Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw melyn penfelyn, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy melynion penfelyn; yr enw Saesneg yw Sallow, a'r enw gwyddonol yw Xanthia icteritia.[1][2] Fe'i canfyddir yn yr ardaloedd Paleoartig.
27–35 mm ydy lled ei adenydd areu heithaf ac mae'r oedolyn yn hedfan rhwng Gorffennaf a Hydref.
Prif fwyd y lindys ydy helyg a phoplys.
Gellir dosbarthu'r pryfaid (neu'r Insecta) sy'n perthyn i'r Urdd a elwir yn Lepidoptera yn ddwy ran: y gloynnod byw a'r gwyfynod. Mae'r dosbarthiad hwn yn cynnyws mwy na 180,000 o rywogaethau mewn tua 128 o deuluoedd. Wedi deor o'i ŵy mae'r melyn penfelyn yn lindysyn sy'n bwyta llawer o ddail, ac wedyn mae'n troi i fod yn chwiler. Daw allan o'r chwiler ar ôl rhai wythnosau. Mae pedwar cyfnod yng nghylchred bywyd glöynnod byw a gwyfynod: ŵy, lindysyn, chwiler ac oedolyn.
Gwyfyn sy'n perthyn i urdd y Lepidoptera yw melyn penfelyn, sy'n enw gwrywaidd; yr enw lluosog ydy melynion penfelyn; yr enw Saesneg yw Sallow, a'r enw gwyddonol yw Xanthia icteritia. Fe'i canfyddir yn yr ardaloedd Paleoartig.
27–35 mm ydy lled ei adenydd areu heithaf ac mae'r oedolyn yn hedfan rhwng Gorffennaf a Hydref.
Die Bleich-Gelbeule (Xanthia icteritia) oder auch Bleiche Weiden-Gelbeule ist ein Schmetterling aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae). Die Falter sind ausgesprochene Herbstschmetterlinge und fliegen im August und Oktober in Hecken und Gebüschlandschaften.
Im Gegensatz zur sehr ähnlichen Weiden-Gelbeule (Xanthia togata) unterscheidet sich die Bleich-Gelbeule durch eine variable, rot-violette Zeichnung auf den Flügeln, die meist aber nicht die Form einer zusammenhängenden Binde aufweist. In einigen Fällen fehlt sie ganz, stattdessen zeigen die Flügel nur einen kleinen ringförmigen Fleck.
Die rotbraune, mit dunklen Punkten und hellen Linien gezeichnete Raupe lebt im Frühjahr zuerst an Weidenkätzchen. In späteren Entwicklungsstadien gelangen die Raupen mit den beim Verblühen abfallenden männlichen Kätzchen auf die Bodenvegetation und fressen dort "polyphag" von verschiedensten niederen Kräutern. Die in ihren späteren Stadien sich also polyphag ernährenden Raupen findet man außer an Sal-Weiden (Salix caprea) auch an Espe (Populus tremula); später auch an Kuhblume (Taraxacum), Wegerich (Plantago), Brombeeren (Rubus fruticosus) und Rauschbeere (Vaccinium uliginosum). Die Verpuppung erfolgt in einem Kokon im Boden, in dem die Raupe noch einige Zeit als Ruhelarve verbringt.
Die Eier überwintern.
Die Tiere sind in den meisten Gegenden Mitteleuropas noch recht häufig anzutreffen. Sie bevorzugen Waldränder mit Weidengebüschen, Feuchtwiesen oder die Ufer von Gewässern, da dort auch ihre Haupt-Futterpflanze, die Sal-Weide, wächst.
Die Bleich-Gelbeule (Xanthia icteritia) oder auch Bleiche Weiden-Gelbeule ist ein Schmetterling aus der Familie der Eulenfalter (Noctuidae). Die Falter sind ausgesprochene Herbstschmetterlinge und fliegen im August und Oktober in Hecken und Gebüschlandschaften.
