nomes no trilho de navegação
Mesostigmata és un ordre de petits àcars que pertany als parasitiformes. Algunes espècies són paràsits i altres no ho són. Es distingeixen pel seu parell d'espiracles que estan posats lateralment sobre el cos.
La família amb més espècies descrites és la del fitoseids. Altres famílies destacades són Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae i Veigaiaidae.
Meliponopus palpifer Fain & Flechtmann, 1985 ja no s'ubica dins una família.
Mesostigmata és un ordre de petits àcars que pertany als parasitiformes. Algunes espècies són paràsits i altres no ho són. Es distingeixen pel seu parell d'espiracles que estan posats lateralment sobre el cos.
La família amb més espècies descrites és la del fitoseids. Altres famílies destacades són Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae i Veigaiaidae.
Čmelíkovci (Mesostigmata) je podřád cizopasných a volně žijících roztočů, kteří dorůstají velikosti do 1 mm.[1] Charakteristickým rozpoznávacím znakem je jeden pár dýchacích trubic (stigmat) na straně těla mezi druhou a třetí, případně třetí a čtvrtou končetinou.
Obrázky, zvuky či videa k tématu čmelíkovci ve Wikimedia Commons
Čmelíkovci (Mesostigmata) je podřád cizopasných a volně žijících roztočů, kteří dorůstají velikosti do 1 mm. Charakteristickým rozpoznávacím znakem je jeden pár dýchacích trubic (stigmat) na straně těla mezi druhou a třetí, případně třetí a čtvrtou končetinou.
Raubmilben (Gamasina, früher: Gamasida) sind eine Gruppe, die innerhalb der Milben (Acari) zur Überordnung Parasitiformes gehören.
Raubmilben gehören wie alle Milben zu den Spinnentieren und besitzen ursprünglich vier Beinpaare. Bei den Nymphenstadien der Raubmilben und bei vielen Arten ist die Anzahl der Beine jedoch reduziert. Sie haben meist nur drei Beinpaare.
Als Nützlinge werden Raubmilben teilweise gezielt zur Schädlingsbekämpfung eingesetzt. Dies kommt in der ökologischen Landwirtschaft und im ökologischen Weinbau, integrierten Weinbau und Obstbau zur Anwendung, da wegen des eingeschränkten chemischen Pflanzenschutzes höhere Populationen erwartet werden können und die Raubmilben so die Schädlinge wie Spinnmilben und Kräuselmilben unter Kontrolle bringen können.
In Österreich werden derzeit Unter-Glas Kulturen im Gemüse- und Zierpflanzenbau auch in der integrierten Pflanzenproduktion zu einem großen Teil mit Nützlingen wie Raubmilben behandelt. Für Raubmilben ist in Österreich, wie auch in vielen anderen EU-Ländern, ein Zulassungsverfahren für Pflanzenschutzmittel verpflichtend, um diese als solche in den Verkehr bringen zu dürfen.
Im Weinbau ist die Raubmilbe Typhlodromus pyri von großer Bedeutung. Sie ist in Weingärten bei Durchführung eines nützlingsschonenden Pflanzenschutzes (Integrierte Produktion, Biologischer Weinbau) ausreichend vorhanden und kann schädliche Milben so unterdrücken, dass keine Schäden durch diese Arten bzw. Artengruppen (Rote Spinne, Bohnenspinnmilbe, Kräuselmilben, Pockenmilben, junge Schildlauslarven oder Thripse) über der wirtschaftlichen Schadensschwelle verursacht werden. Pflanzenschutzmittel sind heute auf die Schädigung von Nützlingen geprüft und danach werden entsprechende Empfehlungen gegeben.[1]
Die früher als Unterordnung, heute als Kohorte bezeichnete Gruppierung wird wie folgt gegliedert.[2][3]:
Unterkohorte Epicriiae
Unterkohorte Arctacariae
Unterkohorte Parasitiae
Unterkohorte Dermanyssiae
Raubmilben (Gamasina, früher: Gamasida) sind eine Gruppe, die innerhalb der Milben (Acari) zur Überordnung Parasitiformes gehören.
