kastemato kasvaa 20 – 25 cm pitkäksi ja 1 cm leveäksi tai jopa n. 50 cm pitkäksi. Kastemadon perusmuoto on liereä. Se on jakautunut useisiin segmentteihin. Kukin segmentti on erillinen nesteen täyttämä osasto, joka ympäröi koko ruumiin pituista ruoansulatuskanavaa (suolistoa). Sukukypsillä lieroilla on ominaispiirteenä kokonaispituudesta noin kolmannekseen päästä oleva rengas, klitellum, jonka yläpuolella sijaitsevat sen lisääntymiselimet. Limaa erittävistä soluista tihkuu nestettä, joka suojelee kastemadon pintaa. Kaikissa lieron segmenteissä, paitsi suun ja peräaukon segmenteissä, on hyvin pieniä hiusmaisia sukasia; mato käyttää niitä siten, että ne ankkuroivat osia ruumista maahan kastemadon liikkuessa[1].
Kastemadot liikkuvat maan alla lihaskouristuksista tulevien aaltojen avulla, jotka lyhentävät ja pitentävät kastemadon vartaloa. Lyhentynyt osa lieron vartaloa on ankkuroitunut ympäröivään maaperään pienien kynsimäisien harjasten avulla, jotka ovat sijoittuneet jakautuneihin osiin pitkin lieron vartaloa. Jokaisessa kastemadon segmentissä, paitsi ensimmäisessä, viimeisessä ja klitellumissa, on epidermiaalisiin kuoppiin uponneita S-muotoisia renkaita muodostavia harjaksia. Koko prosessia avustaa öljyinen ja liukas lima. Madot voivat tehdä kurinaääniä maan alla, kun niitä on häiritty. Madot myös toimivat biologisten ”mäntien” tavoin pakottamalla ilmaa ulos tunneleista liikkuessaan. Näin kastemadon toiminta ilmastoi ja sekoittaa maaperää. Kastemadot myös lisäävät mineraaleja maastoon ja siten auttavat kasviston kasvamista. Tiettyjen lajien kastemadot nousevat maan pinnalle, sillä siellä on suurempia pitoisuuksia orgaanista materiaalia. Koska orgaanisen aineksen runsas sekoittuminen liittyy selvästi maaperän hedelmällisyyteen, lieroja pidetään yleisesti hyödyllisinä ja luonnonmukaisina "puutarhureina".
Eri lajien matoja käytetään matoviljelyyn. Matoviljelyä käytetään usein ruoan kompostoinnissa. Nämä lierot ovat yleensä tunkiolieroja (Eisenia fetida) (tai sen lähisukulainen tummatunkioliero (Eisenia andrei)) -lieroja, jotka usein tunnetaan nimellä tiikerimato. Ne eroavat muista maaperässä elävistä madoista. Tropiikissa afrikkalaista Eudrilius eugeniae ja intialaista Perionyx excavatus lieroa käytetään kompostointiin. Kastematoja myydään kaikkialla maailmassa. Kastematokauppa on melkoinen: vuonna 1980 Doug Collicutin mukaan 330 miljoona matoa vietiin Kanadasta Yhdysvaltoihin (kanadalaisen viennin arvo 13 miljoonaa dollaria, Yhdysvaltojen markkina-arvo 54 miljoonaa dollaria). Lieroja myös myydään ihmisravinnoksi. Noke on kulinaarinen termi, jota käytetään Maori-kulttuurissa Uudessa-Seelannissa. Noke merkitsee lieroja, joita pidetään herkkuina.
Kastemato eli kasteliero (Lumbricus terrestris) tarkoittaa yleisimmin suurinta Suomessa esiintyvää lajia lierojen heimon (Lumbricidae) 14 lajista. Sanalla saatetaan viitata myös muihin saman heimon lajeihin. Kasteliero on väriltään punertava ja suurehko: kastemato voi kasvaa 30 cm pitkäksi.
Kastemadot elävät yleensä mullan alla, mutta tulevat sateella maan pinnalle.
Ne ovat kaksineuvoisia, eli jokaisella kastemadolla on pienestä pitäen sekä uroksen että naaraan sukupuolielimet. Tilanne muuttuu kuitenkin parittelun jälkeen, ja naaraan osaa toimittanut menettää naaraspuoliset sukupuolielimensä ja muuttuu pelkäksi urokseksi.
Kastematoja voi löytää kesähelteillä yli puolen metrin syvästä savimaasta. Talvisin ne todennäköisesti kaivautuvat routarajan alapuolelle.
Jostain syystä kastematoja ei esiinny kaikkialla, vaikka maatyyppi olisi silminnähden samanlaista savipitoista maata. Oletetaan, että maan happamuusarvot vaikuttaisivat. Kastemadot ovat tärkeä osa maaperän hajottajaelimistöä. Ne hajottavat kuollutta kasviainesta mullaksi.
