dcsimg

Tunturihaarikko ( Finlandês )

fornecido por wikipedia FI

Tunturihaarikko (Sagina saginoides, syn. S. linnaei) on kohokkikasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoisen vuoristoseutujen ja arktisten alueiden kasvi.

Ulkonäkö ja koko

Monivuotinen, löyhästi mätästävä ja rönsytön tunturihaarikko kasvattaa 3–12 cm korkeat varret. Varret ovat rentoja tai kohenevia, juurehtivia ja kaljuja. Lehdet ovat 10–27 mm pitkiä, rihmamaisia ja pareittain yhdistyvisiä. Valkoiset kukat ovat yksittäin varren päässä. Kukkaperät ovat nuppuvaiheessa nuokkuvia, mutta suoristuvat myöhemmin. Verhiö ja teriö ovat useimmiten viisilehtisiä, nuput ovat pallomaisia. Verholehdet ovat tavallisesti yli 2,5 mm pitkiä. Valkoiset terälehdet ovat jokseenkin verholehtien pituisia. Heteitä on tavallisesti kymmenen kappaletta, joskus vain viisi. Suomessa tunturihaarikko kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kapean munamainen kota.[1][2]

Tunturihaarikko risteytyy rentohaarikon (S. procumbes) kanssa. Risteymä tunnetaan nimellä rönsyhaarikko (S. x normaniana).[2]

Levinneisyys

Tunturihaarikon levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla on laaja, mutta hajanainen. Euroopassa lajia esiintyy paikoitellen Pyreneiden niemimaalla, Skotlannissa, Alpeilla, Apenniineilla, Balkanin alueen vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Sudeeteilla, Kaukasuksen alueella, Islannissa, Fennoskandian vuoristo- ja tunturiseuduilla sekä Venäjän pohjoisosissa. Afrikassa lajia tavataan Marokossa, Aasiassa paikoin Turkissa, Keski-Aasiassa sekä paikoin Keski- ja Pohjois-Siperiassa. Pohjois-Amerikassa tunturihaarikkoa kasvaa Kalliovuorilla mantereen itäosissa sekä Koillis-Kanadassa. Se on myös levinnyt Grönlantiin.[3] Tunturihaarikko on Suomessa pohjoisimman Lapin kasvi, jota kasvaa erityisesti Käsivarren suurtuntureilla Enontekiöllä, mutta paikoitellen myös Keski-Lapissa saakka.[1][4]

Elinympäristö

Tunturihaarikko kasvaa tunturien kosteilla lumenviipymäpaikoilla, valuvesirinteillä, joen- ja puronvarsipensaikoissa. Joskus lajia kasvaa myös tienvarsisoraikoissa ja kyläniityillä.[1]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 113.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 141.
  3. Den virtuella floran: Stenarv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 29.4.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Tunturihaarikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 29.4.2012.

Aiheesta muualla

licença
cc-by-sa-3.0
direitos autorais
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visite a fonte
site do parceiro
wikipedia FI

Tunturihaarikko: Brief Summary ( Finlandês )

fornecido por wikipedia FI

Tunturihaarikko (Sagina saginoides, syn. S. linnaei) on kohokkikasveihin kuuluva, pienikokoinen pohjoisen vuoristoseutujen ja arktisten alueiden kasvi.

licença
cc-by-sa-3.0
direitos autorais
Wikipedian tekijät ja toimittajat
original
visite a fonte
site do parceiro
wikipedia FI