nomes no trilho de navegação
Colaptes pitius,[2][3] ye una especie d'ave Piciforme perteneciente al xéneru Colaptes. El nome "pitío" derivar del so nome mapuche pütiw, que de la mesma ye una onomatopeya del so cantar.
Cabeza pardu escuru. Auriculares, mexelles y garganta café leonado. Envés y cubiertes alares pardu escuru ribeteados de blancu. Llombu blancu. Supracaudales negres con barres tresversales blanquesinas. Pechu ablancazáu con barres tresversales corites. Abdome daqué amarellentáu. Subalares y axilares mariellu leonado. Cola escura; rectrices con pintes amarellentaes. Güeyos mariellos. Mide 32-34 cm.
Habita Chile y Arxentina. Alcuéntrase-y de normal dende la zona costera hasta la precordillera, a unos 2.000 msnm, nos faldeos de cuetos y en campos abiertos arbustivos, evitando los montes y selves, nos cualos puédese-y ver a la vera d'estos.
Busca'l so alimentu tanto nel suelu como ente les corteces de los árboles y parrotales, a los cualos cute col so fuerte y robustu picu pa furar la madera, meter la so llingua cilindrica y prindar inseutos y les sos canesbes.
El so vuelu ondulante, consiste nunos 5 aleteos y depués un entamo coles ales zarraes, en forma alternada.
A diferencia d'el costume normal de los carpinteros de nidificar nel interior de dalgún tueru lo cual facer por esceición, el pitio prefier faelo en fuexos de ribayos, fasteres serrapatoses o caminos cortaos, onde cava un furacu fondu. La niarada consta xeneralmente de 5 o 6 güevos, de tamañu de 30x24 mm.app.
El so cantar suena paecíu a "pitío" y ye bien característicu. La creencia popular del sur de Chile afirma que ye un anunciu de visites.
Esta páxina forma parte del wikiproyeutu Aves, un esfuerciu collaborativu col fin d'ameyorar y organizar tolos conteníos rellacionaos con esti tema. Visita la páxina d'alderique del proyeutu pa collaborar y facer entrugues o suxerencies. Colaptes pitius, ye una especie d'ave Piciforme perteneciente al xéneru Colaptes. El nome "pitío" derivar del so nome mapuche pütiw, que de la mesma ye una onomatopeya del so cantar.
Colaptes pitius[1] a zo ur spesad evned eus ar c'herentiad Picidae.
Anvet e voe Picus pitius (kentanv) da gentañ-penn (e 1782)[2] gant ar skiantour chilean Juan Ignacio Molina (1740-1829).
.jpg)
Colaptes pitius. Kavout a reer ar spesad e koadeier gleb kreisteiz ha kreiz Chile ha mervent Arc'hantina[3].
Colaptes pitius a zo ur spesad evned eus ar c'herentiad Picidae.
Anvet e voe Picus pitius (kentanv) da gentañ-penn (e 1782) gant ar skiantour chilean Juan Ignacio Molina (1740-1829).
El picot de Xile (Colaptes pitius) és un ocell de la família dels pícids (Picidae) que habita Xile i la zona adjacent d'Argentina.
Boscos del centre i sud de Xile i zones limítrofes del sud de l'Argentina.
El picot de Xile (Colaptes pitius) és un ocell de la família dels pícids (Picidae) que habita Xile i la zona adjacent d'Argentina.
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Ysgytiwr Magellan (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: ysgytwyr Magellan) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Colaptes pitius; yr enw Saesneg arno yw Chilean flicker. Mae'n perthyn i deulu'r Cnocellod (Lladin: Picidae) sydd yn urdd y Piciformes.[1]
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn C. pitius, sef enw'r rhywogaeth.[2]
Mae'r ysgytiwr Magellan yn perthyn i deulu'r Cnocellod (Lladin: Picidae). Dyma rai o aelodau eraill y teulu:
Rhestr Wicidata:
rhywogaeth enw tacson delwedd Cnocell fraith Japan Yungipicus kizuki Cnocell gorunfrown Yungipicus moluccensis_-_Flickr_-_Lip_Kee.jpg)
_on_tree_trunk_(crop_1).jpg)
Aderyn a rhywogaeth o adar yw Ysgytiwr Magellan (sy'n enw benywaidd; enw lluosog: ysgytwyr Magellan) a adnabyddir hefyd gyda'i enw gwyddonol Colaptes pitius; yr enw Saesneg arno yw Chilean flicker. Mae'n perthyn i deulu'r Cnocellod (Lladin: Picidae) sydd yn urdd y Piciformes.