Xanthia icteritia, the sallow, is a moth of the family Noctuidae. It is found in the Palearctic realm (Europe except for the furthest south, and east to Central Asia, Korea, and Japan).
The wingspan is 27–35 mm. The moth is similar to the pink-barred sallow (Xanthia togata) but the median fascia usually differs. In some cases it is missing completely, in others the wings show a very small annular spot.
Forewing pale yellow; markings the same as in Xanthia togata, but the cloud on costa beyond submarginal line, the costal end of the median shade, and the subbasal costal blotch prominently dark brown; the dark blotch at base of reniform with a pale centre; the fringe yellow; head and shoulders pale yellow; hindwing whitish; — flavescens Esp. is a unicolorous form in which all the brown lines and shading are absent, the lines and edges of the stigmata being sometimes represented by slender faint rufous lines, the lower end of the reniform stigma alone remaining deep brown and the fringes reddish brown; an intermediate form occurs in which the markings are pale reddish brown, either distinct or faint, and approaching; asiatica Hmps. from the Sir Daria, has more orange yellow forewings, with dark brown markings, the antemedian and postmedian costal patches absent; the fringe dark brown at tips.[1]
The moth flies from July to October depending on the location.
The larvae are difficult to tell apart from the pink-barred sallow (Xanthia togata) and the larvae feed on willow and poplar.[2]
Xanthia icteritia, the sallow, is a moth of the family Noctuidae. It is found in the Palearctic realm (Europe except for the furthest south, and east to Central Asia, Korea, and Japan).
The wingspan is 27–35 mm. The moth is similar to the pink-barred sallow (Xanthia togata) but the median fascia usually differs. In some cases it is missing completely, in others the wings show a very small annular spot.
Vaaleakeltayökkönen (Xanthia icteritia) on hyvin yleinen loppukesän ja alkusyksyn yöperhonen.
Pohjaväriltään vaaleankeltainen, keskikokoinen ja teräväsiipinen yökkönen, josta on kolme erilaista värimuotoa. Värimuodolla f. flavescens ainoana etusiipien kuviointina erottuu tummana osa munuaistäplää sekä rivi tummia pisteitä aaltoviirun kohdalla lähellä siiven kärkeä. Myös yleisemmällä värimuodolla etusiiven munuaistäplä ja pisterivi erottuvat tummina, mutta lisäksi ulomman poikkiviirun kohdalla on leveä, kellanruskea varjostuma ja siiven etureunassa kolme kellanruskeaa laikkua. Kuvioinnin voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Kolmas värimuoto on ruosteenruskea f. aurantia. Takasiivet ovat yksivärisen valkoiset. Siipiväli 32–40 mm.[1][2][3]
Vuonna 1988 Helsingin seudulta pyydystetyistä 963 vaaleakeltayökkösestä oli pyydystyspaikasta riippuen 20–40 % värimuotoa f. flavescens. Muotoa f. aurantia tavattiin vain yksi yksilö. Vaalean muodon osuus oli suunnilleen sama myös Perämeren pohjukassa, jossa vastaavasti 777 yksilöstä viisi oli muotoa f. aurantia.[4]
Lajin levinneisyys kattaa suurimman osan Eurooppaa pois lukien eteläisimmät alueet. Idässä sitä tavataan aina Kiinaan ja Koreaan saakka.[5] Suomessa vaaleakeltayökkönen elää lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena elokuun alkupuolelta syyskuun loppuun huipun ollessa elokuun lopulla.[6]
Erittäin yleinen pensaikoissa sekä lehti- ja sekametsissä elävä laji. Perhoset lentävät pimeän tullen ja tulevat helposti syötille, huonommin valolle. Toukka elää aluksi pajilla, mutta siirtyy myöhemmin ruohovartiseen kasvillisuuteen. Kotelo on löyhässä kotelokopassa maassa. Muna talvehtii.[3][5]
Toukan ravintokasveja ovat aluksi pajut (Salix), myöhemmin erilaiset ruohovartiset kasvit. Lisäksi se syö mustikkaa (Vaccinium myrtillus).[3]
Vaaleakeltayökkönen (Xanthia icteritia) on hyvin yleinen loppukesän ja alkusyksyn yöperhonen.
