nomes no trilho de navegação
Araucaria ye un xéneru de coníferes de la familia Araucariaceae. Hai 19 especies nel xéneru, con una distribución partida nel hemisferiu sur.
N'América atopase nel centru-sur de Chile; na Arxentina, tantu na Patagonia como na selva subtropical serrana del nordeste; n'Uruguái; en Brasil meridional y l'este del Paraguái.
N'Oceanía ta presente en Nueva Caledonia —con 13 especies reinales—; na islla Norfolk, Australia oriental y Nueva Guinea.
Diverses especies del xéneru introduciéronse como plantes ornamentales n'Europa y Norteamérica.
Munches, si non toles poblaciones actuales son relictas.
Atopase en montes y estepes, con una afinidá pa los sitios espuestos. Estos árboles columnados son fósiles vivientes, de la edá Mesozoica. Los rexistros fósiles demuestren que'l xéneru tamién tuvo antes nel hemisferiu norte hasta'l final del periodu Cretáceo.
El nome del xéneru deriva de la rexón de Arauco, pos la especie Araucaria araucana crez en dambos cordales d'esta zona y los pehuenches ("xente de la araucaria"), integrantes del pueblu mapuche, collechen les granes extensivamente pal alimentu. Munchos llamenla "pinu", a pesar de que la so rellación colos pinos (Pinus) ye bien alloñada.
Son principalmente árboles grandes con un renuevu argutu masivu, algamando un altor de 30 a 80 m. Les cañes suelen ser horizontales, y bien separaes; tando cubiertes con fueyes coriáceas o aciculares.
En delles especies, les fueyes son llanceolaes y de forma estrecha, traslapándose apenes, n'otres son anches y planes, y se traslapan llargamente. Los árboles son sobremanera dioicos, los conos masculinos y femeninos presentense n'árboles separaos.
Los conos femeninos, xeneralmente na copa del árbol, son globosos, y varien de tamañu según la especie a partir d'un diámetru de 7 a 25 cm. Contienen de 80 a 200 granes, grandes y comestibles, similares a les tuerques de pinu, pero mayores. Los conos masculinos son más pequeños, de 4 a 10 cm, con forma de cilíndricu, de 1,5 a 5 cm d'anchu.
Magar, pol la so lenta crecedera, nun tienen el mesmu espardimientu qu'otres especies d'árboles ornamentales, ye posible ver dellos exemplares nos grandes parques y places d'en gran parte del mundu.
Hai dos seiciones nel xéneru, dacuando trataes como xéneros separaos:
Fueyes anches, conos de más de 12 cm de diámetru y guañada de granes hipogea. Ensin. secc. Columbea, dacuando subdividida en tres seiciones o subseiciones.
Fueyes estreches, como punzones; conos de menos de 12 cm de diámetru y guañada de granes epigea.
Araucaria cunninghamii.
Araucaria mirabilis (fósil)
Araucaria ye un xéneru de coníferes de la familia Araucariaceae. Hai 19 especies nel xéneru, con una distribución partida nel hemisferiu sur.
Araukariya (lat. Araucaria) — araukariyakimilər fəsiləsindən çılpaqtoxumlu bitki cinsi. Həmişəyaşıl, adətən ikievli,
30–60 m hündürlüyündə olan ağacdır. Çətiri piramidaşəkilli, yaxud çətirə bənzərdir; yaşlı ağacların gövdələrinin səthi halqa şəklində qalınlaşmışdır. Yarpaqları (iynələri) coddur, tikanlıdır, uzunluğu 10 sm-ədək, eni 3 sm-dir və 10–40 il yaşayır. Növlərə görə yarpaqlar da müxtəlif ölçüdə və formada olur. Toxumları iri və qanadsızdır, çoxusu yeyilir. Araukariyalar 400-500 il yaşayır. 20-ədək növü var. Cənubi Amerika, Avstraliya, Yeni Qvineya və ona yaxın adaların təmiz və qarışıq meşələrində bitir. Bir çox növlərinin qiymətli oduncağı var. Dekorativ bitki kimi mülayim, isti və subtropik iqlimli ölkələrin (o cümlədən Qafqazın Qara dəniz sahillərində) parklarında becərilir.[1]
Araukariya (lat. Araucaria) — araukariyakimilər fəsiləsindən çılpaqtoxumlu bitki cinsi. Həmişəyaşıl, adətən ikievli,
30–60 m hündürlüyündə olan ağacdır. Çətiri piramidaşəkilli, yaxud çətirə bənzərdir; yaşlı ağacların gövdələrinin səthi halqa şəklində qalınlaşmışdır. Yarpaqları (iynələri) coddur, tikanlıdır, uzunluğu 10 sm-ədək, eni 3 sm-dir və 10–40 il yaşayır. Növlərə görə yarpaqlar da müxtəlif ölçüdə və formada olur. Toxumları iri və qanadsızdır, çoxusu yeyilir. Araukariyalar 400-500 il yaşayır. 20-ədək növü var. Cənubi Amerika, Avstraliya, Yeni Qvineya və ona yaxın adaların təmiz və qarışıq meşələrində bitir. Bir çox növlərinin qiymətli oduncağı var. Dekorativ bitki kimi mülayim, isti və subtropik iqlimli ölkələrin (o cümlədən Qafqazın Qara dəniz sahillərində) parklarında becərilir.
Araucaria o arbre de pisos[2] és un gènere de plantes amb flor de la família Araucariaceae.
Són arbres pinòpsids i perennifolis amb un tronc massiu que, segons l'espècie, pot arribar a alçades de 30-80 m. Les branques s'estenen de forma horitzontal i les fulles són en forma d'agulla, típica de les coníferes.
Generalment les araucàries són dioiques, amb pinyes mascles i femelles en arbres separats. Ocasionalment, però, hi ha arbres monoics o arbres que canvien de sexe amb l'edat. Les pinyes femelles són globuloses i poden fer de 7 a 25 cm de diàmetre segons l'espècie. Contenen 80-200 llavors comestibles, similar als pinyons. Les pinyes mascles són més menudes, de 4 a 10 cm de llargada i entre 1,5-5 cm d'amplada.
Hi ha 19 espècies d'araucària dividides en dues seccions. Es troben en certes zones de l'hemisferi sud, amb major diversitat a Nova Caledònia. El nom del gènere prové d'araucano, el nom amb què els colonitzadors espanyols denominaven els maputxes de Xile.
Tradicionalment, els pinyons eren una font d'aliment per als habitants de les regions on creixen de manera natural. La fusta d'araucària també és força apreciada, Algunes de les espècies s'utilitzen en jardineria.
Araucaria columnaris
Araucaria araucana en el seu ambient natural
Araucaria araucana amb pinyes
Araucaria araucana
Araucaria araucana jove
Araucaria araucana
Araucaria araucana molt vella
Araucaria angustifolia
Araucaria angustifolia jove
Fòssils d'Araucaria mirabilis
Llavors d'araucària
Araucaria o arbre de pisos és un gènere de plantes amb flor de la família Araucariaceae.
Blahočet (Araucaria), také araukárie, je rod stále zelených jehličnanů z čeledi blahočetovitých
Blahočet je rostlina pocházející ze „středověku Země“, předchůdce dnešního blahočetu již rostl v geologických období jura a křída, kdy byl rozšířen po severní i jižní polokouli. Se vznikem krytosemenných rostlin a změnou klimatu ustoupil blahočet převážně do tropického pásma a až na výjimky se vyskytuje jen na jižní polokouli.
Roste na východě Austrálie, severu Nového Zélandu, na Nové Kaledonii (nejvíce druhů), na Norfolku, Papui-Nové Guineji, v Indonésii a dále na severní polokouli v Malajsii a na Filipínách. Další skupina blahočetů se vyskytuje na dvou místech Jižní Ameriky, první – druh (Araucaria angustifolia) v deštných pralesích poblíž pobřeží na jihovýchodě Brazílie a severovýchodě Argentiny a druhé – ohrožený druh blahočet chilský (Araucaria araucana) v poměrně suché oblasti And na pomezí Chile a Argentiny.
Jsou to nahosemenné, většinou dvoudomé stromy, někdy lze ale nalézt samčí i samičí rozmnožovací orgány na jednom stromě, tato vlastnost se může v průběhu let změnit. Mají statný kmen, dorůstající do výše 30 až 80 m. Větve vyrůstají v pravidelných nebo skoro pravidelných přeslenech. Mladé stromky jsou větvené až k zemi, kdežto staré mají dlouhý, štíhlý kmen a většinou pravidelnou zploštělou korunu. Kožovité listy jsou spirálovitě uspořádané, tvar mají od jehlicovitých až po široké, vejčité. Dokonce někteří jedinci mají listy s rozdílnými tvary.
Samčí šištice jsou terminální nebo úžlabní, tvaru cylindrického nebo vejčitého, opylování se uskutečňuje větrem, pylová zrna však nemají vzduchové vaky. Samičí šištice rostou vzpřímeně na vrcholku stromu, mají tvar elipsoidní až kulovitý, v průměru mívají 7 až 25 cm. Plodové šupiny obsahují po jednom vajíčku. Po dozrání semen, za dva až tři roky, se šišky rozpadnou, některá semena mají postranní křidélka. Semen je v šišce 80 až 200 a jsou jedlá, podobají se piniovým „oříškům“, ale jsou větší.[1]
Některé druhy se cíleně vysazují pro produkci dřeva a pro jedlá semena. Jiné zase pro svůj neobvyklý růst se pěstují v zahradách a parcích. U nás je známý blahočet různolistý (lidově pokojová jedle), který lze jako jediný druh pěstovat v místnosti. V domovině dorůstá až do výše 50 metrů, u nás to nehrozí.
Rod blahočet se skládá z 19 druhů, které se podle příbuzností dělí do čtyř sekcí.
Poznámka. Někdy jsou sekce Bunya a Intermedia slučovány se sekcí Eutacta
Obrázky, zvuky či videa k tématu blahočet ve Wikimedia Commons
Galerie blahočet ve Wikimedia CommonsBlahočet (Araucaria), také araukárie, je rod stále zelených jehličnanů z čeledi blahočetovitých
Wikispecies har taksonomi med forbindelse til Abeskræk-slægten 
Abeskræk-slægten (Araucaria) er en slægt af stedsegrønne nåletræer, der er udbredt på den sydlige halvkugle undtagen Afrika. Slægten har 19 arter, hvoraf de 2 nedenstående træffes i Danmark. Abetræ (Araucaria araucana) er et velkendt omend særegent prydtræ, mens Stuegran (Araucaria heterophylla) er en velkendt stueplante. I Danmark ses disse træer praktisk taget aldrig i grupper, men er som regel enkeltstående individer, og egentlige bestande ses aldrig. De har ingen forstlig anvendelse.
ArterDe fleste arter er store træer med kraftige oprette stammer og med højder på 30–60 m og i visse tilfælde helt op til 80 m. De vandret voksende grene danner symmetriske former, og er dækket med læderagtige, ofte brede, nåle.
Disse træer er tvebo med hanlige og hunlige strobili på hver sit træ – hist og her ses dog individer der er enbo. De hunlige kogler, der oftest sidder i toppen af træet, er tøndeformede til kugleformede og kan være op til 25 cm i diameter. De indeholder 80-200 oftest spiselige frø som minder om pinjekerner men er større.
I alt er der 19 arter i slægten, hvoraf dog de 13 er endemiske for Ny Caledonien. Desuden forekommer der en del arter på Norfolk Island og resten er spredt med få arter i hver af områderne østlige Australien, Ny Guinea, Argentina, Chile og det sydlige Brasilien. De få arter til trods kan træerne dække store områder, men anses almindeligvis for at være i tilbagegang da de fældes for tømmer og deres frø indamles og spises. Flere steder er bestandene nu beskyttet, men truet af ulovlig fældning.
De fleste populationer er relikte og har en begrænset udbredelse indenfor skov eller maki, ofte på vejrmæssigt udsatte lokaliteter. Disse søjleformede træer er levende fossiler der kan dateres tilbage til Jura og Kridttiden hvor de også forekom på den nordlige halvkugle og var ganske udbredte.
Alan Mitchell: "Træer i Nordeuropa" ISBN 87-12-23331-5
Die Araukarien (Araucaria) sind eine Pflanzengattung in der Familie der Araukariengewächse (Araucariaceae), die zu den Koniferen (Coniferales) gehört. Sie besitzt ein stark disjunktes Areal auf der Südhalbkugel.