Mesostigmata is an order of mites belonging to the Parasitiformes. They are by far the largest group of Parasitiformes, with over 8,000 species in 130 families. Mesostigmata includes parasitic as well as free-living and predatory forms. They can be recognized by the single pair of spiracles positioned laterally on the body.
The family with the most described species is Phytoseiidae. Other families of note are Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae and Veigaiidae.
Amongst the best known species are Varroa destructor, an economically important parasite of honey bees, as well as the red mite (Dermanyssus gallinae) a parasite of poultry, most commonly chickens.
Mesostigmata are mites ranging from 0.12-4 mm long (0.2-4 mm according to another source[2]). They have a pair of stigmatal openings above legs III-IV usually associated with a peritrematal groove. The gnathosoma has a sclerotised ring around the bases of the chelicerae (basis capitulum). The palps have 5 (rarely 4) free segments and usually a subdistal palp apotele. The chelicerae are 3-segmented. The subcapitulum usually has a median groove with transverse rows of 1-many denticles. There are usually bifurcate or membranous corniculi present. Except in some parasitic species, a flagellate tritosternum is present. The coxae of the legs are freely articulating with the body. The intercoxal region has sternal and genital shield elements. Adults have a genital opening and either chelicerae modified for sperm transfer (if male) or a sperm-receiving structure (if female).[3]
The above description applies to adults. Larvae have six legs, instead of the eight possessed by later stages, and may or may not feed. There are two nymphal stages (protonymph, deutonymph) that usually have lightly sclerotized dorsal, intercoxal and ventral plates.[3]
Many Mesostigmata are free-living predators of invertebrates that live in soil and litter, on the soil surface or on plants.[4] There are also some that live in freshwater.[5] Other Mesostigmata are parasites of vertebrates or arthropods, pollen and nectar feeders in flowers, fungus feeders, or saprophages that subsist on dead or decaying organic matter.[2][3]
The soil-dwelling Mesostigmata are not as abundant as oribatids or prostigmatids that also occur in this habitat, but they are still ubiquitous in soil and may be important predators. Larger species tend to be predators of small arthropods or arthropod eggs, whereas smaller species prey on nematodes. Size of these mesostigmatans decreases with soil depth: plant litter and humus have large species such as Veigaia (Veigaiidae), the humus-soil interface has smaller species like Dendrolaelaps (Digamasellidae) and the mineral soil has the tiny Rhodacarellus (Rhodacaridae).[6]
A few species are known from freshwater habitats, such as wet soil, phytotelmata, waterside vegetation and sewage filter-beds. These appear to move by crawling as no species are known to swim. Some species are known to prey on mosquito eggs and one species was reared on a diet of nematodes.[5]
The parasitic Mesostigmata are mostly in superfamily Dermanyssoidea. These include parasites of invertebrates (e.g. Varroidae) and of vertebrates (other families), as well as both ectoparasites (external) and endoparasites (internal).[7]
Phoresy, the temporary attachment of a smaller animal to a larger one for travel, is common in the Mesostigmata. For example, the freshwater species are phoretic on flies of families Tipulidae, Ceratopogonidae, and Culicidae.[5]
Varroa destructor (Varroidae) is a major pest of honey bees. It harms bees both directly by feeding on fat body tissue, and indirectly by transmitting viruses.[8]
Similarly, the red mite (Dermanyssus gallinae) feeds on the blood of birds, including poultry (chickens, turkeys, ducks) and wild birds. It reduces animal health, welfare and production.[9]
In agriculture, soil-dwelling mesostigmatans are important predators of nematodes, springtails and insect larvae, while plant-dwelling mesostigmatans control pests such as spider mites.[4]
The oldest known record of the group is an indeterminate Sejidae deutonymph from the mid-Cretaceous (Albian-Cenomanian) aged Burmese amber of Myanmar.[10]
Taxonomy to families (Beaulieu 2011). Genus and species counts fluctuate over time.[1][11]
Mesostigmata is an order of mites belonging to the Parasitiformes. They are by far the largest group of Parasitiformes, with over 8,000 species in 130 families. Mesostigmata includes parasitic as well as free-living and predatory forms. They can be recognized by the single pair of spiracles positioned laterally on the body.