Talfyrir yr enw Lladin yn aml yn C. pitius, sef enw'r rhywogaeth.
Der Bänderspecht (Colaptes pitius) ist ein in Südamerika vorkommender Vogel aus der Familie der Spechte (Picidae).
Bänderspechte erreichen eine durchschnittliche Körperlänge von 30 Zentimetern und ein Gewicht von 100 bis 163 Gramm.[1] Zwischen den Geschlechtern besteht nur ein sehr leichter Sexualdimorphismus. Bei den Männchen ist der Kopf bis in den Nacken schiefergrau bis dunkelbraun gefärbt, zuweilen mit schwach roten Flecken, die bei den Weibchen stets fehlen. Bei beiden Geschlechtern zeigt die Färbung des Brust- und Bauchbereichs eine weißgelbe Farbe und eine bräunliche Bänderung. Das Gesicht ist milchig weiß bis gelblich weiß. Die Vögel haben auffällig braunweiß quergebänderte Flügel sowie ein ebenso gezeichnetes Rückengefieder. Der Bürzel ist weißlich. Die langen hell- und dunkelbraun gebänderten Steuerfedern sind keilförmig und dienen als Stütze, wenn sie sich an Baumstämmen bewegen. Der Schnabel ist schwärzlich, die Iris gelblich. Beine und Füße sind olivgrau.
Der Bänderspecht kommt in der Mitte und im Süden Chiles sowie im Südwesten Argentiniens vor.[2][1] Hauptlebensraum der Art sind offene Wälder, Plantagen und Gebüsch reiche Wiesen in Höhenlagen zwischen 600 und 1000 Metern. Im Winter wurden die Vögel auch bis hinunter zum Meeresspiegel angetroffen.[1]
Die Vögel ernähren sich von verschiedenen Insekten, in erster Linie von Ameisen (Formicidae) und deren Brut. Auch Skorpione (Scorpiones) und Maden werden gelegentlich vertilgt. Die Nahrung wird fast ausschließlich am Boden gesucht, wo sich die Spechte auch überwiegend aufhalten. Nur bei Störungen oder Gefahr ziehen sie sich in Bäume zurück.[1] Das Brutgeschäft findet zwischen Oktober und Dezember statt. Das typische Spechtnest wird als Höhle in einen abgestorbenen Baumstamm gezimmert. Eine Nesthöhle wird mit vier bis sechs Eiern bestückt. Brut- und Nestlingszeiten sind noch nicht dokumentiert.[1]
Der Bänderspecht ist in seinen Vorkommensgebieten nicht bedroht und wird demzufolge von der Weltnaturschutzorganisation IUCN als 
„least concern = nicht gefährdet“ klassifiziert.[3]
Der Bänderspecht (Colaptes pitius) ist ein in Südamerika vorkommender Vogel aus der Familie der Spechte (Picidae).
The Chilean flicker (Colaptes pitius) is a species of bird in subfamily Picinae of the woodpecker family Picidae. It is found in Argentina and Chile.[2]
The Chilean flicker was originally described as Picus Pitius.[3] For a time it was put in the monotypic genus Pituipicus that was later merged into Colaptes. The Chilean flicker and Andean flicker (C. rupicola) are sister species.[4][5]
The Chilean flicker is monotypic.[2]
The Chilean flicker is about 30 cm (12 in) long and weighs 100 to 163 g (3.5 to 5.7 oz). Males and females have the same plumage except on their heads. Adult males are dark slate gray from forehead to nape; the last occasionally has a hint of red. They are buffish from their lores around the eye to the nape with fine black or black and red spots on the malar area that show as a diffuse patch. Their chin and throat are buffish white with black spots on the lower throat. Adult females have a buffish malar area with no spots and never any red on the nape. Both sexes have blackish brown upperparts with narrow white to buff-white bars; their rump is white with sometimes a few black spots. Their flight feathers are dark brown with pale shafts. The top side of their tail is brown-black; the central and outermost feathers have narrow white bars. Their tail's underside is yellowish with ill-defined bars. Their underparts are whitish with wide blackish brown bars on the breast and a mostly plain belly. Their longish bill is black, their iris whitish to yellowish, and the legs gray to green-gray. Juveniles are similar to adults but with brown eyes, a blacker crown, wider bars above, and more spots below.[6]