De gewone gouduil (Xanthia icteritia) is een nachtvlinder uit de familie van de uilen, de Noctuidae. De voorvleugellengte bedraagt tussen de 14 en 17 millimeter. De soort komt verspreid over het Palearctisch gebied voor. Hij overwintert als ei.
De gewone gouduil heeft wilg en populier als waardplanten, in late stadia stapt de rups ook wel over naar kruidachtige planten.
De gewone gouduil is in Nederland en België een algemene soort, die verspreid over het hele gebied kan worden gezien. De vlinder kent één generatie die vliegt van eind juli tot en met oktober.
De gewone gouduil (Xanthia icteritia) is een nachtvlinder uit de familie van de uilen, de Noctuidae. De voorvleugellengte bedraagt tussen de 14 en 17 millimeter. De soort komt verspreid over het Palearctisch gebied voor. Hij overwintert als ei.
Blekt gulfly (Xanthia icteritia) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er funnet over det meste av Norge, men sparsomt i Nord-Norge.
Et middelsstort (vingespenn 33 – 37 mm), blekt gult nattfly. Fargen er blekere enn hos de andre norske gulflyene (Xanthia spp.), noen individer er nesten ensfarget blekgule. Hodet og forkroppen er lysgule, bakkroppen gulhvit. Forvingen er noe tilspisset, lysgul, med et uregelmessig og ofte utydelig, brunlig tverrbånd midt på. Utenfor dette båndet er det en trekantet, brunlig flekk med framkanten og en rekke av små, brune flekker langs ytterkanten. I vingens indre del er det oftest noen diffuse, brunlige flekker. Bakvingen er snøhvit.
Blekt gulfly forekommer i løvskog, hager og parker. Som unge lever larvene på blomster (gåsunger) av viere (Salix spp.) eller på rakler av osp (Populus tremula). I de to siste larvestadiene lever de på ulike urter. Arten overvintrer som egg. De voksne sommerfuglene flyr om natten i august – september og kommer gjerne til lys.
Blekt gulfly finnes i Europa, unntatt lengst i sør, og videre østover til Korea og Japan. I Norge er den vanlig på Sørlandet og det sørlige Østlandet, og forekommer også i Rogaland og Hordaland. Det er noen få funn fra Trøndelag og Nordland, og ett enkeltfunn fra Sør-Varanger i Finnmark.
Blekt gulfly (Xanthia icteritia) er en sommerfugl som tilhører familien nattfly (Noctuidae). Den er funnet over det meste av Norge, men sparsomt i Nord-Norge.
Xanthia icteritia é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Noctuidae.[1]
A autoridade científica da espécie é Hufnagel, tendo sido descrita no ano de 1766.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
Xanthia icteritia é uma espécie de insetos lepidópteros, mais especificamente de traças, pertencente à família Noctuidae.
A autoridade científica da espécie é Hufnagel, tendo sido descrita no ano de 1766.
Trata-se de uma espécie presente no território português.
The Sallow (Xanthia icteritia)[1] là một loài bướm đêm thuộc họ Noctuidae. Loài này có ở miền Cổ bắc.
Sải cánh dài 27–35 mm. Con trưởng thành bay từ tháng 7 đến tháng 10 tùy theo địa điểm.
.JPG)
,_Arnhem,_the_Netherlands.jpg)
The Sallow (Xanthia icteritia) là một loài bướm đêm thuộc họ Noctuidae. Loài này có ở miền Cổ bắc.
Sải cánh dài 27–35 mm. Con trưởng thành bay từ tháng 7 đến tháng 10 tùy theo địa điểm.