The family with the most described species is Phytoseiidae. Other families of note are Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae and Veigaiidae.
Amongst the best known species are Varroa destructor, an economically important parasite of honey bees, as well as the red mite (Dermanyssus gallinae) a parasite of poultry, most commonly chickens.
Mesostigmata estas ordo de akaroj apartenantaj al la Parazitoformaj. Malkiel plej membroj de tiu grupo, multaj el tiuj akaroj ne estas fakte parazitaj sed libervivantaj kaj predantoj. Ili povas esti rekonataj el ununura paro de spirakloj flanke de la korpo.
La familio kun plej priskribitaj specioj estas Fitoseedoj. Aliaj menciindaj familioj estas Diploginiedoj, Makroĥeledoj, Paĥilaelapedoj, Uropodedoj kaj Veigajedoj.
Mesostigmata estas ordo de akaroj apartenantaj al la Parazitoformaj. Malkiel plej membroj de tiu grupo, multaj el tiuj akaroj ne estas fakte parazitaj sed libervivantaj kaj predantoj. Ili povas esti rekonataj el ununura paro de spirakloj flanke de la korpo.
La familio kun plej priskribitaj specioj estas Fitoseedoj. Aliaj menciindaj familioj estas Diploginiedoj, Makroĥeledoj, Paĥilaelapedoj, Uropodedoj kaj Veigajedoj.
Mesostigmata es un orden de ácaros perteneciente al superorden de los parasitiformes.[1] Son comúnmente conocidos como gamásidos. A diferencia de la mayoría de los miembros de este orden, muchos de estos ácaros no son parásitos sino de vida libre y predadores. Son fácilmente reconocibles por un par de espiráculos posicionados a los lados del cuerpos y los quelíceros del gnastosoma se encuentran quelados.
Algunos han desarrollado relaciones simbióticas con abejas, avispas y escarabajos carroñeros que los transportan hasta sus nidos o lugares de alimentación, llamado foresis. Algunas especies de abejas y avispas tienen un órgano especial para transportarlos, llamado acarinario.[2]
La familia de mayor importancia para la agricultura es la familia Phytoseiidae, conformada por ácaros predadores de las principales plagas de ácaros a nivel mundial como son los ácaros del suborden Trombidiformes de las familias Eriophyidae, Tenuipalpidae, Tetranychidae y Tarsonemidae. Otras familias notables son Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae y Veigaiaidae.
Hay alrededor de 11,500 especies en casi 900 géneros en 110 families. El orden comprende los siguientes taxones:[3]
Mesostigmata es un orden de ácaros perteneciente al superorden de los parasitiformes. Son comúnmente conocidos como gamásidos. A diferencia de la mayoría de los miembros de este orden, muchos de estos ácaros no son parásitos sino de vida libre y predadores. Son fácilmente reconocibles por un par de espiráculos posicionados a los lados del cuerpos y los quelíceros del gnastosoma se encuentran quelados.
Algunos han desarrollado relaciones simbióticas con abejas, avispas y escarabajos carroñeros que los transportan hasta sus nidos o lugares de alimentación, llamado foresis. Algunas especies de abejas y avispas tienen un órgano especial para transportarlos, llamado acarinario.
La familia de mayor importancia para la agricultura es la familia Phytoseiidae, conformada por ácaros predadores de las principales plagas de ácaros a nivel mundial como son los ácaros del suborden Trombidiformes de las familias Eriophyidae, Tenuipalpidae, Tetranychidae y Tarsonemidae. Otras familias notables son Diplogyniidae, Macrochelidae, Pachylaelapidae, Uropodidae y Veigaiaidae.