The Chilean flicker is found in central and southern Chile from the Coquimbo Region to central Magallanes Region and in adjacent southwestern Argentina between Neuquén and Santa Cruz provinces. It inhabits the temperate and Mediterranean climate zones. There it favors semi-open to open landscapes like the edges and openings in forest, open woodlands, riparian woodland, tree plantations, and scrublands. In elevation it mostly ranges between 600 and 1,000 m (2,000 and 3,300 ft) though it can be found near sea level in winter.[6]
The Chilean flicker is mostly resident throughout its range though it might be somewhat nomadic.[6]
The Chilean flicker feeds almost entirely on adult ants, their larvae, and their pupae. It usually forages in family groups, usually on the ground though not far from trees. It hops about, poking, digging, and sweeping aside debris. It will investigate fallen logs and stumps but very rarely forages in trees.[6]
The Chilean flicker's breeding season is believed to be between October and December. It excavates a nest cavity in a dead tree or snag and sometimes in an earthen bank. It is thought to be highly territorial. The clutch size is four to six eggs. The incubation period, time to fledging, and details of parental care are not known.[6]
The Chilean flicker's vocalizations include "long 'wic wic wic' series", a "whistled variable 'kwee', singly or in series", and a "week-a, week-a".[6]
The IUCN has assessed the Chilean flicker as being of Least Concern. It has a large range, and though its population size is not known it is believed to be stable. No immediate threats have been identified.[1] It occurs in several protected areas and is considered rather common.[6]
The Chilean flicker (Colaptes pitius) is a species of bird in subfamily Picinae of the woodpecker family Picidae. It is found in Argentina and Chile.
El pitío, pitigüe o carpintero pitío (Colaptes pitius),[3][4] es una especie de ave Piciforme perteneciente al género Colaptes. El nombre "pitío" se deriva de su nombre mapuche pütiw, que a su vez es una onomatopeya de su canto.
Cabeza pardo oscuro. Auriculares, mejillas y garganta café leonado. Dorso y cubiertas alares pardo oscuro ribeteados de blanco. Lomo blanco. Supracaudales negras con barras transversales blanquecinas. Pecho blanquecino con barras transversales negruzcas. Abdomen algo amarillento. Subalares y axilares amarillo leonado. Cola oscura; rectrices con pintas amarillentas. Ojos amarillos. Mide 32-34 cm.
Habita Chile y Argentina. Se le encuentra normalmente desde la zona costera hasta la precordillera, a unos 2.000 msnm, en los faldeos de cerros y en campos abiertos arbustivos, evitando los bosques y selvas, en los cuales se le puede ver a la orilla de estos.
Busca su alimento tanto en el suelo como entre las cortezas de los árboles y arbustos, a los cuales golpea con su fuerte y robusto pico para perforar la madera, meter su lengua cilíndrica y capturar insectos y sus larvas.
Su vuelo ondulante, consiste en unos 5 aleteos y luego un planeo con las alas cerradas, en forma alternada.
A diferencia de la costumbre normal de los carpinteros de nidificar en el interior de algún tronco lo cual lo hace por excepción, el pitio prefiere hacerlo en hoyos de barrancos, laderas escarpadas o caminos cortados, en donde cava un agujero profundo. La nidada consta generalmente de 5 o 6 huevos, de tamaño de 30x24 mm.app.
Su canto suena parecido a "pitío" y es muy característico. La creencia popular del sur de Chile afirma que es un anuncio de visitas.
El pitío, pitigüe o carpintero pitío (Colaptes pitius), es una especie de ave Piciforme perteneciente al género Colaptes. El nombre "pitío" se deriva de su nombre mapuche pütiw, que a su vez es una onomatopeya de su canto.
Colaptes pitius Colaptes generoko animalia da. Hegaztien barruko Picidae familian sailkatua dago.
Chilenkultatikka (Colaptes pitius) on Etelä-Amerikassa elävä tikkalintu, joka kuuluu kultatikkojen (Colaptes) sukuun. Chilenkultatikkaa tavataan lähes yksinomaan Chilessä, jossa se on maan yleisin tikkalaji.