Die Araucaria-Arten sind immergrüne Bäume. Die Art mit den höchsten Exemplaren aus der Gattung Araucaria ist mit 89 Metern Araucaria hunsteinii. Das älteste Exemplar aus der Gattung soll eine 1000-jährige Araucaria araucana sein. Sämlinge haben zwei bis vier Keimblätter (Kotyledone).
An den plagiotrop (plagiotrop: durch Geotropismus bestimmte Wuchsrichtung, die nicht die Orientierung der Sprossachse hat) ausgerichteten Ästen sind die derben Laubblätter schraubig angeordnet. An jungen Bäumen sind die Blätter nadelförmig und ebenfalls schraubig angeordnet. Bei ausgewachsenen Bäumen sind die Blätter meistens schuppenförmig und schraubig oder in zwei Schichten angeordnet, die sich überlappen. Die Blätter überdauern viele Jahre. Eine vegetative Vermehrung der Araucaria-Arten ist nicht möglich, da sie aus abgeschnittenen Trieben nicht mehr austreiben. Demzufolge kann keine Stecklingsvermehrung durch Ableger aus ihren Hauptwurzeln durchgeführt werden.[1]
Araucaria-Arten sind getrenntgeschlechtig, meist zweihäusig (diözisch) oder seltener einhäusig (monözisch). Männliche Zapfen werden terminal an den Ästen, einzeln oder zu mehreren zusammengefasst, gebildet. Die zahlreichen Staubblätter sind spiralig angeordnet. Weibliche Zapfen sind fast kugelförmig. Die dünnen Zapfenschuppen haben oft ein spitzes Ende. Die Zapfen werden schwer und enthalten viel milchige Flüssigkeit. Von der Bestäubung bis zur Reife brauchen die Zapfen zwei bis drei Jahre. Samen und Schuppen sind miteinander verwachsen. Die Samen sind geflügelt und bei einigen Arten essbar.
Die Gattung Araucaria wurde 1789 durch Antoine Laurent de Jussieu in Genera Plantarum, S. 413 aufgestellt.[2] Der Gattungsname Araucaria bezieht sich auf die Provinz Arauco im südlichen Chile.[3] Typusart ist Araucaria imbricata Pav. nom. illeg. ein Name der 1797 ungültig veröffentlicht wurde; deshalb verwendet man die gültige Neukombination Araucaria araucana (Molina) K.Koch des Basionym Pinus araucana Molina.[4]
Die Gattung Araucaria besitzt ein stark disjunktes Areal auf der Südhalbkugel. Es gibt Arten in Südamerika, und zwar in Chile, Argentinien und dem südlichen Brasilien (siehe auch Floresta ombrófila mista); andere Arten sind in Neukaledonien, der Norfolkinsel, Australien und Neuguinea verbreitet. Dieses alte Taxon hatte früher eine weitere Verbreitung. Das rezente Areal ist ein Reliktareal; es entspricht dem Urkontinent Gondwana. 14 der 20 Araucaria-Arten sind Endemiten Neukaledoniens; die neukaledonischen Arten sind untereinander stärker verwandt als alle anderen Arten.[3]
Die Gattung Araukarien (Araucaria) wird in vier Sektionen gegliedert und enthält seit 2017 etwa 20 Arten:[3]
Die Araukarien (Araucaria) sind eine Pflanzengattung in der Familie der Araukariengewächse (Araucariaceae), die zu den Koniferen (Coniferales) gehört. Sie besitzt ein stark disjunktes Areal auf der Südhalbkugel.
L'Araucaria de la familha de las araucariaceae qu'ei un genre de conifèr que compta dab 19 espècias mei que mei concentradas (en tan qu'espècia autoctòna) en Argentina, Chile, Brasil meridionau, las Islas Norfolk e Nava Caledònia (on e's tròba la mei grana diversitat d'espècias).
Aqueth genre qu'existeish desempuish lo Mesozoïc (dab ua reparticion hèra mei grana alavetz e un gran nombre de fossil consequent).
Los arbos deu genre Araucaria que son sexuats e repartits enter mascles e hemias.
Araucaria is a genus o evergreen coniferous trees in the faimily Araucariaceae.
Araucaria is a genus o evergreen coniferous trees in the faimily Araucariaceae.
L'Araucaria de la familha de las araucariaceae qu'ei un genre de conifèr que compta dab 19 espècias mei que mei concentradas (en tan qu'espècia autoctòna) en Argentina, Chile, Brasil meridionau, las Islas Norfolk e Nava Caledònia (on e's tròba la mei grana diversitat d'espècias).
Aqueth genre qu'existeish desempuish lo Mesozoïc (dab ua reparticion hèra mei grana alavetz e un gran nombre de fossil consequent).
Los arbos deu genre Araucaria que son sexuats e repartits enter mascles e hemias.
Tekst üüb Öömrang Araukaarien of uk "aabenskrekbuumer" (Araucaria) san en skööl faan konifeeren (näädelbuumer) uun det famile Araucariaceae. Jo waaks fööraal üüb a süüdelk eerdheleft.
Jo haa hör nööm efter det chileensk regiuun Araukaanien, huar a Mapuche (iar: "Araukaanern") lewe.
A. angustifolia – A. araucana – A. bernieri – A. bidwillii – A. biramulata – A. columnaris – A. cunninghamii – A. heterophylla – A. humboldtensis – A. hunsteinii – A. laubenfelsii – A. luxurians – A. montana – A. muelleri – A. nemorosa – A. rulei – A. schmidii – A. scopulorum – A. subulata
Araucaria angustifolia
Araucaria araucana
Araucaria heterophylla
Föörkemen
Araukaarien of uk "aabenskrekbuumer" (Araucaria) san en skööl faan konifeeren (näädelbuumer) uun det famile Araucariaceae. Jo waaks fööraal üüb a süüdelk eerdheleft.
Jo haa hör nööm efter det chileensk regiuun Araukaanien, huar a Mapuche (iar: "Araukaanern") lewe.
Η Αραουκάρια ή Αρωκάρια είναι γένος αειθαλών κωνοφόρων δέντρων της οικογένειας των Αρωκαριοειδών. Υπάρχουν 19 είδη τους γένους που φυτρώνουν στη Νέα Καληδονία (όπου βρίσκονται 13 ενδημικά είδη), στο νησί Νόρφολκ της Ωκεανίας, στην ανατολική Αυστραλία, στη Νέα Γουινέα, στην Αργεντινή, στη Χιλή και στη νότια Βραζιλία.
Οι Αραουκάριες είναι κυρίως μεγάλα δέντρα με ανοιχτή σπειροειδή κορυφή που φτάνει σε ύψος τα 30-80 μέτρα. Τα οριζόντια κλαδιά είναι σαν σπείρες και καλύπτονται από λεπιδοειδή ή βελονοειδή φύλλα. Σε ορισμένα είδη, τα φύλλα είναι στενά και λογχοειδή και μόλις που καλύπτουν το ένα το άλλο. Σε άλλα πάλι, είναι φαρδιά και επίπεδα.
Τα περισσότερα είδη έχουν ξεχωριστά φύλα, αν και σε μεμονωμένες περιπτώσεις συνυπάρχουν και τα δύο φύλα ή αλλάζουν φύλο με τον καιρό. Οι θηλυκοί κώνοι είναι συνήθως ψηλά στο δέντρο, είναι σφαιρικοί και κυμαίνονται σε μέγεθος από 7 έως 25 εκατοστά σε διάμετρο. Περιέχουν 80-200 μεγάλους, εδώδιμους σπόρους, παρόμοιους με τα κουκουνάρια, αλλά μεγαλύτερους. Οι αρσενικοί κώνοι είναι μικρότεροι, μήκους 4-10 εκατοστών και κυλινδρικοί.
Οι περισσότεροι, αν όχι όλοι οι εναπομείναντες πληθυσμοί Αραουκάριων είναι γεωγραφικά περιορισμένοι και βρίσκονται σε δάση και θαμνότοπους με μια προτίμηση για ανοιχτές τοποθεσίες. Είναι ζωντανά απολιθώματα που χρονολογούνται από τις αρχές του Μεσοζωικού αιώνα. Τα απολιθώματα δείχνουν ότι το γένος αρχικά υπήρχε στο Βόρειο Ημισφαίριο μέχρι το τέλος της Κρητιδικής περιόδου.
Κάποια από τα είδη καλλιεργούνται για την ιδιαίτερη, εξαιρετικά συμμετρική τους μορφή. Αρκετά είδη θεωρούνται οικονομικής σημασίας για την παραγωγή ξυλείας και των κουκουναριών.
Τα πιο γνωστά είδη είναι :
Αραουκάρια η επαλληλόφυλλος (Araucaria araucana), φυσικό περιβάλλον
Araucaria bidwillii
Ελληνική Αραουκάρια στη νήσο της Κω
Η Αραουκάρια ή Αρωκάρια είναι γένος αειθαλών κωνοφόρων δέντρων της οικογένειας των Αρωκαριοειδών. Υπάρχουν 19 είδη τους γένους που φυτρώνουν στη Νέα Καληδονία (όπου βρίσκονται 13 ενδημικά είδη), στο νησί Νόρφολκ της Ωκεανίας, στην ανατολική Αυστραλία, στη Νέα Γουινέα, στην Αργεντινή, στη Χιλή και στη νότια Βραζιλία.
Араукария ( лат. Araucaria ) — Araucariaceae семьяысь Океанилэн но Америкалэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 19 пӧртэм видъёсыз.
Араукария ( латин Araucaria ) — араукария котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Океанияын да Америкаын.
Араукария ( лат. Araucaria ) — араукария котырись лыса пу увтыр. Араукария увтырӧ пырöны 19 вид. Араукария пантасьӧ Океанияын да Америкаын.
Араукария ( лат. Araucaria ) — Araucariaceae семьяысь Океанилэн но Америкалэн лысо писпу. Дуннеын тодмо ог 19 пӧртэм видъёсыз.
Араукария ( латин Araucaria ) — араукария котырса лыса пу увтыр. Сійӧ быдмӧ Океанияын да Америкаын.
Араукария ( лат. Araucaria ) — араукария котырись лыса пу увтыр. Араукария увтырӧ пырöны 19 вид. Араукария пантасьӧ Океанияын да Америкаын.
ಅರಕೇರಿಯ ಅರಕೇರಿಯೇಸೀ ಕುಟುಂಬಕ್ಕೆ ಸೇರಿದ ನಿತ್ಯ ಹಸುರಾಗಿರುವ, ದೈತ್ಯಾಕಾರದ ಮರ.
ಇದರಲ್ಲಿ 15 ಪ್ರಭೇದಗಳಿದ್ದು ಇವು ಮುಖ್ಯವಾಗಿ ಆಸ್ಟ್ರೇಲಿಯ, ದಕ್ಷಿಣ ಅಮೆರಿಕ ಹಾಗೂ ಪೆಸಿಫಿಕ್ ದ್ವೀಪಗಳಲ್ಲಿ ಸ್ವಾಭಾವಿಕವಾಗಿ ಬೆಳೆಯುತ್ತವೆ. ಹೀಗೆ ಮೂಲತಃ ದಕ್ಷಿಣಾರ್ಧಗೋಳವಾದರೂ ಹಲವು ಪ್ರಭೇದಗಳನ್ನು ಪ್ರಪಂಚದ ಬೇರೆ ಬೇರೆ ದೇಶಗಳಲ್ಲೂ ಬೆಳೆಸಿದ್ದಾರೆ. ಭಾರತದಲ್ಲೂ ಇದರ ಪ್ರಭೇದಗಳಾದ ಕುಕಿಯೈ, ಕನಿಂಗ್ಹ್ಯಾಮಿಯೈ ಎಕ್ಸೆಲ್ಸ ಮತ್ತು ಇಂಬ್ರಿಕೇಟಗಳನ್ನು ಬೆಳೆಸಲಾಗುತ್ತಿದೆ.