Petopunkit (Mesostigmata) on loispunkkien (Parasitiformes) suuri lahko, jossa on yli 8000 lajia. Vaikka petopunkit kuuluvat taksonomisessa luokittelussa loispunkkeihin, ne eivät kuitenkaan yleensä ole parasiitteja, vaan petoja, jotka tappavat ravinnoksi käyttämänsä saaliseliöt. Vaikka ryhmään kuuluu myös monia loispunkkeja, sekä suomen että ruotsin kielessä koko Mesostigmata-lahkosta käytetään yleisnimitystä petopunkit (ruots. rovkvalster).[1] Lääketieteessä ryhmästä käytetään yleisesti myös vanhempaa tieteellistä nimeä Gamasina.[2]
Petopunkit ovat kooltaan tyypillisesti korkeintaan 0,5 mm, ja ne ovat usein lähes samankokoisia kuin saalislajinsa. Naaraat ovat yleensä suurempia kuin koiraat, ja kokoero korostuu kun naaraat valmistautuvat munintaan. Punkeilla on viisi erilaista kehitysastetta: muna-, toukka-, protonymfi-, deutonymfi- ja aikuisaste. Toukka-asteella punkeilla on vielä vain kolme raajaparia, mutta muilla kehitysasteilla niitä on neljä. Muodoltaan petopunkit ovat tavallisesti päärynämäisiä ja pinnaltaan ne ovat kiiltävänhohtoisia. Väritykseltään petopunkkilajit ovat varsin vaihtelevia; niitä on lähes valkoisista ruskeanpunaisiin.[3]
Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasveja syöviä hyönteisiä ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös siitepölyä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.
Petopunkkeja käytetään hyötykasvien viljelyssä niin sanottujen tuholaisten biologiseen torjuntaan. Tuholaisiksi kutsutaan pieniä niveljalkaisia, jotka käyttävät ravinnokseen viljeltäviä hyötykasveja. Niitä ovat muun muassa vihannespunkit, ripsiäiset, kirvat, harsosääsket, jauhiaiset ja miinaajakärpäset. Näistä petopunkkeja voidaan käyttää ainakin kehrääjäpunkkien, ripsiäisten ja jauhiaisten torjuntaan. Niitä hyödynnetään pääasiassa kasvihuoneviljelyssä. Tuholaistorjunnassa käytettävät petopunkit eivät vaurioita hyötykasveja, vaan saalistavat tehokkaasti niitä vahingoittavia pieniä tuholaiseläimiä.
Suurin osa biologisessa torjunnassa yleisesti käytettävistä petopunkeista kuuluu Dermanyssina -alalahkon heimoon Phytoseiidae. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (Dermanyssus gallinae). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain Phytoseiidae-heimon lajeja.
Petopunkit (Mesostigmata) on loispunkkien (Parasitiformes) suuri lahko, jossa on yli 8000 lajia. Vaikka petopunkit kuuluvat taksonomisessa luokittelussa loispunkkeihin, ne eivät kuitenkaan yleensä ole parasiitteja, vaan petoja, jotka tappavat ravinnoksi käyttämänsä saaliseliöt. Vaikka ryhmään kuuluu myös monia loispunkkeja, sekä suomen että ruotsin kielessä koko Mesostigmata-lahkosta käytetään yleisnimitystä petopunkit (ruots. rovkvalster). Lääketieteessä ryhmästä käytetään yleisesti myös vanhempaa tieteellistä nimeä Gamasina.