Chilenkultatikan pituus on 32–34 senttiä. Selkäpuoli on tummanruskea ja sitä kirjovat vaaleanruskeat ja kellertävänruskeat hapsut, jotka ovat kullakin yksilöllä hieman erilaiset. Hapsut luovat höyhenykseen epäsäännöllisen aaltomaisen ristikkokuvion. Vatsa, kaula ja rinta ovat vaaleanharmaat tai ruskeankeltaiset, ja niitä kirjovat vastaavanlaiset ristikkokuviot. Lisäksi päässä on kellanruskea alue, joka ulottuu nokan tyvestä poskiin.[2] Takapuoli on valkoinen ja siipien alapinnat ovat keltaiset.[3] Silmät ovat kirkkaankeltaiset[2] muilla paitsi poikasilla.[4]
Chilenkultatikasta tunnistetaan kaksi alalajia: C. p. pitius ja C. p. cachinnans. C. p. cachinnans -alalajin rinnan ristikkokuviot ovat paksumpia ja se on kooltaan hieman toista alalajia suurempi.[2] Lisäksi sen pyrstö on kokoon suhteutettuna pienempi.[5] Chilenkultatikka muistuttaa jonkin verran kuubankultatikkaa. Molempien lajien koirailta puuttuu muille kultatikkojen suvun koiraille tyypillinen punainen alue höyhenyksestä. Kuubankultatikasta poiketen chilenkultatikalla on kuitenkin tumma päälaki ja tiheämpi kuvionti rinnassa. [3]
Chilenkultatikkaa tavataan lähes yksinomaan Chilessä, mutta joitakin lintuja on löydetty myös Argentiinasta. Se on Chilen yleisin tikkalaji.[2] Chilessä laji elää maan etelä- ja keskiosissa ja Argentiinassa aivan maan länsirajalla.[4] C. p. pitius -alalajin levinneisyys ulottuu keskisessä Chilessä sijaitsevasta Coquimbosta etelään Ayséniin, kun taas C. p. cachinnans elää etelämpänä. Sen levinneisyys ulottuu Chiloén saarelta ja Llanquihuin alueelta Magallanesin alueelle maan eteläosiin.[2]
Chilenkultatikkaa tavataan rannikkoalueilta aina Andien esivuoristoon jopa 2 000 korkeuteen saakka. Lajin elinympäristöä ovat avoimilla tasangoilla sijaitsevat pensaikot, kuivat ja kiviset kukkula-alueet ja etelänpyökkejä (Nothofagus) kasvavat avoimet metsät sekä metsänreunat. Laji liikkuu myös maatalousalueilla, mutta välttää liikkumista syvällä laajoissa metsissä.[2][4]
Chilenkultatikkoja näkee yleensä pareittain, mutta pesintäajan lopussa myös perheryhminä.[3] Lajin ravinto koostuu hyönteisistä ja niiden toukista,[2] etenkin muurahaisista.[4] Se etsii ravintonsa maasta pensaiden ja mullan seasta. Se nakuttelee myös puita ja poimii sieltä löytyneet hyönteiset kielellään.[2] Silloin kun lintu ei ruokaile, se yleensä istuu puussa.[4] Chilenkultatikkoja jää usein petolintujen kuten patagonianhiirihaukan ja amerikantuulihaukan saaliiksi.[2]
Chilenkultatikka kaivaa pesäkolonsa yleensä jyrkälle rinteelle, törmälle tai kalliolle. Puunrunkoon se kovertaa pesän vain harvoin. Naaras munii pesäkoloon 5–6 munaa.[2]
Chilenkultatikka (Colaptes pitius) on Etelä-Amerikassa elävä tikkalintu, joka kuuluu kultatikkojen (Colaptes) sukuun. Chilenkultatikkaa tavataan lähes yksinomaan Chilessä, jossa se on maan yleisin tikkalaji.
Chilespett[2] (Colaptes pitius) är en fågel i familjen hackspettar inom ordningen hackspettartade fåglar.[3] Den förekommer i regnskog och buskmark i centrala och södra Chile och sydvästra Argentina.[3] IUCN kategoriserar arten som livskraftig.[1]
Wikimedia Commons har media som rör chilespett.
Wikispecies har information om Colaptes pitius.
Chilespett (Colaptes pitius) är en fågel i familjen hackspettar inom ordningen hackspettartade fåglar. Den förekommer i regnskog och buskmark i centrala och södra Chile och sydvästra Argentina. IUCN kategoriserar arten som livskraftig.
Colaptes pitius là một loài chim trong họ Picidae.[2]
Bài viết liên quan đến bộ Gõ kiến này vẫn còn sơ khai. Bạn có thể giúp Wikipedia bằng cách mở rộng nội dung để bài được hoàn chỉnh hơn. 
_-_(25187155895).jpg)