ಗೋಪುರಾಕೃತಿಯ ಈ ಮರ ಸಾಮಾನ್ಯವಾಗಿ 30-60 ಮೀ. ಎತ್ತರಕ್ಕೆ ಬೆಳೆದು, ಸುಮಾರು 3-4 ಮೀ. ದಪ್ಪವಿರುತ್ತದೆ. ಈ ಮರಕ್ಕೆ ಅದರದೇ ಆದ ವಿಶಿಷ್ಟ ಹಾಗೂ ಸುಂದರವಾದ ಆಕೃತಿ ಇದ್ದು ಉದ್ಯಾನಗಳಿಗೆ ಶೋಭೆಯನ್ನುಂಟುಮಾಡುತ್ತದೆ. ಮರದಿಂದ ಸುತ್ತಲೂ ಮೇಲ್ಮುಖವಾಗಿ ಬಾಗಿರುವ ರೆಂಬೆಗಳು ಹೊರಟಿರುತ್ತವೆ. ಕಾಂಡದಿಂದ ರಾಳ ತಯಾರಾಗುತ್ತದೆ. ಇದರ ಎಲೆಗಳು ಹಸುರು, ಚೂಪು ಮತ್ತು ಬಿರುಸು. ಕೆಲವು ಪ್ರಭೇದಗಳಲ್ಲಿ ಎರಡು ರೀತಿಯ ಎಲೆಗಳಿರುವುದೂ ಉಂಟು. ಈ ಜಾತಿಯಲ್ಲಿ ಗಂಡು ಮತ್ತು ಹೆಣ್ಣುಮರಗಳು ಬೇರೆ ಬೇರೆಯಾಗಿರುತ್ತವೆ. ಗಂಡುಮರದಲ್ಲಿ ಕೊಳವೆಯಾಕಾರದ ಗಂಡು ಶಂಕುಗಳಿರುತ್ತವೆ. ಪ್ರತಿಯೊಂದು ಶಂಕುವಿನಲ್ಲೂ ಒತ್ತಾಗಿ ಸುತ್ತುವರಿದು ಜೋಡಣೆಗೊಂಡಿರುವ ಅನೇಕ ಕೇಸರಗಳಿರುತ್ತವೆ. ಹೆಣ್ಣುಮರದಲ್ಲಿ ಗುಂಡಗಿರುವ ಹೆಣ್ಣು ಶಂಕುಗಳಿದ್ದು ಪ್ರತಿಯೊಂದರಲ್ಲಿಯೂ ಅನೇಕ ಅಂಡಕಧರ ಬೀಜಗಳಿವೆ. ಇವು ಪಟ್ಟಿಗೆ ಅಂಟಿಕೊಂಡಿರುತ್ತವೆ. ಈ ಮರದ ಹಲವಾರು ಪ್ರಭೇದಗಳನ್ನು ಸಾಮಾನ್ಯವಾಗಿ ಉದ್ಯಾನಗಳಲ್ಲೂ ತೋಟಗಳಲ್ಲೂ ಅಲಂಕಾರಕ್ಕಾಗಿ ಬೆಳೆಸುತ್ತಾರೆ. ಶೀತ ದೇಶಗಳಲ್ಲಿ ಈ ಮರಗಳನ್ನು ಎಳೆಯವಾಗಿರುವಾಗ ಕುಂಡಗಳಲ್ಲಿ ಬೆಳೆಸುತ್ತಾರೆ.
ಭಾರತದಲ್ಲಿ ಬೆಳೆಯುವ ಕನಿಂಗ್ಹ್ಯಾಮಿಯೈ ಪ್ರಭೇದದಿಂದ ಒಳ್ಳೆಯ ಬೆಲೆಬಾಳುವ ಚೌಬೀನೆ ದೊರಕುತ್ತದೆ. ಇದನ್ನು ಬೀರು, ಪೆಟ್ಟಿಗೆ, ಪ್ಲೈವುಡ್ ತಯಾರಿಕೆ ಇತ್ಯಾದಿ ಕೆಲಸಗಳಿಗೆ ಉಪಯೋಗಿಸುತ್ತಾರೆ
ಅರಕೇರಿಯ ಅರಕೇರಿಯೇಸೀ ಕುಟುಂಬಕ್ಕೆ ಸೇರಿದ ನಿತ್ಯ ಹಸುರಾಗಿರುವ, ದೈತ್ಯಾಕಾರದ ಮರ.
Araucaria ( /ærɔːˈkɛəriə/; original pronunciation: [a.ɾawˈka. ɾja])[4] is a genus of evergreen coniferous trees in the family Araucariaceae once widespread during the Jurassic and Cretaceous periods. There are 20 extant species in New Caledonia (where 14 species are endemic, see New Caledonian Araucaria), Norfolk Island, eastern Australia, New Guinea, Argentina, South Brazil, Chile and Paraguay.
Araucaria are mainly large trees with a massive erect stem, reaching a height of 5–80 metres (16–262 ft). The horizontal, spreading branches grow in whorls and are covered with leathery or needle-like leaves. In some species, the leaves are narrow, awl-shaped and lanceolate, barely overlapping each other; in others they are broad and flat, and overlap broadly.[5]
The trees are mostly dioecious, with male and female cones found on separate trees,[6] though occasional individuals are monoecious or change sex with time.[7] The female cones, usually high on the top of the tree, are globose, and vary in size among species from 7 to 25 centimetres (2.8 to 9.8 in) diameter. They contain 80–200 large edible seeds, similar to pine nuts, though larger. The male cones are smaller, 4–10 cm (1.6–3.9 in) long, and narrow to broad cylindrical, 1.5–5.0 cm (0.6–2.0 in) broad.
The genus is familiar to many people as the genus of the distinctive Chilean pine or monkey-puzzle tree (Araucaria araucana). The genus is named after the Spanish exonym Araucano ("from Arauco") applied to the Mapuche of south-central Chile and south-west Argentina, whose territory incorporates natural stands of this genus. The Mapuche people call it pehuén, and consider it sacred.[5] Some Mapuche living in the Andes name themselves Pehuenche ("people of the pehuén") as they traditionally harvested the seeds extensively for food.[8][9]
No distinct vernacular name exists for the genus. Many are called "pine", although they are only distantly related to true pines, in the genus Pinus.
Members of Araucaria are found in Argentina, Brazil, New Caledonia, Norfolk Island, Australia, New Guinea, Chile and Papua (Indonesia).[10] Many if not all current populations are relicts, and of restricted distribution. They are found in forest and maquis shrubland, with an affinity for exposed sites. The earliest records of the genus date to the Middle Jurassic, represented by Araucaria mirabilis of Argentina. Fossil records show that the genus also formerly occurred in the northern hemisphere until the end of the Cretaceous period.[11]
By far the greatest diversity exists in New Caledonia, likely due to a relatively recent adaptive radiation, as all New Caledonian species are more closely related to each other than they are to other Araucaria.[11][5] Much of New Caledonia is composed of ultramafic rock with serpentine soils, with low levels of nutrients, but high levels of metals such as nickel.[12] Consequently, its endemic Araucaria species are adapted to these conditions, and many species have been severely affected by nickel mining in New Caledonia and are now considered threatened or endangered, due to their habitat lying in prime areas for nickel mining activities.
Some evidence suggests that the long necks of sauropod dinosaurs may have evolved specifically to browse the foliage of tall trees, including those of Araucaria. An analysis of modern Araucaria leaves found that they have a high energy content but are slow fermenting, making their ancestors a likely attractive target.[13]
There are four extant sections and two extinct sections in the genus, sometimes treated as separate genera.[5][14][15]
Phylogeny of Araucaria[16][17] sectionA. hunsteinii Schum.
Intermedia sectionA. bidwillii Hooker
Bunya sectionA. angustifolia (Bertoloni) Kuntze
A. araucana (Molina) Koch
Araucaria sectionA. cunninghamii Aiton ex A.Cunn.
A. heterophylla (Salisbury) Franco
A. muelleri (Carrière) Brongniart & Gris
A. bernieri Buchholz
A. subulata Vieillard
A. biramulata Buchholz
A. schmidii de Laubenfels
A. montana Brongniart & Gris
A. scopulorum de Laubenfels
A. laubenfelsii Corbasson
A. humboldtensis Buchholz
A. rulei von Mueller
A. luxurians (Brongniart & Gris) de Laubenfels
A. nemorosa de Laubenfels
A. columnaris (Forster) Hooker
Eutacta
Genetic studies indicate that the extant members of the genus can be subdivided into two large clades – the first consisting of the sections Araucaria, Bunya, and Intermedia; and the second of the strongly monophyletic section Eutacta. Sections Eutacta and Bunya are both the oldest taxa of the genus, with Eutacta possibly older.[19]
Araucaria bindrabunensis (previously classified under section Bunya) has been transferred to the genus Araucarites.
Some of the species are relatively common in cultivation because of their distinctive, formal symmetrical growth habit. Several species are economically important for timber production.
The edible large seeds of A. araucana, A. angustifolia and A. bidwillii — also known as Araucaria nuts,[26] and often called, although improperly, pine nuts — are eaten as food, particularly among the Mapuche people of Chile and southwest Argentina and among Native Australians.[5] In South America Araucaria nuts or seeds are called piñas, pinhas, piñones or pinhões, like pine nuts in Europe.
Pharmacological reports on genus Araucaria are anti-ulcer, antiviral, neuro-protective, anti-depressant and anti-coagulant.[27]
Araucaria ( /ærɔːˈkɛəriə/; original pronunciation: [a.ɾawˈka. ɾja]) is a genus of evergreen coniferous trees in the family Araucariaceae once widespread during the Jurassic and Cretaceous periods. There are 20 extant species in New Caledonia (where 14 species are endemic, see New Caledonian Araucaria), Norfolk Island, eastern Australia, New Guinea, Argentina, South Brazil, Chile and Paraguay.
Laŭ NPIV genro de altaj, plejparte dioikaj koniferaj arboj kun tipe verticilaj branĉoj, kun dense spirale sidaj folioj kaj kun globformaj konusoj, La genro Araŭkario (Araucaria) konsistas el 18 specioj el la suda hemisfero. Pluraj specioj estas pororname kultivataj.
Laŭ NPIV genro de altaj, plejparte dioikaj koniferaj arboj kun tipe verticilaj branĉoj, kun dense spirale sidaj folioj kaj kun globformaj konusoj, La genro Araŭkario (Araucaria) konsistas el 18 specioj el la suda hemisfero. Pluraj specioj estas pororname kultivataj.
Araucaria es un género de coníferas de la familia Araucariaceae. Hay 19 especies en el género, con una distribución repartida en el hemisferio sur; y cuyas semillas son comestibles.
En América se encuentra en el centro-sur de Chile; en Argentina, tanto en la Patagonia como en la selva subtropical serrana del nordeste; en el norte de Uruguay; en Brasil meridional y el Este de Paraguay.
En Oceanía está presente en Nueva Caledonia —con 13 especies endémicas—; en la isla Norfolk, Australia oriental y Nueva Guinea.
Diversas especies del género se han introducido como plantas ornamentales en Europa y Norteamérica.
Muchas, sino todas las poblaciones actuales, son relictas.
Se encuentran en bosques y estepas, con una afinidad para los sitios expuestos. Estos árboles columnados son fósiles vivientes, de la edad Mesozoica. Los registros fósiles demuestran que el género también estuvo antes en el hemisferio norte hasta el final del período Cretáceo.
El nombre del género deriva de la región de Arauco, pues la especie Araucaria araucana crece en ambas cordilleras de esta zona y los pehuenches ("gente de la araucaria"), integrantes del pueblo mapuche, cosechan las semillas extensivamente para alimento. Muchos lo llaman "piñón", a pesar de que su relación con los pinos (Pinus) es muy lejana. Ellos llaman a este árbol Pehuén y utilizan sus semillas o piñones como principal fuente de alimento y lo consideran un regalo y símbolo de su dios, Ngenechén.
Son principalmente árboles grandes con un vástago erguido masivo, alcanzando una altura de 30 a 80 m. Las ramas suelen ser horizontales, y bien separadas; estando cubiertas con hojas coriáceas o aciculares.
En algunas especies, las hojas son lanceoladas y de forma estrecha, traslapándose apenas, en otras son anchas y planas, y se traslapan ampliamente. Los árboles son sobre todo dioicos, los conos masculinos y femeninos se presentan en árboles separados.
Los conos femeninos, generalmente en la copa del árbol, son globosos, y varían de tamaño según la especie a partir de un diámetro de 7 a 25 cm. Contienen de 80 a 200 semillas, grandes y comestibles, similares a las tuercas de pino, pero mayores. Los conos masculinos son más pequeños, de 4 a 10 cm, con forma de cilíndrico, de 1,5 a 5 cm de ancho.
Si bien, por su lento crecimiento, no tienen la misma difusión que otras especies de árboles ornamentales, es posible ver algunos ejemplares en los grandes parques y plazas de en gran parte del mundo.
La cantidad de niveles de sus ramas corresponden a la cantidad de años del árbol.
Hay dos secciones en el género, a veces tratadas como géneros separados:
Hojas anchas, conos de más de 12 cm de diámetro y germinación de semillas hipógea. Sin. secc. Columbea, a veces subdividida en tres secciones o subsecciones.
Hojas estrechas, como punzones; conos de menos de 12 cm de diámetro y germinación de semillas epígea.
