nomes no trilho de navegação
Ketunlieko eli havuketunlieko (Huperzia selago, aikaisemmin Lycopodium selago) on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
Ketunlieon versosto on pysty. Pieninä kimppuina olevat tiheälehtiset varret kasvavat 5–20 cm korkeiksi. Pienet alla senttimetrin pituiset neulasmaiset, litteät ja talvehtivat lehdet ovat varressa lähes kierteisesti. Neulasmaiset itiölehdet ovat vuosiverson yläosassa ja ne muistuttavat suuresti itiöpesäkkeettömiä lehtiä. Huomaamattomat kellertävät itiöpesäkkeet piilevät itiölehtien hangassa. Ketulieko kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Alkeisvarsikko on maansisäinen, mukulamainen ja lehtivihreätön.[1][2]
Suomessa ketulieosta tavataan kahta alalajia: metsäketunlieko (ssp. selago) ja pohjanketunlieko (ssp. arctica). Metsäketunlieko on itusilmuton tai vain niukasti itusilmuinen, lehdet ovat tummanvihreitä ja sivulle tai yläviistoon harittavia. Pohjanketunlieolla on aina itusilmuja ja sen lendet ovat väriltään vaaleamman vihreitä ja ne ovat tiiviisti varren myötäisiä.[1] Alalajien välimuodot ovat yleisiä.[3]
Lähilajeista ketunlieon voi sekoittaa hieman samanlaiseen riidenliekoon (Lycopodium annotinum).[4]
Ketunliekoa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa lajin päälevinneisyysalue ulottuu Britteinsaarilta Itä-Ranskaan ja Pohjois-Italiaan, ja edelleen Pohjois-Balkanilta Venäjälle ja Pohjoismaihin. Lajia tavataan myös laajalla alueella Siperiassa sekä Pohjois-Amerikan pohjois- ja itäosissa.[4] Suomessa ketunliekoa tavataan koko maassa. Runsaimmillaan se on Pohjois-Lapissa.[5] Alalajeista metsäketunlieko on yleisempi Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjanketunlieko Pohjois-Suomessa.[1]
Ketuliekoa tavataan kosteissa ja yleensä rehevissä metsissä, kuten tuoreissa ja lehtomaisissa kangasmetsissä sekä kangas- ja lehtokorvissa. Sitä kasvaa myös lettosoilla, tihkupinnoilla, suo-ojien reunamilla, puronvarsilla, rannoilla, kosteissa kallionkoloissa ja -seinämillä.[1]
Ketunlieon keitinvettä on aikaisemmin käytetty syöpäläisten karkoittamiseen kotieläimistä.[4] Myrkyllistä kasvia on käytetty aikaisemmin myös voimakkaasti ulostuttavana ja oksennuttavana rohtona.[6]
Ketunlieko eli havuketunlieko (Huperzia selago, aikaisemmin Lycopodium selago) on liekomaisiin kuuluva yhtäläisitiöinen sanikkainen.