Petopunkit ovat kooltaan tyypillisesti korkeintaan 0,5 mm, ja ne ovat usein lähes samankokoisia kuin saalislajinsa. Naaraat ovat yleensä suurempia kuin koiraat, ja kokoero korostuu kun naaraat valmistautuvat munintaan. Punkeilla on viisi erilaista kehitysastetta: muna-, toukka-, protonymfi-, deutonymfi- ja aikuisaste. Toukka-asteella punkeilla on vielä vain kolme raajaparia, mutta muilla kehitysasteilla niitä on neljä. Muodoltaan petopunkit ovat tavallisesti päärynämäisiä ja pinnaltaan ne ovat kiiltävänhohtoisia. Väritykseltään petopunkkilajit ovat varsin vaihtelevia; niitä on lähes valkoisista ruskeanpunaisiin.
Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasveja syöviä hyönteisiä ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös siitepölyä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.
Petopunkkeja käytetään hyötykasvien viljelyssä niin sanottujen tuholaisten biologiseen torjuntaan. Tuholaisiksi kutsutaan pieniä niveljalkaisia, jotka käyttävät ravinnokseen viljeltäviä hyötykasveja. Niitä ovat muun muassa vihannespunkit, ripsiäiset, kirvat, harsosääsket, jauhiaiset ja miinaajakärpäset. Näistä petopunkkeja voidaan käyttää ainakin kehrääjäpunkkien, ripsiäisten ja jauhiaisten torjuntaan. Niitä hyödynnetään pääasiassa kasvihuoneviljelyssä. Tuholaistorjunnassa käytettävät petopunkit eivät vaurioita hyötykasveja, vaan saalistavat tehokkaasti niitä vahingoittavia pieniä tuholaiseläimiä.
Suurin osa biologisessa torjunnassa yleisesti käytettävistä petopunkeista kuuluu Dermanyssina -alalahkon heimoon Phytoseiidae. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (Dermanyssus gallinae). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain Phytoseiidae-heimon lajeja.
Les Mesostigmata, ou mesostigmates en français, sont un ordre d'acariens parasitiformes.
On connaît près de 11 500 espèces, presque 900 genres, 109 familles et 25 super-familles[1].
Selon Krantz & de Walter, 2009[2] :
Meliponopus Fain & Flechtman, 1985 n'est pas classé.
Les Mesostigmata, ou mesostigmates en français, sont un ordre d'acariens parasitiformes.
On connaît près de 11 500 espèces, presque 900 genres, 109 familles et 25 super-familles.
Roofmijten (Mesostigmata) zijn een orde van mijten.
De volgende taxa zijn bij de orde ingedeeld:
Roofmijten (Mesostigmata) zijn een orde van mijten.
Systematyka Domena eukarionty Królestwo zwierzęta Typ stawonogi Podtyp szczękoczułkowce Gromada pajęczaki Podgromada roztocze Nadrząd Parasitiformes Rząd żukowce Żukowce (Mesostigmata syn. Gamasida) grupa roztoczy (Acari), należąca do Parasitiformes. Obejmuje w większości roztocze wolnożyjące, zamieszkujące ściółkę lasów oraz innych środowisk, gdzie odgrywają bardzo istotną rolę, będąc ważnym ogniwem sieci troficznych tychże środowisk. Są to również pasożyty zewnętrzne i wewnętrzne lądowych bezkręgowców oraz kręgowców, w tym wielu ptaków i ssaków. Obecnie do Mesostigmata zalicza się drapieżne Gamasina oraz saprofagiczne Uropodina. Para stigm z tyłu bioder trzeciej pary odnóży lokomocyjnych. Roztocze glebowe są obiektem zainteresowań pedobiologii.
Żukowce (Mesostigmata syn. Gamasida) grupa roztoczy (Acari), należąca do Parasitiformes. Obejmuje w większości roztocze wolnożyjące, zamieszkujące ściółkę lasów oraz innych środowisk, gdzie odgrywają bardzo istotną rolę, będąc ważnym ogniwem sieci troficznych tychże środowisk. Są to również pasożyty zewnętrzne i wewnętrzne lądowych bezkręgowców oraz kręgowców, w tym wielu ptaków i ssaków. Obecnie do Mesostigmata zalicza się drapieżne Gamasina oraz saprofagiczne Uropodina. Para stigm z tyłu bioder trzeciej pary odnóży lokomocyjnych. Roztocze glebowe są obiektem zainteresowań pedobiologii.