Araucaria araucana (en Provincia del Neuquén).
Araucaria cunninghamii.
Araucaria mirabilis (fósil)
Araucaria es un género de coníferas de la familia Araucariaceae. Hay 19 especies en el género, con una distribución repartida en el hemisferio sur; y cuyas semillas son comestibles.
Araukaaria (Araucaria) on igihaljaste okaspuude perekond araukaarialiste sugukonnast.
Perekonda kuulub 19 liiki, millest 13 on Uus-Kaledoonia endeemid. Ülejäänud araukaarialiigid kasvavad Ida-Austraalias, Uus-Guineal, Norfolki saarel ja Lõuna-Ameerika lõunaosas. Uus-Kaledoonial on nad säilinud saare suhtelise eraldatuse ja stabiilsuse tõttu.
Araukaariad on reliktid. See perekond kujunes välja juba varases keskaegkonnas. Kuni kriidiajastu lõpuni oli see ka põhjapoolkeral levinud.
Araukaariad on massiivse püstise tüvega puud, mis kasvavad 30–80 meetri kõrguseks. Oksad on horisontaalsed; kasvavad männastena ning on kaetud nahkjate okastega. Mõnel liigil on okkad laiad, lehetaolised.
Enamik liikidest on kahekojalised, aga mõned ka ühekojalised või muudavad sugu oma eluajal.
Emaskäbid kasvavad tavaliselt täiesti puu ladvas, on ümmargused ja 7–25 cm läbimõõdus. Neis on 80–200 suurt söödavat seemet, mis meenutavad seedripähkleid, aga on suuremad. Isaskäbid on väiksemad, 4–10 cm pikad ja kas kitsad või silindrilised, 1,5–5 cm läbimõõdus.
Araukaariad kasvavad metsas ja makjas, eelistades avatud paiku.
Paljudele inimestele on kõige tuntum sellesse perekonda kuuluv liik tšiili araukaaria, mille teaduslik nimi on Araucaria araucana. See nimetus tuleneb Kesk-Tšiilis ja Edela-Argentinas elavate maputšede hispaaniakeelsest nimest Araucano. Sellest on pärit ka maputšede eestikeelne paralleelnimetus "araukaanid". Selle rahva eluala hõlmas tšiili araukaaria põhilise levila ja rahva järgi on ka puu nimetatud. Maputšede omakeelne nimetus araukaariate kohta on Pehuén ja mõned maputšed nimetavad iseennastki nimega pehuenches ('Pehuéni inimesed'), sest nad koguvad suurel hulgal araukaariaseemneid söögiks.
Mõnda araukaarialiiki kasvatatakse ilutaimena omapärase, sümmeetrilise võra poolest. Mõnel liigil, näiteks brasiilia araukaarial ja Cunninghami araukaarial on väärtuslik puit. Paljudel liikidel on söödavad seemned.
Brasiilia ja tšiili araukaariat kasvatatakse Musta mere kaldal ja Kaukaasias ja Krimmis vabas õhus. Kõrget ja Bidwilli araukaariat kasvatatakse ka kodudes ja palmimajades.
Araukaarialiigid jagatakse kahte (mõnikord ka nelja) alamperekonda. Sulgudes on märgitud vastava liigi levila.
Laiade okastega, käbi läbimõõt on üle 12 cm, seemnete idanemine on hüpogeiline:
Kitsaste nõeljate okastega, käbi läbimõõt on alla 12 cm, seemnete idanemine on epigeiline:
Sammasaraukaaria istik
Tšiili araukaaria salu
Tšiili araukaariad Argentinas Neuquénis
Tšiili araukaaria oks käbidega
Tšiili araukaaria istik
Vana tšiili araukaaria
Brasiilia araukaariad
Patagooniast leitud juura ajastust pärit araukaariakäbi kivistis
Fossiilse Araucaria mirabilise kivistis
Araukaaria seemned
Araucaria angustifolia.
Araukaaria (Araucaria) on igihaljaste okaspuude perekond araukaarialiste sugukonnast.
Perekonda kuulub 19 liiki, millest 13 on Uus-Kaledoonia endeemid. Ülejäänud araukaarialiigid kasvavad Ida-Austraalias, Uus-Guineal, Norfolki saarel ja Lõuna-Ameerika lõunaosas. Uus-Kaledoonial on nad säilinud saare suhtelise eraldatuse ja stabiilsuse tõttu.
Araukaariad on reliktid. See perekond kujunes välja juba varases keskaegkonnas. Kuni kriidiajastu lõpuni oli see ka põhjapoolkeral levinud.
Araukaariad on massiivse püstise tüvega puud, mis kasvavad 30–80 meetri kõrguseks. Oksad on horisontaalsed; kasvavad männastena ning on kaetud nahkjate okastega. Mõnel liigil on okkad laiad, lehetaolised.
Enamik liikidest on kahekojalised, aga mõned ka ühekojalised või muudavad sugu oma eluajal.
Emaskäbid kasvavad tavaliselt täiesti puu ladvas, on ümmargused ja 7–25 cm läbimõõdus. Neis on 80–200 suurt söödavat seemet, mis meenutavad seedripähkleid, aga on suuremad. Isaskäbid on väiksemad, 4–10 cm pikad ja kas kitsad või silindrilised, 1,5–5 cm läbimõõdus.
Araukaariad kasvavad metsas ja makjas, eelistades avatud paiku.
Paljudele inimestele on kõige tuntum sellesse perekonda kuuluv liik tšiili araukaaria, mille teaduslik nimi on Araucaria araucana. See nimetus tuleneb Kesk-Tšiilis ja Edela-Argentinas elavate maputšede hispaaniakeelsest nimest Araucano. Sellest on pärit ka maputšede eestikeelne paralleelnimetus "araukaanid". Selle rahva eluala hõlmas tšiili araukaaria põhilise levila ja rahva järgi on ka puu nimetatud. Maputšede omakeelne nimetus araukaariate kohta on Pehuén ja mõned maputšed nimetavad iseennastki nimega pehuenches ('Pehuéni inimesed'), sest nad koguvad suurel hulgal araukaariaseemneid söögiks.
Mõnda araukaarialiiki kasvatatakse ilutaimena omapärase, sümmeetrilise võra poolest. Mõnel liigil, näiteks brasiilia araukaarial ja Cunninghami araukaarial on väärtuslik puit. Paljudel liikidel on söödavad seemned.
Brasiilia ja tšiili araukaariat kasvatatakse Musta mere kaldal ja Kaukaasias ja Krimmis vabas õhus. Kõrget ja Bidwilli araukaariat kasvatatakse ka kodudes ja palmimajades.
Araukaria Araucariaceae familiaren Araucaria generoaren landareen izen arrunta da. 19 espezie bizirik geratzen dira munduan, Kaledonia Berrian (non 13 espezie endemikoak dauden), Norfolk uhartean, ekialdeko Australian, Ginea Berrian, Argentinan, Txilen eta hegoaldeko Brasilen hain zuzen ere.
Adar hirukoitz zutituak dituzten zuhaitzak dira eta osotara piramide itxura dute. Hosto larrukara gogorrak ditu eta lore dioikoak gerbatan bilduak. Brasil, Txile eta Australiako hamar mota biltzen dira genero honetan; horien artean Araucaria heterophylla: zuhaitz mota hau beti berde egoten da, oso altuera handia har dezake eta apaingarri gisa erabiltzen da. Araucaria araucana Txilekoa da, enbor zuzena du eta altueran 40 bat metro izan ditzake, haziak jateko onak dira. Araucaria bidwillii Australiakoa da, eta bertan bunga bunga izena ematen diote, hosto etzanak ditu eta honen haziak ere jangarriak dira. Txilen badago jateko oso hazi onak dituen beste mota bat, eta orobat Australiako beste bat ere, bunia izenekoa.[1]
Araukaria Araucariaceae familiaren Araucaria generoaren landareen izen arrunta da. 19 espezie bizirik geratzen dira munduan, Kaledonia Berrian (non 13 espezie endemikoak dauden), Norfolk uhartean, ekialdeko Australian, Ginea Berrian, Argentinan, Txilen eta hegoaldeko Brasilen hain zuzen ere.
Adar hirukoitz zutituak dituzten zuhaitzak dira eta osotara piramide itxura dute. Hosto larrukara gogorrak ditu eta lore dioikoak gerbatan bilduak. Brasil, Txile eta Australiako hamar mota biltzen dira genero honetan; horien artean Araucaria heterophylla: zuhaitz mota hau beti berde egoten da, oso altuera handia har dezake eta apaingarri gisa erabiltzen da. Araucaria araucana Txilekoa da, enbor zuzena du eta altueran 40 bat metro izan ditzake, haziak jateko onak dira. Araucaria bidwillii Australiakoa da, eta bertan bunga bunga izena ematen diote, hosto etzanak ditu eta honen haziak ere jangarriak dira. Txilen badago jateko oso hazi onak dituen beste mota bat, eta orobat Australiako beste bat ere, bunia izenekoa.
Araukariat (Araucaria) on araukariakasvien heimoon kuuluva havupuusuku.[2][3] Siihen kuuluu 19 lajia ainavihantia puita, joita esiintyy luonnonvaraisena hajanaisella alueella eteläisellä pallonpuoliskolla Etelä-Amerikassa, Australaasiassa sekä joillakin Tyynenmenren saarilla. Araukarioita on monesti kutsuttu ”eläviksi fossiileiksi”, sillä sukuun tunnistettavasti kuuluvia puita oli olemassa jo jurakaudella.[4]
Suvun nimet viittaavat Etelä-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluviin mapucheihin lukeutuviin pehuencheihin, joita kutsuttiin aiemmin nimellä Araucano.[1] Pehuenchet ovat perinteisesti asuneet chilenaraukarian (Araucaria araucana) luontaisella elinalueella, ja keränneet puun siemeniä ruoaksi.[5]
Araukariat ovat ainavihantia, pihkaisia puita. Oksat haarautuvat yleensä rungosta säännöllisinä kiehkuroina. Varret ovat pitkään tiheään kasvavien lehtien peittämiä. Nuorilla puilla oksitus ulottuu maahan asti, mutta vanhemmiten puilla on usein korkealle oksaton runko. Latvuksen muoto vaihtelee kapean pylväsmäisestä leveän sateenvarjomaiseen. Silmut ovat suhteellisen pieniä ja silmusuomuttomia. Rungon kuori voi hilseillä suomumaisina tai suurina levyinä, tai kapeampina vaakasuuntaisina liuskoina.[1][4]
Lehdet ovat monivuotisia, ruodittomia ja asennoltaan kierteisiä. Ne säilyvät joillakin lajeilla pitkään rungossakin. Lehtien muoto vaihtelee neulasmaisesta suomumaiseen ja suikeaan. Joillakin lajeilla on erillisiä muodoltaan ja kooltaan eroavia varhais- ja myöhäislehtiä. Lehdet ovat yleensä abaksiaaliselta eli selänpuoleiselta pinnaltaan kölillisiä. Lehtien laidat voivat olla ehyitä, hienohampaisia tai nystyisiä. Ilmarakoja on tavallisesti lehden kummallakin pinnalla, mutta enemmän adaksiaalisella eli vatsanpuoleisella pinnalla. Lehdessä on tavallisesti useita johtojänteitä ja pihkatiehyitä. Lehdet karisevat yleensä pienempien oksanhaarojen kanssa kokonaisina.[1]
Araukariat voivat lajista riippuen olla yksikotisia, jolloin erilliset hede- ja emikukinnot sijaitsevat samassa puuyksilössä tai kaksikotisia, jolloin ne sijaitsevat eri yksilöissä.[1] Kukinnot kasvavat yksittäin ja voivat kehittyä kärki- tai hankasilmuihin. Niiden tyvellä on yleensä useita tukilehtiä. Hedekukintojen eli hedekäpyjen muoto vaihtelee lieriömäisestä munanmuotoiseen. Ne ovat aluksi pystyjä, mutta usein pölytyksen aikaan riippuvia, ja karisevat pian pölytyksen jälkeen. Hedekukinto koostuu lukuisista rangan ympärille kierteisesti asettuneista hedelehdistä. Hedelehti koostuu kapeasta varresta ja sen kärjessä olevasta lavasta. Lapa voi olla muodoltaan kolmiomainen, vinoneliömäinen tai kilpimäinen. Hedelehdessä on 6–20 siitepölyä tuottavaa pölylokeroa.[1]
Emikukinnot eli kävyt ovat yleensä pyöreitä, suuria ja pihkaisia. Kävyt koostuvat kierteisesti paksun rangan ympärille asettuneista suomuista. Suomut itsessään koostuvat suuremmasta peitinsuomusta ja sen ympäröimästä pienemmästä emisuomusta, jotka ovat osittain yhteenkasvaneet.[1] Kävyt kypsyvät tavallisesti toisena vuotenaan ja hajoavat kypsyttyään käpysuomujen karistessa, jolloin siemenet leviävät ympäristöön.[1][6] Siemenet ovat siivettömiä ja muodoltaan kiilamaisia. Itäminen on yleensä epigeeistä eli maanpäällistä, jolloin sirkkalehdet nousevat maan pinnalle, mutta queenslandinaraukarialla (Araucaria bidwillii) hypogeeista, jolloin ne jäävät maan pinnan alle.[1][5]
Queenslandinaraukarian (Araucaria bidwillii) suikeita lehtiä.
