nomes no trilho de navegação
Rukoilijasirkat (Mantodea) on rososiipiäisiin kuuluva hyönteislahko.[2] Ryhmä on saanut nimensä tavasta, jolla ne pitävät saalistamiseen erikoistuneita eturaajojaan koukussa. Rukoilijasirkkoja tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 2300 eri lajia, joista kookkaimmat voivat olla 15 sentin pituisia, mutta pienimmät vain noin sormenpään mittaisia. Suurin osa rukoilijasirkoista on trooppisia eläimiä, mutta niitä esiintyy myös subtrooppisilla alueilla.
Muutamia lajeja pidetään terraarioeläiminä. Niitä on myös käytetty biologiseen torjuntaan.
Rukoilijasirkat ovat pitkänomaisia, yleensä siivekkäitä hyönteisiä. Etummainen raajapari eroaa huomattavasti muista raajoista. Eturaajat ovat piikikkäät ja erikoistuneet pitelemään saaliseläintä paikoillaan sirkan syödessä. Rukoilijasirkkojen näkö on hyvin tarkka. Niiden verkkosilmät ovat suuret ja stereonäkökenttä laaja. Saalistus perustuu lähinnä näköön, minkä vuoksi rukoilijasirkat ovat päiväaktiivisia eläimiä. Erikoispiirteenä rukoilijasirkat voivat kääntää päänsä lähes ympäri katsoessaan ympärilleen. Muiden hyönteisten tavoin rukoilijasirkoilla on tuntosarvet, joissa on haju-, tunto- ja lämpöaistit. Muodonvaihdos on vaillinainen.[3][4]
Rukoilijasirkat ovat yleensä melko hitaita ja pysyttelevät paikallaan. Vain saaliin nähdessään ne joskus juoksevat sen kimppuun. Rukoilijasirkat ovat kuitenkin taitavia kiipeilijöitä ja voivat roikkua pitkiä aikoja pää alaspäin. Kiipeilyssä ne voivat käyttää apunaan myös piikikkäitä eturaajojaan.
Useimmilla rukoilijasirkkalajeilla on siivet ja monet lajit osaavat lentää, joskin ne lähtevät lentoon vain jos on pakko. Rukoilijasirkoilla on kaksi siipiparia, joista ainakin päällimmäinen on värillinen. Muutamilla lajeilla on siivissään silmätäpliä sirkan omien saalistajien pelottamiseksi.
Kaikki rukoilijasirkkalajit ovat petoja. Ne ovat erittäin tehokkaita saalistajia, joilla on erinomainen suojaväritys. Suojavärin turvin rukoilijasirkka vaanii saalista ja voi tarpeen tullen odotella päiväkausia. Kun saalis lopulta ilmaantuu paikalle, rukoilijasirkka nappaa sen nopeasti piikikkäillä eturaajoillaan. Rukoilijasirkat syövät enimmäkseen muita hyönteisiä, mutta suurimmat lajit saalistavat myös pikkulintuja, hiiriä ja jopa pieniä käärmeitä. Rukoilijasirkka ei välttämättä tapa saalistaan, vaan syö sen elävältä. Sirkoilla on vahvat leuat, joilla ne voivat pureksia rikki jopa kovakuoriaisen kuoren.
Rukoilijasirkoilla esiintyy myös kannibalismia. Kookas naaras syö usein koiraan parittelun aikana.
Parittelu on koiraalle suuri riski, koska naaras voi helposti syödä kumppaninsa parittelun aikana. Siksi koiras yrittää parittelua esimerkiksi silloin, kun naaras on syömässä saalistaan. Koiras jatkaa siemennesteen pumppaamista naaraaseen vaikka naaras söisikin koiraan pään parittelun aikana. Parittelu kestää useita tunteja.
Kuukauden tai kahden kuluttua naaras munii ensimmäisen kerran. Sen jälkeen se munii vielä useita kertoja. Munat ovat melko isokokoisten munakoteloiden sisällä. Näitä koteloita kutsutaan oothecoiksi. Jokaisella rukoilijasirkkalajilla on erilainen ootheca, jonka naaras kiinnittää huolellisesti puunrunkoon tai johonkin muuhun materiaaliin. Ootheca sisältää parhaimmillaan jopa 300 munaa. Poikaset kuoriutuvat vasta useiden viikkojen kuluttua muninnasta.
Rukoilijasirkat (Mantodea) on rososiipiäisiin kuuluva hyönteislahko. Ryhmä on saanut nimensä tavasta, jolla ne pitävät saalistamiseen erikoistuneita eturaajojaan koukussa. Rukoilijasirkkoja tunnetaan maailmanlaajuisesti noin 2300 eri lajia, joista kookkaimmat voivat olla 15 sentin pituisia, mutta pienimmät vain noin sormenpään mittaisia. Suurin osa rukoilijasirkoista on trooppisia eläimiä, mutta niitä esiintyy myös subtrooppisilla alueilla.
Muutamia lajeja pidetään terraarioeläiminä. Niitä on myös käytetty biologiseen torjuntaan.
.jpg)
