Kirput (Siphonaptera) on hyönteislahko, jonka lajit ovat nisäkkäiden ja lintujen loisia. Kirput kasvavat yleensä 1,5–4,5 millimetrin kokoisiksi. Ne lisääntyvät enimmäkseen eläinten pesissä ja aikuiset siirtyvät hyppäämällä eläimestä toiseen niiden ollessa tekemisissä keskenään. Kirppujen munat voivat säilyä pitkäänkin hyvissä oloissa.
Monet kirppulajit ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeläimiin, eivätkä ne tule pitkään toimeen muissa eläimissä, vaikka saattavatkin välillä purra myös muita lajeja. Jotkin kirput levittävät tauteja ja huonon hygienian oloissa nämä voivat olla suurempi haitta kuin itse kirput. Tunnetuin esimerkki kirppujen levittämästä taudista on rutto, joka levisi keskiajalla. Ruttoa levittivät mustarottien kirput, jotka olivat yleisiä ihmisasumuksissa ja purivat usein myös ihmisiä.
Kirppujen fossiiliaineisto on vähäistä. Jonkin verran löydöksiä on eoseeni- ja mioseenikautisista meripihkoista eli alle 56 miljoonan vuoden takaa. Lisäksi vuonna 2012 julkaistiin löydös jura- ja liitukaudella kiveen fossiloituneista, nykyisiin verrattuna jättiläismäisistä kirpuista[2]. Etäisesti kirppuja muistuttavien hyönteisten fossiileja tunnetaan myös australialaisesta Koonwarran esiintymästä, joskin näiden yhteys nykyisiin kirppuihin on kyseenalainen.[3]
Kirput ovat sivusuunnassa litteitä, tummanruskeita ja siivettömiä ulkoloisia, jotka imevät ravinnokseen isäntäeläimen verta. Kirpuilla on muiden hyönteisten tapaan kolme jalkaparia, joista takimmaisin pari on hyvin kehittynyt ja mahdollistaa kirpun hyppäämisen isäntäeläimen karvoihin. Eri kirppulajit eroavat niiden kitiinipiikkirivien eli stenidioiden ja pään muodon perusteella. Kitiinipiikkirivejä voi olla kaksi; genaalikampa sijaitsee pään alareunassa ja pronotaalikampa pään ja keskiruumiin rajalla. Joiltakin lajeilta, esimerkiksi supikoiran kirpulta, molemmat kammat voivat puuttua kokonaan ja joillakin on vain toinen kammoista. Myös kampojen pituutta ja niiden piikkien määrää käytetään apuna lajintunnistuksessa. Naaraskirppu on suurempi kooltaan kuin uroskirppu ja kirput ovat normaalisti 1–6 millimetriä pituudeltaan.
Kirppujen elämänkierto on täydellinen eli munasta kehittyy ensin toukkamuoto, joka luo nahkansa kahteen kertaan ennen koteloitumistaan. Kotelosta vapautuu sopivissa olosuhteissa aikuinen kirppu. Koko elämänvaiheen pituus on noin kolme viikkoa, mutta jos olosuhteet eivät ole otollisia, elämänkierto voi kestää jopa useita vuosia.
Tunnetuimpia kirppulajeja lienevät
Kirput (Siphonaptera) on hyönteislahko, jonka lajit ovat nisäkkäiden ja lintujen loisia. Kirput kasvavat yleensä 1,5–4,5 millimetrin kokoisiksi. Ne lisääntyvät enimmäkseen eläinten pesissä ja aikuiset siirtyvät hyppäämällä eläimestä toiseen niiden ollessa tekemisissä keskenään. Kirppujen munat voivat säilyä pitkäänkin hyvissä oloissa.
Monet kirppulajit ovat erikoistuneet tiettyihin isäntäeläimiin, eivätkä ne tule pitkään toimeen muissa eläimissä, vaikka saattavatkin välillä purra myös muita lajeja. Jotkin kirput levittävät tauteja ja huonon hygienian oloissa nämä voivat olla suurempi haitta kuin itse kirput. Tunnetuin esimerkki kirppujen levittämästä taudista on rutto, joka levisi keskiajalla. Ruttoa levittivät mustarottien kirput, jotka olivat yleisiä ihmisasumuksissa ja purivat usein myös ihmisiä.
Kirppujen fossiiliaineisto on vähäistä. Jonkin verran löydöksiä on eoseeni- ja mioseenikautisista meripihkoista eli alle 56 miljoonan vuoden takaa. Lisäksi vuonna 2012 julkaistiin löydös jura- ja liitukaudella kiveen fossiloituneista, nykyisiin verrattuna jättiläismäisistä kirpuista. Etäisesti kirppuja muistuttavien hyönteisten fossiileja tunnetaan myös australialaisesta Koonwarran esiintymästä, joskin näiden yhteys nykyisiin kirppuihin on kyseenalainen.