Norfolkinaraukarian neulasmaisia varhaislehtiä.
Norfolkinaraukarian suomumaisia myöhäislehtiä.
Chilenaraukarian suuria hedekukintoja.
Käpysuomut irtoavat siementen kypsyttyä. Parananaraukaria (Araucaria angustifolia)
Araukariat ovat araukariakasvien heimoon kuuluvia havupuita. Suvun nykyisin elävät lajit voidaan jakaa sekä kasvienosien ulkomuodon että geneettisen tutkimuksen perusteella selvästi neljään sektioon, joissa on yhteensä 19 lajia.[1][4] Näiden nykyisin elävien lajien lisäksi sukuun on kuvattu useita esihistoriallisia lajeja.[4]
Vanhan chilenaraukarian latvus on muodoltaan sateenvarjomainen.
Parananaraukarian leveä latvus.
Lajilla Araucaria columnaris on kapean pylväsmäinen latvus.
Queenslandinaraukarian leveän kartiomainen latvus.
Araukarioilla on hyvin hajanainen levinneisyys. Niitä esiintyy luonnonvaraisena Australiassa, Indonesiassa, Papuassa-Uudessa-Guineassa, Uudessa-Kaledoniassa, Norfolkinsaarella sekä Etelä-Amerikassa Argentiinassa, Brasiliassa ja Chilessä. Selvästi suurin lajirunsaus on Uudessa-Kaledoniassa, jossa kasvaa kotoperäisenä 13 suvun 19 lajista.[4]
Aiemmin kehityshistoriansa aikana araukarioita on kasvanut huomattavasti laajemmalla alueella sekä eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla. Suvun ei uskota koskaan ylittäneen valtameriä, vaan levittäytyneen nykyisen Etelä-Amerikan, Australian ja Uuden-Kaledonian alueiden välillä ennen kuin maa-alueet erkanivat toisistaan aikaisemman Gondwanan mantereen hajotessa liitukaudella yli 100 miljoonaa vuotta sitten.[4]
Araukarioita kasvaa luonnossa monentyyppisissä olosuhteissa. Monet lajit, kuten parananaraukaria, queenslandinaraukaria ja papuanaraukaria kasvavat harvakseltaan ylispuuna monilajisissa metsissä.[7][5][8] Chilenaraukaria kasvaa lämpimänlauhkeissa, kosteissa vuoristometsissä, kun taas parananaraukaria kasvaa kuivemmissa metsissä sekä myös avoimemmilla, savannimaisilla alueilla.[7][9] Queenslandinaraukaria ja papuanaraukaria kasvavat trooppisissa sademetsissä.[5][8] Useimmat Uuden-Kaledonian lajit puolestaan ovat pienikokoisia puita, jotka ovat sopeutuneet kasvamaan alueelle tyypillisillä vähäravinteisilla serpentiinimailla.[10][11][12][4]
Usean araukarian suuret siemenet ovat syötäviä. Chilenaraukarian siemenillä on ollut tärkeä asema niiden levinneisyysalueella asuneiden mapuchejen kulttuurissa. Siemenet ovat perinteisesti olleet tärkeä osa mapuchejen ruokavaliota talvella, ja puulla on ollut kansalle myös uskonnollista merkitystä.[9][13] Queenslandinaraukarian elinalueilla asuneet Australian aboriginaalit ovat perinteisesti keränneet sen siemeniä ruoaksi.[5] Näiden kahden lajin lisäksi myös parananaraukarian siemeniä käytetään ruokana.[14]
Monet araukariat ovat suurikokoisina puina olleet paikallisesti tärkeitä puutavaran lähteinä. Lisäksi useat suvun lajit ovat yleisiä koristepuita subtrooppisen ja trooppisen ilmaston alueilla sekä chilenaraukaria lauhkean ilmaston alueella.[4][9] Erityisesti norfolkinaraukariaa on pitkään kasvatettu myös huonekasvina.[15] Sitä on myyty Suomessa myös ”huonekuusen” nimellä.[2][16]
Araukariat (Araucaria) on araukariakasvien heimoon kuuluva havupuusuku. Siihen kuuluu 19 lajia ainavihantia puita, joita esiintyy luonnonvaraisena hajanaisella alueella eteläisellä pallonpuoliskolla Etelä-Amerikassa, Australaasiassa sekä joillakin Tyynenmenren saarilla. Araukarioita on monesti kutsuttu ”eläviksi fossiileiksi”, sillä sukuun tunnistettavasti kuuluvia puita oli olemassa jo jurakaudella.
Le genre Araucaria est l'un des trois genres de végétaux de la famille des Araucariacées. Le genre doit son nom à la région d'Araucanie (Arauco) au Chili dont sont originaires deux espèces du genre. Des restes fossilisés indiquent qu'au mésozoïque ils étaient déjà abondants dans l'hémisphère sud[1].
Ce sont des conifères aux feuilles en aiguilles ou en écailles triangulaires leur donnant un aspect tout à fait particulier.
C'est au Mésozoïque où le supercontinent Gondwana était encore lié que le genre Araucaria a atteint son maximum d'expansion, dans une zone comprise entre le 20e degré de latitude nord et le 60e degré de latitude sud ; les fossiles découverts en Inde, en Afrique, en Amérique, et en Australie en témoignent[2].
L'aire de répartition des représentants actuels, beaucoup plus restreinte, se confine aux régions suivantes :
Cela porte à 20 le total des espèces actuelles présentes à travers le monde.
Des fossiles d'arbres de ce genre ont aussi été découverts aux îles Kerguelen, datés d'une quinzaine de millions d'années.
Une grande partie des espèces du genre sont endémiques de Nouvelle-Calédonie. Sur cette île les Araucarias ont une répartition qui comprend les zones côtières, les zones de basse et de moyenne altitude et certains sommets au-dessus de 1 000 m.
Ce sont des espèces grégaires qui, cependant, ne forment jamais de massifs forestiers denses. Bien au contraire, elles fuient les espèces environnantes plus compétitives[2], en colonisant en populations clairsemées les pentes escarpées et ensoleillées des thalwegs et les crêtes sommitales. Une partie des espèces sur cette île sont adaptées aux sols ultramafiques qui sont très présents sur l'île.
Les Araucarias de Nouvelle-Calédonie sont plus apparentés entre eux qu'avec les autres membres du genre présents en dehors de Nouvelle-Calédonie, ce qui indique une radiation évolutive sur cette île à partir d'un seul ancêtre commun qui s'est produite après que cet ancêtre s'est retrouvé isolé sur l'île et séparé des autres membres du genre.
Plusieurs espèces sont cultivées comme arbres ornementaux. L'araucaria du Chili ou « désespoir des singes » (Araucaria araucana) est le plus rustique sous climat tempéré et le plus courant en Europe. L'araucaria de Norfolk (Araucaria heterophylla, aussi appelé pin de Norfolk) et l'araucaria colonnaire (Araucaria columnaris) sont fréquemment plantés dans les régions côtières chaudes du monde et les régions tempérées à hivers très doux.
Le genre Araucaria est l'un des trois genres de végétaux de la famille des Araucariacées. Le genre doit son nom à la région d'Araucanie (Arauco) au Chili dont sont originaires deux espèces du genre. Des restes fossilisés indiquent qu'au mésozoïque ils étaient déjà abondants dans l'hémisphère sud.
Ce sont des conifères aux feuilles en aiguilles ou en écailles triangulaires leur donnant un aspect tout à fait particulier.
Araucaria é un xénero de árbores coníferas da familia Araucariaceae. Existen 19 especies no xénero, cunha distribucións altamente espallada. En Galicia é común atopala en parques e xardíns urbanos e areas residenciais. Comunmente coñécense coma araucarias, aínda que moitas especies reciben en galego o nome de piñeiros, por séren coníferas, pero cómpre non confundilas cos verdadeiros piñeiros, árbores do xénero Pinus.
Moitas das poboacións actuais son relictas.
Atópanse en bosques e estepas, cunha afinidade para os sitios expostos. Estas árbores verticais son fósiles viventes, da idade Mesozoica. Os rexistros fósiles demostran que o xénero tamén estivo antes no hemisferio norte até o final do período Cretáceo.
A especie Araucaria araucana é a árbore nacional do Chile; os nativos mapuches de Chile central e do suroeste da Arxentina utilizan a semente da araucaria coma alimento. Moitas veces tense chamado á araucaria "piñeiro", malia que a súa relación cos piñeiros (Pinus) está moi afastada.
O nome do xénero, e o común galego, deriva da rexión de América do Sur chamada Arauco, onde moran os nativos mapuches do Chile central e do suroeste da Arxentina.
Nas Américas atópanse na Patagonia da Arxentina, Chile, e sur e parte do sueste do Brasil e o leste do Paraguai. En 1835, Charles Robert Darwin – na súa viaxe arredor do mundo no HMS Beagle - descubriu un bosque con máis de 52 araucarias fósiles en posición de vida, en Paramillos de Uspallata. En Oceanía na Nova Caledonia (onde trece especies son endémicas), Illa Norfolk, sueste da Australia, Illa de Nova Guinea,
Son principalmente árbores grandes cun toro ergueito, groso, masivo, acadando unha altura de 30 a 80 m. As pólas acostuman ser horizontais e ben separadas; estando cubertas con follas coriáceas ou aciculares.
Nalgunhas especies, as follas son lanceoladas e de forma estreita, pouco imbricadas, noutras son anchas e planas, amplamente imbricadas. As árbores son sobre todo dioicas, os conos masculinos e femininos preséntanse en árbores separadas.
Os conos femininos, xeralmente na copa da árbore, son globosos, e varían de tamaño segundo a especie a partir dun diámetro de 7 a 25 cm. Conteñen de 80 a 200 sementes, grandes e comestíbeis, semellantes ás torcas de piñeiro, pero maiores. Os conos masculinos son mái miñudos, de 4 a 10 cm, con forma de cilindro, de 1,5 a 5 cm de largo.
Por mor ao seu crecemento tan amodo, non ten a mesma difusión que outras especies de árbores ornamentais, porén é posíbel ver algúns exemplares nos parques e prazas de Galicia e gran parte do mundo.
As araucarias, inclusive o piñeiro do Paraná (Araucaria angustifolia) son excelentes plantas para seren cultivadas coma árboriñas a xeito de 'bonsai' oriental, conforme as antigas tradicións da China e do Xapón.
Adoitan empregarse coma arbores ornamentais en parques e xardíns. En Galicia son comúns na xardinaxe de pazos e cidades.
O xénero divídese en dúas seccións, sendo algunhas veces tratados como xéneros separados:
Follas extensas; piña con máis de 12 cm de diámetro; xerminación hipoxea da semente.
Follas estreitas, forma de furador; piña con menos de 12 cm de diámetro; xerminación epixea da semente.
Existen varios exemplares de diferentes especies de araucarias que figuran no Catálogo de Árbores Senlleiras de Galicia, o que demostra o seu cultivo ornamental dende hai séculos.
Araucaria araucana (Provincia do Neuquén).
Araucaria cunninghamii.
Araucaria heterophylla.
Araucaria mirabilis (fósil)
Araucaria é un xénero de árbores coníferas da familia Araucariaceae. Existen 19 especies no xénero, cunha distribucións altamente espallada. En Galicia é común atopala en parques e xardíns urbanos e areas residenciais. Comunmente coñécense coma araucarias, aínda que moitas especies reciben en galego o nome de piñeiros, por séren coníferas, pero cómpre non confundilas cos verdadeiros piñeiros, árbores do xénero Pinus.
Moitas das poboacións actuais son relictas.
Atópanse en bosques e estepas, cunha afinidade para os sitios expostos. Estas árbores verticais son fósiles viventes, da idade Mesozoica. Os rexistros fósiles demostran que o xénero tamén estivo antes no hemisferio norte até o final do período Cretáceo.
