nomes no trilho de navegação
Pussipäästäiset ovat eteläamerikkalaisia pieniä päästäismäisiä pussieläimiä, joita kutsuttiin aiemmin inkapäästäisiksi.[2] Pussipäästäisiä on jäljellä kuusi lajia yhdessä lahkossa (Paucituberculata) ja heimossa (Caenolestidae).[3][1]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus pussipäästäisten uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on supiaisopossumit.[4] Supiainen on päästäisen kansanomainen nimitys. Ehdotettu nimi supiaisopossumit voi olla sikäli harhaanjohtava, että pussipäästäiset eivät ole läheistä sukua päästäisopossumeille (Monodelphis), jotka kuuluvat pussirottien (Didelphimorphia) lahkoon.
Pussipäästäiset elävät Andien syrjäisissä metsissä ja ruohomailla. Hyönteissyöjien puuttuessa Etelä-Amerikasta pussipäästäiset täyttävät niiden ekologisen lokeron.
Kooltaan pussipäästäiset vastaavat pientä rottaa (9–14 cm). Niillä on ohuet raajat, pitkä ja teräväkärkinen kuono sekä hoikka ja karvainen häntä. Pussipäästäiset syövät lähinnä pieniä eläimiä, kuten hyönteisiä, kastematoja ja pieniä selkärankaisia. Pussipäästäisillä on pienet silmät ja heikko näkö. Ne saalistavat pääasiassa varhain aamulla tai yöllä käyttäen kuuloaan sekä pitkiä ja herkkiä viiksikarvojaan saaliin paikallistamiseen.
Pussipäästäiset tunnetaan melko huonosti niiden eristäytyneen asuinympäristön takia. Niitä on aiemmin luultu harvinaisiksi, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että eläimet ovatkin oletettua yleisempiä.
Pussipäästäiset ovat eteläamerikkalaisia pieniä päästäismäisiä pussieläimiä, joita kutsuttiin aiemmin inkapäästäisiksi. Pussipäästäisiä on jäljellä kuusi lajia yhdessä lahkossa (Paucituberculata) ja heimossa (Caenolestidae).
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus pussipäästäisten uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on supiaisopossumit. Supiainen on päästäisen kansanomainen nimitys. Ehdotettu nimi supiaisopossumit voi olla sikäli harhaanjohtava, että pussipäästäiset eivät ole läheistä sukua päästäisopossumeille (Monodelphis), jotka kuuluvat pussirottien (Didelphimorphia) lahkoon.
Pussipäästäiset elävät Andien syrjäisissä metsissä ja ruohomailla. Hyönteissyöjien puuttuessa Etelä-Amerikasta pussipäästäiset täyttävät niiden ekologisen lokeron.
Kooltaan pussipäästäiset vastaavat pientä rottaa (9–14 cm). Niillä on ohuet raajat, pitkä ja teräväkärkinen kuono sekä hoikka ja karvainen häntä. Pussipäästäiset syövät lähinnä pieniä eläimiä, kuten hyönteisiä, kastematoja ja pieniä selkärankaisia. Pussipäästäisillä on pienet silmät ja heikko näkö. Ne saalistavat pääasiassa varhain aamulla tai yöllä käyttäen kuuloaan sekä pitkiä ja herkkiä viiksikarvojaan saaliin paikallistamiseen.
Pussipäästäiset tunnetaan melko huonosti niiden eristäytyneen asuinympäristön takia. Niitä on aiemmin luultu harvinaisiksi, mutta uusimmat tutkimukset osoittavat, että eläimet ovatkin oletettua yleisempiä.
