dcsimg

Mooseksenpalavapensas ( finnois )

fourni par wikipedia FI

Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) on voimakastuoksuinen kasvilaji. Se on myös perinteinen koristekasvi.[1] Se on sukunsa ainoa laji.

Kasvi on saanut ainakin suomen- ja ruotsinkielisen ('Moses brinnande buske') nimensä siitä, että se erittää eteerisiä öljyjä, jotka syttyvät helposti palamaan. Tämä on yhdistetty Raamatun kertomukseen Mooseksesta ja palavasta pensaasta (2 Moos. 3:1-6). Todennäköisesti mooseksenpalavapensas ei kuitenkaan ole Raamatun kertomuksen laji, koska sitä ei tavata luonnonvaraisena Siinain alueella.[1]

Ulkonäkö ja koko

 src=
Mooseksenpalavapensaan kukka.
 src=
Mooseksenpalavapensaan hedelmä.

Monivuotinen mooseksenpalavapensas kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Jäykkiä, alaosasta puutuneita varsia on runsaasti. Varsien yläosissa on tiheään vaaleita nystykarvoja ja mustia eritenystyjä. Vuorottain olevat lehdet ovat 3–5-pariset ja päättölehdykkäiset. Lehdykät ovat puikeansuikeita, kaljuja ja hienosahalaitaisia. Isokokoiset, voimakastuoksuiset kukat ovat kerrannaisessa latvatertussa. Väriltään kukat ovat vaaleanpunaisia, joskus myös valkoisia. Verho- ja terälehtiä on viisi kappaletta. Verholehdet ovat suikeita. Terälehdet ovat kooltaan 20–25 mm pitkiä ja tummasuonisia. Neljä terälehteä on ylöspäisiä, viides eteenpäin siirottava. Heteitä on 10, ja ne ovat pitkäpalkoisia ja kärjestä tummanystyisiä. Mooseksenpalavapensas kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kota on kova ja syvään viisiliuskainen. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti sitruunalle.[1][2]

Levinneisyys

Mooseksenpalavapensas kasvaa luonnonvaraisena Siperiasta ja Keski-Aasiasta Etelä-Euroopaan ulottuvalla alueella.[1]

Elinympäristö

Luontaisilla kasvualueillaan mooseksenpalavapensas kasvaa kuivahkoissa, avoimissa metsissä ja louhikoissa, metsäaroilla ja aroilla.[3]

Käyttö

Mooseksenpalavapensas on suosittu puutarhojen koristekasvi. Kasvia käsiteltäessä iho on kuitenkin suojattava hyvin, sillä ihokosketus kasviin aiheuttaa allergisen reaktion erityisesti aurinkoisella säällä (fytofotodermatiitti). Myös lapset on syytä pitää kasvista loitolla.[1]

Kasvista valmistetaan hajuvettä ja Siperiassa siitä on valmistettu myös teetä. Kansanlääkinnässä kasvin lehtiä ja juuria on aikaisemmin käytetty matolääkkeenä, naistentauteihin, virtsanerityksen lisäämiseen ja vatsan vahvistamiseen.[1]

Lähteet

  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

  1. a b c d e f Suomen teveyskasvit 1982, s. 297.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 380.
  3. Siirtolapuutarhat: Mooseksenpalavapensas Viitattu 28.4.2012.

Aiheesta muualla

licence
cc-by-sa-3.0
droit d’auteur
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visiter la source
site partenaire
wikipedia FI

Mooseksenpalavapensas: Brief Summary ( finnois )

fourni par wikipedia FI

Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) on voimakastuoksuinen kasvilaji. Se on myös perinteinen koristekasvi. Se on sukunsa ainoa laji.

Kasvi on saanut ainakin suomen- ja ruotsinkielisen ('Moses brinnande buske') nimensä siitä, että se erittää eteerisiä öljyjä, jotka syttyvät helposti palamaan. Tämä on yhdistetty Raamatun kertomukseen Mooseksesta ja palavasta pensaasta (2 Moos. 3:1-6). Todennäköisesti mooseksenpalavapensas ei kuitenkaan ole Raamatun kertomuksen laji, koska sitä ei tavata luonnonvaraisena Siinain alueella.

licence
cc-by-sa-3.0
droit d’auteur
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visiter la source
site partenaire
wikipedia FI