A especie Araucaria araucana é a árbore nacional do Chile; os nativos mapuches de Chile central e do suroeste da Arxentina utilizan a semente da araucaria coma alimento. Moitas veces tense chamado á araucaria "piñeiro", malia que a súa relación cos piñeiros (Pinus) está moi afastada.
Araukarija (lat. Araucaria), rod zimzelenog drveća iz porodice araukarijevki (Araucariaceae)[1]. I rod i porodica je ime dobila dobili su ime po Indijancima Araukancima[2] koji su u prehrani koristili sjemenke vrste Araucaria imbricata (Araucaria araucana).
Araukarija je raširena po Argentini i Čileu, ali neke vrste rastu i na jugu Brazila i Paragvaju, te na Novoj Gvineji, Australiji, otoku Norfolk i Novoj Kaledoniji; ukupno je 20 priznatih vrsta
Drugi poznati rod je kaurijska jela ili agatis (Agathis) sa 17 vrsta i treći je Wollemia sa vrstrom Wollemia nobilis.
Araukarija (lat. Araucaria), rod zimzelenog drveća iz porodice araukarijevki (Araucariaceae). I rod i porodica je ime dobila dobili su ime po Indijancima Araukancima koji su u prehrani koristili sjemenke vrste Araucaria imbricata (Araucaria araucana).
Araukarija je raširena po Argentini i Čileu, ali neke vrste rastu i na jugu Brazila i Paragvaju, te na Novoj Gvineji, Australiji, otoku Norfolk i Novoj Kaledoniji; ukupno je 20 priznatih vrsta
Drugi poznati rod je kaurijska jela ili agatis (Agathis) sa 17 vrsta i treći je Wollemia sa vrstrom Wollemia nobilis.
Arawkarija (Araucaria) je ród ze swójby arawkarijowych rostlinow (Araucariaceae).
Ród Arawkarija (Araucaria) so do štyri sekcijow rozrjaduje a wobsahuje 19 družinow:
Arawkarija (Araucaria) je ród ze swójby arawkarijowych rostlinow (Araucariaceae).
Araucaria adalah genus pohon konifer yang selalu berdaun dari famili Araucariaceae. Ada 19 spesies dalam genus ini, dengan sebaran yang sangat terpisah-pisah di New Caledonia (di mana 13 spesies adalah endemik), Pulau Norfolk, Australia timur, Irian, Argentina, Chili, and Brasil selatan.
Araucaria terutama merupakan pohon besar dengan batang tegak yang sangat besar, mencapai tinggi 30–80 m. Cabang horizontal yang menyebar tumbuh dalam gelungan dan ditutupi daun yang kasar atau mirip jarum. Pada beberapa spesies, daunnya berbentuk jarum dan lanceolate (panjang, lebar di tengah), sedikit tumpang-tindih satu sama lain, pada spesies lain daunnya lebar dan pipih, dan bertumpang tindih.
Pohon-pohon ini kebanyakan bersifat dioecious, runjung jantan dan betina berada pada pohon yang terpisah, meskipun kadang ada individu yang monoecious (junjung jantan dan betina dalam satu pohon) atau berganti kelamin sewaktu-waktu. Runjung betina biasanya berada tinggi di atas pohon, berbentuk bulat, dan beragam ukurannya antar spesies dari diameter 7–25 cm . Runjung-runjung itu mengandung 80-200 biji besar yang dapat dimakan, seperti kacang pinus meski lebih besar. Runjung jantan lebih kecil dengan panjang 4–10 cm, bentuk silindris sempit hingga lebar, lebarnya 1,5–5 cm.
Banyak populasi Araucaria jika tidak semua merupakan relik (sisa-sisa penyebaran masa lalu), dengan distribusi yang terbatas. Mereka ditemukan di hutan dan dataran semak, dengan keterkaitan dengan tempat terbuka. Pohon-pohon mirip tiang ini merupakan fosil hidup, berasal dari masa Mesozoik. Catatan fosil menunjukkan bahwa genus ini dahulu juga ada di belahan Bumi utara hingga akhir periode Kapur.
Beberapa spesies Araucaria relatif umum dalam budidaya karena kebiasaan tumbuhnya yang simetris dan formal. Beberapa spesies penting secara ekonomi untuk produksi kayu dan biji yang dapat dimakan.
Genus ini familiar bagi banyak orang karena Teka-teki monyet Araucaria araucana yang khas. Nama Genus ini diambil dari nama Indian Arauco di Chili tengah dan Argentina barat daya yang teritorinya termasuk habitat alami spesies ini, dimana ia dikenal sebagai Pehuén. Penduduk pribumi Amerika ini, yang menyebut diri mereka sendiri Pehuenche ('orang Pehuén'), memanen bijinya untuk makanan. Tak ada nama vernakular (dalam bahasa Inggris) untuk genus ini; banyak spesies yang salah kaprah disebut 'pinus', meskipun mereka hanya berkerabat jauh dengan pinus (Pinus).
Ada dua seksi dalam genus ini yang kadang diperlakukan sebagai genus terpisah:
Araucaria araucana tumbuh di sekitar danau Neuquén, Argentina
Araucaria bidwillii berumur lebih dari 100 tahun
Araucaria cunninghamii
Fosil cabang dan runjung Araucaria mirabilis
Araucaria adalah genus pohon konifer yang selalu berdaun dari famili Araucariaceae. Ada 19 spesies dalam genus ini, dengan sebaran yang sangat terpisah-pisah di New Caledonia (di mana 13 spesies adalah endemik), Pulau Norfolk, Australia timur, Irian, Argentina, Chili, and Brasil selatan.
Araucaria Juss., 1789 è un genere della famiglia Araucariaceae che comprende diverse specie di gimnosperme sempreverdi arboree originarie dell'emisfero meridionale.
Sono note venti specie distribuite in Nuova Caledonia (dove quattro di queste sono endemiche), Isola Norfolk, Australia orientale, Nuova Guinea, Argentina, Cile, Brasile e Paraguay.
Il nome del genere deriva da Araucanos ovvero l'esonimo (=nome attribuito in una determinata lingua a un toponimo situato all'esterno dell'area dove tale lingua è parlata e morfologicamente differente dal nome usato nella lingua ufficiale o nella lingua comunemente parlata nell'area dove il toponimo è localizzato) dato dagli spagnoli alla tribù Mapuche, tribù indigena del Cile e dell'Argentina sud occidentale regioni in cui le araucarie sono molto diffuse. Il popolo Mapuche chiama l'albero dei Araucaria pehuén e lo considera sacro. Alcuni Mapuche che vivono nelle Ande chiamano se stessi Pehuenches ("popolo del pehuén") poiché tradizionalmente raccoglievano i semi per cibarsene.[1]
Le araucaria sono di norma alberi di grandi dimensioni con un massiccio fusto eretto, che raggiungono un'altezza di 5-80 metri.
Le araucarie hanno ramificazioni regolari e simmetriche, i rami orizzontali e sparsi sono disposti in verticilli e sono coperti da foglie coriacee o aghiformi. In alcune specie le foglie sono strette, a forma di punteruolo e lanceolate, a malapena sovrapposte; in altre sono ampie e piatte e si sovrappongono ampiamente.
Sono normalmente specie dioiche con coni maschili e femminili portati da piante diverse.
I coni femminili, generalmente portati nella parte superiore dell'albero, sono globosi e di dimensioni variabili tra 7 e 25 centimetri di diametro. Contengono da 80 a 200 grandi semi commestibili, simili ai pinoli, sebbene più grandi. I coni maschili sono più piccoli, lunghi 4-10 cm e cilindrici da stretti a larghi, larghi 1,5-5,0 cm (0,6-2,0 pollici).
I semi quasi sempre eduli non alati.[2]
Il genere comprende le seguenti specie:[3]
La specie più coltivata come piante ornamentali in Italia, per la sua rusticità, nei parchi, giardini e viali è senza dubbio l'A. araucana, chiamata anche "Puzzle della scimmia", un albero sempreverde proveniente dal Cile, che raggiunge altezze considerevoli (oltre i 30 m), con foglie verde lucido, acuminate, spinose all'apice, la corteccia è grigia, rugosa e spessa. Nelle piante giovani i rami sono disposti orizzontalmente dando alla pianta una forma conica; col passare del tempo la pianta assume la caratteristica forma arrotondata con i rami inferiori rivolti verso il basso. Esige terreni acidi e ben drenati.
Le specie più delicate e sensibili al freddo come A. heterophylla, chiamata anche "Pino di Norfolk", con chioma conica, rami orizzontali e foglie aghiformi leggermente spinose, di colore verde lucido e la A. bidwillii, semirustica, con foglie verde lucido, spinose all'apice, provenienti dall'Australia, (30 m in natura), si possono trovare solo nelle zone non soggette a gelo. Nelle altre zone vengono coltivate in serra o in vaso negli appartamenti per la caratteristica e piacevole disposizione simmetrica (a "piani") delle ramificazioni; esse possono raggiungere in vaso un'altezza di 2-3 m.
Le specie da appartamento richiedono un ambiente fresco e luce solare filtrata, terriccio di tipo "universale" ben drenato, concimazione liquida per piante acidofile contestualmente alle innaffiature regolari con acqua povera di calcio, d'inverno diradare le innaffiature e sospendere le concimazioni. Se possibile nella bella stagione esporre all'aperto la pianta in posizione ombreggiata, con abbondanti innaffiature e nebulizzazioni delle foglie nei giorni più caldi. Ogni due anni occorre rinvasare nel periodo primaverile, tenendo conto del lento accrescimento delle piante. La moltiplicazione avviene esclusivamente per seme.
Una particolarità di questa pianta è che non ama l'inquinamento atmosferico.
L'araucaria viene frequentemente attaccata sul tronco e sulle foglie più giovani dalla cocciniglia cotonosa Pseudococcus citri, riconoscibile dai caratteristici grossi ovisacchi cotonosi.
Il marciume radicale favorito dal ristagno di umidità nei vasi per attacchi di Armillaria mellea, provoca dapprima l'ingiallimento delle foglie, successivamente tutta la pianta dissecca e muore.
Araucaria Juss., 1789 è un genere della famiglia Araucariaceae che comprende diverse specie di gimnosperme sempreverdi arboree originarie dell'emisfero meridionale.
Sono note venti specie distribuite in Nuova Caledonia (dove quattro di queste sono endemiche), Isola Norfolk, Australia orientale, Nuova Guinea, Argentina, Cile, Brasile e Paraguay.
Il nome del genere deriva da Araucanos ovvero l'esonimo (=nome attribuito in una determinata lingua a un toponimo situato all'esterno dell'area dove tale lingua è parlata e morfologicamente differente dal nome usato nella lingua ufficiale o nella lingua comunemente parlata nell'area dove il toponimo è localizzato) dato dagli spagnoli alla tribù Mapuche, tribù indigena del Cile e dell'Argentina sud occidentale regioni in cui le araucarie sono molto diffuse. Il popolo Mapuche chiama l'albero dei Araucaria pehuén e lo considera sacro. Alcuni Mapuche che vivono nelle Ande chiamano se stessi Pehuenches ("popolo del pehuén") poiché tradizionalmente raccoglievano i semi per cibarsene.
Araukarija (lot. Araucaria) – spygliuočių medžių gentis, priklausanti araukarijinių (Araucariaceae) šeimai. Auga Naujojoje Kaledonijoje (13 rūšių endeminės), Norfolko saloje, rytų Australijoje, Naujojoje Gvinėjoje, Argentinoje, Čilėje, pietų Brazilijoje. Dauguma rūšių saugomos. Genties pavadinimas kilo nuo indėnų araukanų (mapučių) genties, gyvenančios Čilėje.
Dauguma medžių aukšti (30-80 ir kartais pasitaiko iki 90 m aukščio), iš kurių aukščiausiai užauga žvilgioji araukarija (Araucaria hunsteinii). Araukarijų medžiai dvinamiai: vyriškieji ir moteriškieji kankorėžiai auga ant skirtingų medžių. Moteriškieji kankorėžiai dideli, išsidėstę medžio viršūnėje, 7-25 cm skersmens. Kankorėžyje yra 80-200 sėklų. Vyriški kankorėžiai nedideli, cilindriški, 4-10 cm ilgio.