Mesostigmata é uma ordem de ácaros pertencente ao grupo do Parasitiformes. Alguns membros do grupo não são parasitas. Eles são reconhecidos por apresentar um único par de espiráculos posicionados lateralmente ao corpo.
Mesostigmata é uma ordem de ácaros pertencente ao grupo do Parasitiformes. Alguns membros do grupo não são parasitas. Eles são reconhecidos por apresentar um único par de espiráculos posicionados lateralmente ao corpo.
Хижі кліщі є одним з об'єктів уваги фахівців з захисту рослин, зокрема й акарологів, які розроблять біологічні методи регуляції популяцій рослинноїдних членистоногих, зокрема й шлях підтримки популяцій хижих кліщів, зокрема й кліщів з родини фітосеїд (Phytoseidae). Зокрема, відомим фахівцем у цій галузі є й український дослідник Святослав Погребняк.
Близько 100 родин, 26 надродин, 12 підрядів, 900 родів, понад 8000 видів.[1]
.png){kind=small}
Це незавершена стаття з арахнології.Mesostigmata (лат.) — отряд клещей из надотряда паразитиформных (Parasitiformes). Насчитывают более 8000 видов, четверть из которых относятся к семейству Phytoseiidae. Коксы свободные, тритостернум развит и гнатосома не редуцирована[1].
Около 100 семейств, 26 надсемейств, 12 подотрядов, 900 родов, более 8000 видов[2]. Систематика по Beaulieu (2011)[3]:
Mesostigmata (лат.) — отряд клещей из надотряда паразитиформных (Parasitiformes). Насчитывают более 8000 видов, четверть из которых относятся к семейству Phytoseiidae. Коксы свободные, тритостернум развит и гнатосома не редуцирована.
中氣門蟎目（學名：Mesostigmata），又名革蟎目或中氣門目，是蜱蟎亞綱寄蟎總目之下四個目級分類元之一[1][2][3][4]。 與其他寄蟎總目物種不同的是：本目物種大多數都不是寄生動物，而是自由生活、甚至是捕食性動物。本目現時有約五千種屬於掠食性生物品種，隐居在軟土、垃圾堆、腐木、糞便、腐肉、鳥巢或家居的塵埃裡。當中植綏蟎（捕植蟎科，Phytoseiidae[5]）佔約15％，被用於生物控制，並取得重大成就（見野草條目）。 本門物種最明顯的特徵是其身體側邊的一對氣門。 而自由生活物種一般以真菌、孢子或花粉作為食糧。 本目其他較為重要的科還有：Diplogyniidae、Macrochelidae、Pachylaelapidae、尾足蟎科（Uropodidae）及Veigaiidae。
根據Zootaxa的最新分類，中氣門目大致可以分為三大亞目12個總科，分別如下[3]：
另外Meliponopus palpifer Fain & Flechtmann, 1985的科地位未定。
中氣門蟎目（學名：Mesostigmata），又名革蟎目或中氣門目，是蜱蟎亞綱寄蟎總目之下四個目級分類元之一。 與其他寄蟎總目物種不同的是：本目物種大多數都不是寄生動物，而是自由生活、甚至是捕食性動物。本目現時有約五千種屬於掠食性生物品種，隐居在軟土、垃圾堆、腐木、糞便、腐肉、鳥巢或家居的塵埃裡。當中植綏蟎（捕植蟎科，Phytoseiidae）佔約15％，被用於生物控制，並取得重大成就（見野草條目）。 本門物種最明顯的特徵是其身體側邊的一對氣門。 而自由生活物種一般以真菌、孢子或花粉作為食糧。 本目其他較為重要的科還有：Diplogyniidae、Macrochelidae、Pachylaelapidae、尾足蟎科（Uropodidae）及Veigaiidae。
