nomes no trilho de navegação
Kivinilkat (Zoarcidae) on ahvenkalojen heimo, johon kuuluvia lajeja esiintyy viileillä ja lauhkeilla merialueilla sekä maapallon eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla.[2][3] Suomen merialueilla tavataan pelkästään heimon nimikkolajia kivinilkkaa (Zoarces viviparus).[4]
Kivinilkoilla on pitkänomainen ruumis, jossa on 58–150 selkänikamaa; pisin on amerikankivinilkka (Zoarces americanus), joka voi kasvaa jopa 1,1 metrin pituiseksi. Heimoon kuuluvilla lajeilla on pitkä selkä- ja peräevä, jotka yhtyvät saumattomasti pyrstöevään, sekä hyvin pienet vatsaevät, jotka voivat myös puuttua kokonaan.[2] Muita yhteisiä tuntomerkkejä ovat uimarakon puuttuminen sekä huomaamaton kylkiviiva. Suu on suuntautunut joko eteen tai alaspäin ja pienet suomut ovat syvällä ihossa tai puuttuvat kokonaan.[3]
Kivinilkat elävät merenpohjassa rantavyöhykkeellä tai syvemmän meren alueella. Niiden pääasiallista ravintoa ovat pienet selkärangattomat pohjaeläimet.[3] Suurin osa heimon lajeista laskee mätimunansa merenpohjaan kudun jälkeen eli ne ovat ovipaarisia. Munat ovat yleensä suurikokoisia mutta niitä on melko vähän.[2][3] Kolme Zoarces-sukuun kuuluvaa lajia synnyttää poikasensa elävinä eli ne ovat ovovivipaarisia. Osa lajeista huolehtii poikasista myös syntymän jälkeen. Heimon tieteellinen nimi onkin johdettu kreikankielisestä sanasta zoarkes, joka tarkoittaa ’elämää suojelevaa’.[2]
Kivinilkat jakaantuvat seuraaviin sukuihin, joihin kuuluu yli kaksisataa lajia:[1][2]
Kivinilkat (Zoarcidae) on ahvenkalojen heimo, johon kuuluvia lajeja esiintyy viileillä ja lauhkeilla merialueilla sekä maapallon eteläisellä että pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomen merialueilla tavataan pelkästään heimon nimikkolajia kivinilkkaa (Zoarces viviparus).
Kivinilkoilla on pitkänomainen ruumis, jossa on 58–150 selkänikamaa; pisin on amerikankivinilkka (Zoarces americanus), joka voi kasvaa jopa 1,1 metrin pituiseksi. Heimoon kuuluvilla lajeilla on pitkä selkä- ja peräevä, jotka yhtyvät saumattomasti pyrstöevään, sekä hyvin pienet vatsaevät, jotka voivat myös puuttua kokonaan. Muita yhteisiä tuntomerkkejä ovat uimarakon puuttuminen sekä huomaamaton kylkiviiva. Suu on suuntautunut joko eteen tai alaspäin ja pienet suomut ovat syvällä ihossa tai puuttuvat kokonaan.
Kivinilkat elävät merenpohjassa rantavyöhykkeellä tai syvemmän meren alueella. Niiden pääasiallista ravintoa ovat pienet selkärangattomat pohjaeläimet. Suurin osa heimon lajeista laskee mätimunansa merenpohjaan kudun jälkeen eli ne ovat ovipaarisia. Munat ovat yleensä suurikokoisia mutta niitä on melko vähän. Kolme Zoarces-sukuun kuuluvaa lajia synnyttää poikasensa elävinä eli ne ovat ovovivipaarisia. Osa lajeista huolehtii poikasista myös syntymän jälkeen. Heimon tieteellinen nimi onkin johdettu kreikankielisestä sanasta zoarkes, joka tarkoittaa ’elämää suojelevaa’.