Mažesnės rūšys auginamos mūsų kraštuose kaip kambariniai ar šiltnamių augalai. Gentyje yra 19 rūšių:
Araukarija (lot. Araucaria) – spygliuočių medžių gentis, priklausanti araukarijinių (Araucariaceae) šeimai. Auga Naujojoje Kaledonijoje (13 rūšių endeminės), Norfolko saloje, rytų Australijoje, Naujojoje Gvinėjoje, Argentinoje, Čilėje, pietų Brazilijoje. Dauguma rūšių saugomos. Genties pavadinimas kilo nuo indėnų araukanų (mapučių) genties, gyvenančios Čilėje.
Dauguma medžių aukšti (30-80 ir kartais pasitaiko iki 90 m aukščio), iš kurių aukščiausiai užauga žvilgioji araukarija (Araucaria hunsteinii). Araukarijų medžiai dvinamiai: vyriškieji ir moteriškieji kankorėžiai auga ant skirtingų medžių. Moteriškieji kankorėžiai dideli, išsidėstę medžio viršūnėje, 7-25 cm skersmens. Kankorėžyje yra 80-200 sėklų. Vyriški kankorėžiai nedideli, cilindriški, 4-10 cm ilgio.
Araukārijas ir Araukāriju dzimtas mūžzaļi skuju koki. Araukāriju ģintī ietilpst 19 sugas. Tās sastopamas dienvidu puslodē — Jaunkaledonijā , kur 13 sugas ir endēmas , Norfolkas salā, austrumu Austrālijā, Jaungvinejā, Argentīnā, Čīlē, un dienvidu Brazīlijā.
Araukārijas parasti ir pirmā lieluma koki ar taisnu stumbru, koku augstums var sasniegt 30-80 m augstumu, atkarībā no sugas un augšanas apstākļiem. Visaugstākie araukāriju ģints koki ir Jaungvinejas kalnos augošās Hunšteina araukārijas, kuras labvēlīgos apstākļos var sasniegt pat 90m augstumu un 3m stumbra apkārtmēru. Zari araukārijām izvietoti horizontāli mietturos pa 5-6, tas īpaši raksturīgs jauniem kokiem. Atkarībā no sugas, zarus klāj platas ādainas vai arī šauras adatveida skujas, kuras vērstas uz dzinumu galiem un izvietotas spirālē cieši nosedzot vienai otru. Skujas nebirst, bet nokrīt kopā ar visu zaru.
Koki parasti ir divmāju augi ar sievišķajām un vīrišķajām augļkopām uz atsevišķiem kokiem, taču reizēm ir sastopami koki ar abu dzimumu augļķermeņiem vai arī koks laika gaitā spēj mainīt dzimumu. Ir arī araukāriju sugas, kurām raksturīga vienmājība, piemēram Hunšteina araukārija. Sievišķie čiekuri parasti ir brūngani, lodveida, atkarībā no sugas var sasniegt 7-25 cm diametrā, tajos var atrasties 80-200 lielas sēklas. Sēklām nogatavojoties čiekuri sairst kokā. Vīrišķie mikrostrobili veidojas zaru galos pa vienam vai grupās. Tie ir salikti, dzeltenbrūni, 4-15 cm gari un 1.5-5 cm diametrā.
Lielākā daļa, araukāriju sugas ir reliktas ar ierobežotiem izplatības arēliem. Parasti aug mežos un mūžzaļajos tropu vai subtropu krūmājos, vai lidzīgās, samērā atklātās augtenēs.
Araukārijas var dēvēt par dzīvajām fosilijām, jo to pārakmeņojušās atliekas jau atrodamas Mezozoja ēras nogulumos. Araukāriju fosilijas liecina, ka agrāk tās augušas arī ziemeļu puslodē, līdz pat Krīta perioda beigām.
Araukāriju ģints nosaukums ir atvasināts no Čīles Araukānijas reģiona pamatiedzīvotāju mapuču jeb araukāņu nosaukuma, kuri šeit augošās Čīles araukārijas (Araucaria Araucana) sēklas lieto pārtikā. Čīles araukārija ir pirmā šīs ģints pārstāve, kura ir atklāta un zinātniski aprakstīta.
Vairākas araukāriju sugas tiek izmantotas kokrūpniecībā — mebeļu ražošanā un celtniecībā. Čīles araukāriju, Šaurlapu araukāriju un Bidvila araukāriju sēklas tiek izmantotas arī pārtikā.
Vairākas araukāriju sugas plaši tiek izmantotas kā apstādījumu koki un tiek plaši audzētas to dekorativitātes dēļ — Čīles araukārija ir populāra ASV un Rietumeiropā, kur to audzē līdz pat Norvēģijas rietumu apgabaliem. ; Dažādlapu araukārija ir populāra Austrālijā, Jaunzēlandē un Vidusjūras valstīs.
Araukāriju ģints sugu iedalījums:
Jaunas Čīles araukārijas
Šaurlapu araukārija
Šaurlapu araukārijas čiekurs un sēklas
Bidvila araukārijas
Bidvila araukārija
Bidvila araukārijas čiekurs un atmirušie zari
Bidvila araukārijas sēkla
Kolonveida araukārijas
Kolonveida araukārija
Kaningema araukārija
Kaningema araukārija ar čiekuriem
Dažādlapu araukārija Norfolkas salā
Dažādlapu araukārija
Jauns araukārijas stāds
Araucaria luxurians
Araukārijas ir Araukāriju dzimtas mūžzaļi skuju koki. Araukāriju ģintī ietilpst 19 sugas. Tās sastopamas dienvidu puslodē — Jaunkaledonijā , kur 13 sugas ir endēmas , Norfolkas salā, austrumu Austrālijā, Jaungvinejā, Argentīnā, Čīlē, un dienvidu Brazīlijā.
Bezoek Araucária voor de Braziliaanse gemeente. Araucaria is een geslacht van groenblijvende coniferen uit de familie Araucariaceae. Er komen nog 19 soorten in het geslacht Araucaria voor. Deze hebben een zeer groot verspreidingsgebied, dat onder andere bestaat uit Nieuw-Caledonië (hier zijn 13 soorten endemisch), Norfolk, het oosten van Australië, Nieuw-Guinea, Argentinië, Chili en zuidelijk Brazilië.
De meeste (misschien alle) huidige populaties zijn relicten en niet algemeen voorkomend. Ze worden aangetroffen in bossen en maquis-achtige streken, met een affiniteit voor blootgestelde plaatsen. Deze zuilvormige bomen zijn levende fossielen en dateren uit het vroege Jura[1] (het genus was al aanwezig in Zuid-Amerika 150 miljoen jaar geleden[2]). Fossiele vondsten tonen aan dat het geslacht ook aanwezig was in het noordelijk halfrond tot aan het einde van het Krijt.
Het geslacht is bekend voor velen als geslacht van de slangenden (Araucaria araucana) en de kamerden (Araucaria heterophylla). Het genus is genoemd naar de Mapuche-indianen van Centraal-Chili en Zuidwest-Argentinië die door de Spanjaarden Araucanos denoemt werden en in wiens gebied de slangenden voorkomt (daar is het tegenwoordig bekend als Péhuen). Deze Indianen, die zichzelf de Pehuenche ('mensen van de Pehuén') noemen, gebruiken de zaden van de slangenden als voedsel.
Het zijn voornamelijk grote bomen met een massieve stam, die hoogtes van 30–80 m kunnen bereiken. De takken zijn bedekt met lederachtige of naaldachtige bladeren, die meestal voor meerdere jaren (> 15 jaar) aan de boom blijven. De vorm van de bladeren varieert van soort tot soort, bij sommige soorten zoals de slangenden hebben ze een scherpe, driehoekige schubachtige vorm. Bij andere soorten zoals Araucaria columnaris zijn ze eerder naaldachtig.
De bomen zijn meestal tweehuizig. Mannelijke en vrouwelijke kegelvruchten bevinden zich aan verschillende bomen, hoewel sommige planten eenhuizig zijn. De vrouwelijke kegels, die zich vaak bovenaan de boom bevinden, zijn bolvormig. Ze bevatten tachtig tot tweehonderd grote, eetbare zaden, die lijken op zaden van dennen maar dan groter. De mannelijke kegels zijn kleiner, smal, langgerekt en cilindrisch.
Het geslacht Araucaria wordt verdeeld in vier secties, waarvan de Bunya en Eutacta de oudste zijn. Deze stammen uit het Jura en ze kwamen voor op de beide halfronden tijdens het Mesozoïcum.[1]
Mediabestanden die bij dit onderwerp horen, zijn te vinden op de pagina Araucaria op Wikimedia Commons. Araucaria is een geslacht van groenblijvende coniferen uit de familie Araucariaceae. Er komen nog 19 soorten in het geslacht Araucaria voor. Deze hebben een zeer groot verspreidingsgebied, dat onder andere bestaat uit Nieuw-Caledonië (hier zijn 13 soorten endemisch), Norfolk, het oosten van Australië, Nieuw-Guinea, Argentinië, Chili en zuidelijk Brazilië.
De meeste (misschien alle) huidige populaties zijn relicten en niet algemeen voorkomend. Ze worden aangetroffen in bossen en maquis-achtige streken, met een affiniteit voor blootgestelde plaatsen. Deze zuilvormige bomen zijn levende fossielen en dateren uit het vroege Jura (het genus was al aanwezig in Zuid-Amerika 150 miljoen jaar geleden). Fossiele vondsten tonen aan dat het geslacht ook aanwezig was in het noordelijk halfrond tot aan het einde van het Krijt.
Het geslacht is bekend voor velen als geslacht van de slangenden (Araucaria araucana) en de kamerden (Araucaria heterophylla). Het genus is genoemd naar de Mapuche-indianen van Centraal-Chili en Zuidwest-Argentinië die door de Spanjaarden Araucanos denoemt werden en in wiens gebied de slangenden voorkomt (daar is het tegenwoordig bekend als Péhuen). Deze Indianen, die zichzelf de Pehuenche ('mensen van de Pehuén') noemen, gebruiken de zaden van de slangenden als voedsel.
Het zijn voornamelijk grote bomen met een massieve stam, die hoogtes van 30–80 m kunnen bereiken. De takken zijn bedekt met lederachtige of naaldachtige bladeren, die meestal voor meerdere jaren (> 15 jaar) aan de boom blijven. De vorm van de bladeren varieert van soort tot soort, bij sommige soorten zoals de slangenden hebben ze een scherpe, driehoekige schubachtige vorm. Bij andere soorten zoals Araucaria columnaris zijn ze eerder naaldachtig.
De bomen zijn meestal tweehuizig. Mannelijke en vrouwelijke kegelvruchten bevinden zich aan verschillende bomen, hoewel sommige planten eenhuizig zijn. De vrouwelijke kegels, die zich vaak bovenaan de boom bevinden, zijn bolvormig. Ze bevatten tachtig tot tweehonderd grote, eetbare zaden, die lijken op zaden van dennen maar dan groter. De mannelijke kegels zijn kleiner, smal, langgerekt en cilindrisch.
Apeskrekkslekta eller skjelgranslekta er ei gruppe bartre i apeskrekkfamilien. Plantane har oftast hann- og hokonglar på skilde tre.
Plantane veks vilt i Sør-Amerika, Stillehavet, Ny-Caledonia, Ny-Guinea og Australia.
Slekta består av mellom andre desse artane:
Apeskrekkslekta eller skjelgranslekta er ei gruppe bartre i apeskrekkfamilien. Plantane har oftast hann- og hokonglar på skilde tre.
Plantane veks vilt i Sør-Amerika, Stillehavet, Ny-Caledonia, Ny-Guinea og Australia.
Apeskrekkslekten (latin: Araucaria) eller skjellgranslekten er en slekt innen apeskrekkfamilien, en gruppe bartrær. De har oftest hann- og hunnkongler på separate trær.
De vokser i Sør-Amerika, Stillehavet, Ny-Caledonia, Ny-Guinea og Australia.
Slekten består av blant annet følgende arter:
Apeskrekkslekten (latin: Araucaria) eller skjellgranslekten er en slekt innen apeskrekkfamilien, en gruppe bartrær. De har oftest hann- og hunnkongler på separate trær.
De vokser i Sør-Amerika, Stillehavet, Ny-Caledonia, Ny-Guinea og Australia.
Araukaria, igława (Araucaria Juss.) – rodzaj drzew iglastych z rodziny araukariowatych. Rodzaj liczy 19 gatunków[4]. Dwa gatunki rosną w południowej części Ameryki Południowej, pozostałe we wschodniej Australii, na Nowej Gwinei i Nowej Kaledonii[5]. Drzewa są wieczniezielone, dwupienne (rzadko jednopienne[6]) i wyróżniają się regularnym pokrojem[7].
Nazwa rodzaju pochodzi od Indian Araukanów, rdzennych mieszkańców Chile, których tereny porastały drzewa tego rodzaju. Nasiona araukarii chilijskiej są jadalne i spożywane przez tubylców[5]. Araukaria wyniosła jest uprawiana w klimacie umiarkowanym jako roślina pokojowa, w gruncie w cieplejszych obszarach znajdujących się pod wpływem klimatu umiarkowanego bywa uprawiana araukaria chilijska (młode rośliny wymagają jednak ochrony przed mrozem)[6].
Ulistniony pęd z szyszką araukarii chilijskiej
Szyszki Araucaria bidwillii
Gałąź araukarii wyniosłej
Kwiaty są wiatropylne. Szyszki dojrzewają dopiero w drugim lub trzecim roku, po czym rozpadają się[5]. Nasiona kiełkują epigeicznie lub hipogeicznie[7].
Jest to jeden z trzech współczesnych rodzajów z rodziny araukariowatych (Araucariaceae). Wyróżnia się w jego obrębie 19 gatunków łączonych w dwie sekcje[4]:
Araukaria, igława (Araucaria Juss.) – rodzaj drzew iglastych z rodziny araukariowatych. Rodzaj liczy 19 gatunków. Dwa gatunki rosną w południowej części Ameryki Południowej, pozostałe we wschodniej Australii, na Nowej Gwinei i Nowej Kaledonii. Drzewa są wieczniezielone, dwupienne (rzadko jednopienne) i wyróżniają się regularnym pokrojem.
Nazwa rodzaju pochodzi od Indian Araukanów, rdzennych mieszkańców Chile, których tereny porastały drzewa tego rodzaju. Nasiona araukarii chilijskiej są jadalne i spożywane przez tubylców. Araukaria wyniosła jest uprawiana w klimacie umiarkowanym jako roślina pokojowa, w gruncie w cieplejszych obszarach znajdujących się pod wpływem klimatu umiarkowanego bywa uprawiana araukaria chilijska (młode rośliny wymagają jednak ochrony przed mrozem).
Araucaria é um gênero de árvores coníferas na família Araucariaceae. Existem 20 espécies no gênero,[2] com distribuições altamente separadas na Nova Caledônia (onde 14 espécies são endêmicas), Ilha Norfolk, sudeste da Austrália, Nova Guiné, Argentina, Chile, e sul e parte do sudeste do Brasil.[3]
No registro fóssil Araucaria aparece no Jurássico, contendo diversos exemplares e demonstrando que as espécies do gênero eram bem distribuídas neste período.[4] Fósseis de Araucaria são encontrados em diversos locais: América do Sul, África, Austrália, Antártica, América do Norte e Europa.[5] O gênero teve uma ampla distribuição durante o Cretáceo e no final deste período as seções já estavam diferenciadas.[6][5]
No começo do Terciário a distribuição do gênero ocorre de forma próxima a atual, restrita ao Hemisfério Sul, isto ocorre pela separação da Gondwana, assim como pelo surgimento de plantas com flor que extinguem o gênero Araucaria, assim como a família Araucariaceae, do Hemisfério Norte.[5]
A separação da Gondwana cria um processo de vicariância onde a seção Araucaria, que possui sua distribuição atual na América do Sul, é separada das seções Bunya, Intermedia e Eutacta, que possuem distribuição atual na Austrália, Nova Calêdonia, Ilha de Norfolk e Papua Nova Guiné.[6] Este processo vicariante cria uma distribuição muito ampla do gênero, que passa a sofrer diferentes processos de seleção natural e pode ter levado a um processo de conservação filogenética de nicho.[7]
Atualmente, a região com mais espécies de Araucaria é a Nova Caledônia, que contém 14 espécies endêmicas,[2] a divergência destas espécies é recente e existem indícios para um possível evento de irradiação adaptativa recente que diferenciou as espécies que ocorrem na Ilha, já que a Nova Caledônia é considerada, além de uma ilha Darwiniana antiga, um hotspot de biodiversidade.[8]
As araucárias, inclusive o pinheiro-do-paraná (i.e. nome científico Araucaria angustifolia) são excelentes plantas a serem cultivadas como árvores orientais de bandeja ou pote, em estilo 'bonsai' oriental, conforme as antigas tradições da China e do Japão.
A. angustifolia quase foi levada a extinção devido a sua madeira ser utilizada para a construção civil e de móveis. Outras espécies do gênero também foram exploradas com finalidades parecidas.
O gênero divide-se em quatro secções;[9] Araucaria tendo duas espécies, Bunya com uma espécies, Intermedia, com uma espécie e Eutacta com 16 espécies.
.jpg)
.jpg)
Karte mit allen verlinkten Seiten: 
.jpg)
.jpg)
|titulo= at position 62 (ajuda); line feed character character in |jornal= at position 38 (ajuda); |acessodata= requer |url= (ajuda) |acessodata= requer |url= (ajuda) Araucaria é um gênero de árvores coníferas na família Araucariaceae. Existem 20 espécies no gênero, com distribuições altamente separadas na Nova Caledônia (onde 14 espécies são endêmicas), Ilha Norfolk, sudeste da Austrália, Nova Guiné, Argentina, Chile, e sul e parte do sudeste do Brasil.
Araucaria, kozalaklı ağaçları kapsayan, Araucariaceae familyasına ait bir cinsdir.
Bu cinsin ayrı yerlerde dağılımlara sahip 13'ü endemik olan 19 türü bulunmaktadır.
Pinopsida ile ilgili bu madde bir taslaktır. Madde içeriğini geliştirerek Vikipedi'ye katkıda bulunabilirsiniz. 
Ağaç ile ilgili bu madde bir taslaktır. Madde içeriğini geliştirerek Vikipedi'ye katkıda bulunabilirsiniz. Araucaria, kozalaklı ağaçları kapsayan, Araucariaceae familyasına ait bir cinsdir.
Bu cinsin ayrı yerlerde dağılımlara sahip 13'ü endemik olan 19 türü bulunmaktadır.
Високі вічнозелені хвойні дерева з кільчасто розташованими гілками і плоскою хвоєю. Шишки кулясті, великі; насіння більшості видів їстівне.[1]
Вони розповсюдженні в Новій Каледонії (до якої ендемічні 13 видів), о. Норфолк, східній Австралії, Новій Гвінеї, Аргентині, Чилі і південній Бразилії.
На Кримському та Кавказькому узбережжях Чорного моря вирощують 2 види: Araucaria imbricata та Araucaria angustifolia.[1]
Араукарія різнолиста
Чоловіча шишка чилійської араукарії
Молода араукарія чилійська взимку
Araucaria Juss.
Виды Ареал
Араука́рия (лат. Araucaria, от названия чилийской провинции Арауко) — род вечнозелёных хвойных деревьев семейства Араукариевые.
В основном высокие деревья (до 50—60 и даже 90 м) с плоской хвоей.
Двудомны (эпизодически однодомны или меняют пол с возрастом), женские шишки округлые диаметром до 20 см, мужские удлинённые длиной до 15—20 см. Масса шишек араукарии чилийской достигает 1,5 кг.
19 видов в Австралии и на островах Новая Гвинея, Новая Каледония и Норфолк и 2 вида в Америке.
Семена большей частью съедобны[1], древесина используется как строительный материал и на различные поделки.
Некоторые виды (Araucaria angustifolia, Araucaria araucana и др.) разводят как декоративные на Черноморском побережье Кавказа и южном берегу Крыма; Araucaria heterophylla и Araucaria bidwillii выращивают также в комнатах и оранжереях.
В следующей таблице знаком «†» помечены вымершие виды.
Araucaria araucana (Molina) K.Koch — Араукария чилийская центр Чили и запад Аргентины 
Araucaria nipponensis† Секция Bunya — Буния Araucaria bidwillii Hook. — Араукария Бидвилла, или Буния-буния восток Австралии 
Araucaria brownii† Araucaria mirabilis (Spegazzini) Windhausen — Араукария удивительная† 
Araucaria sphaerocarpa† Секция Intermedia — Интермедия Araucaria hunsteinii K.Schum. — Араукария Ханстайна, или Араукария Клинка восток Новой Гвинеи Araucaria haastii† Секция Eutacta — Эутакта Araucaria bernieri J.Buchholz Новая Каледония Araucaria biramulata J.Buchholz Новая Каледония Araucaria columnaris (J.R.Forst.) Hook. — Араукария колонновидная, или Араукария Кука юг Новой Каледонии 
Araucaria cunninghamii Aiton ex D.Don — Араукария Каннингема восток Австралии, запад Новой Гвинеи 
Araucaria heterophylla (Salisb.) Franco — Араукария разнолистная, или Араукария высокая остров Норфолк 
Araucaria humboldtensis J.Buchholz юг Новой Каледонии Araucaria laubenfelsii Corbasson юг Новой Каледонии 
Araucaria luxurians (Brongn. et Gris) de Laub. юг Новой Каледонии 
Araucaria montana Brongn. et Gris Новая Каледония 
Araucaria muelleri (Carrière) Brongn. et Gris юг Новой Каледонии 
Araucaria nemorosa de Laub. юг Новой Каледонии 
Araucaria rulei F.Muell. — Араукария Руле Новая Каледония 
Araucaria schmidii de Laub. север Новой Каледонии Araucaria scopulorum de Laub. Новая Каледония Araucaria subulata Vieill. Новая Каледония 
Секция Yezonia † Araucaria vulgaris† Секция Perpendicula † Araucaria desmondii† incertae sedis Araucaria beipiaoensis† Araucaria fibrosa† Araucaria nihongii† Araucaria taieriensis† Araucaria angustifolia
Araucaria araucana
Araucaria bidwillii
Araucaria columnaris
Araucaria columnaris
Araucaria cunninghamii
Араукария разнолистная (Araucaria heterophylla)
Araucaria luxurians
Araucaria montana
Araucaria muelleri
Араукария Бидвилла (A. bidwillii)
Окаменелая шишка араукарии (юрский период, ок. 210 млн. лет назад)
Араука́рия (лат. Araucaria, от названия чилийской провинции Арауко) — род вечнозелёных хвойных деревьев семейства Араукариевые.
南洋杉属（学名：Araucaria）是南洋杉科下的一个属，共有19種，主要分布在新喀里多尼亚、诺福克岛、澳大利亚东部、新几内亚、阿根廷、智利和巴西南部。
这是一篇與植物相關的小作品。你可以通过编辑或修订扩充其内容。 
分類 界 : 植物界 Plantae 門 : 球果植物門 Pinophyta 綱 : マツ綱 Pinopsida 目 : マツ目 Pinales 科 : ナンヨウスギ科 Araucariaceae 属 : ナンヨウスギ属 Araucaria 学名 Araucaria Juss. 和名 ナンヨウスギ属 種 本文参照
ナンヨウスギ属（ナンヨウスギぞく、学名：Araucaria）は、ナンヨウスギ科の属の1つ。学名からアロウカリアとも呼ばれる。南アメリカ、オーストラリア、ポリネシアなど南半球に分布。耐寒性が強く、暖地では庭木にされる。世界三大造園木の一つ。
この仲間はすべて実生で繁殖する。タネは長さ4〜5cmくらいの紡錘形であるが、乾燥させると発芽しなくなるので、入手したらすぐにまく。発芽温度は高いが、凍らさなければ冬にまいても、4月末から5月頃に発芽してくる。とがった方を下にしてまき、覆土は1〜2cmして、発芽まで乾燥させないようにする。
ナンヨウスギ属の種には下記のものがある[1]。
など、約15種ある。
この項目は、植物に関連した書きかけの項目です。この項目を加筆・訂正などしてくださる協力者を求めています（プロジェクト:植物／Portal:植物）。 ナンヨウスギ属（ナンヨウスギぞく、学名：Araucaria）は、ナンヨウスギ科の属の1つ。学名からアロウカリアとも呼ばれる。南アメリカ、オーストラリア、ポリネシアなど南半球に分布。耐寒性が強く、暖地では庭木にされる。世界三大造園木の一つ。
아라우카리아속(Araucaria屬)은 아라우카리아과의 속이다.[3] 상록 침엽수 20여 종이 현존하며, 노퍽섬, 누벨칼레도니, 뉴기니섬, 오스트레일리아 등 오세아니아 지역과 브라질, 아르헨티나, 우루과이 칠레 등 남아메리카 지역에 분포한다. 학명은 "아라우코의"라는 뜻의 스페인어 "아라우카노(araucano)"에서 유래했다. 여러 종이 "소나무"라 불리지만, 소나무속에 속하는 식물들과는 큰 관련이 없다.
