nomes no trilho de navegação
Himalajanhaikara (Ardea insignis) on äärimmäisen uhanalainen eteläisellä Himalajalla Bhutanin, Intian, Bangladeshin ja Myanmarin alueilla elävä pelikaanilintu.[1]
Kooltaan himalajanhaikara on noin 127 cm. Lajin vatsa ja kurkku ovat väritykseltään valkoiset. Selkä on musta ja pitkä kaula on väriltään tumman harmaa. Himalajanhaikaran nokka on pitkä ja väriltään päältä musta ja alta oranssi. Linnun koivet ovat pitkät ja mustat. Ulkonäöltään himalajanhaikara muistuttaa paksunokkahaikaraa (Ardea sumatrana), mutta eroaa siitä valkoisen vatsansa perusteella. Himalajanhaikaran ääni on matala ja syvä ok ok ok urrrrrr [2].
Himalajanhaikaran elinympäristöä ovat useimmiten hiekka- tai sorapohjaiset joet usein subtrooppisten metsien läheisyydessä. Pääosin linnut elävät yhdyskunnissa, mutta saattavat hajaantua talveksi pienemmiksi parviksi. Lajin tiedetään viettävän lisääntymis- ja sulkasatoajan mäntyjä kasvavissa metsissä [2].
Himalajanhaikarakannan kooksi arvioidaan noin 50–250 yksilöä [2]. Pääuhka linnulle on jokiympäristöjen tuhoutuminen muun muassa saastumisen, vesistörakentamisen ja vesikuljetusten takia. Lisäksi vesilintujen ampumien on suosittu harrastus Myanmarissa [1]
Himalajanhaikara (Ardea insignis) on äärimmäisen uhanalainen eteläisellä Himalajalla Bhutanin, Intian, Bangladeshin ja Myanmarin alueilla elävä pelikaanilintu.
Kooltaan himalajanhaikara on noin 127 cm. Lajin vatsa ja kurkku ovat väritykseltään valkoiset. Selkä on musta ja pitkä kaula on väriltään tumman harmaa. Himalajanhaikaran nokka on pitkä ja väriltään päältä musta ja alta oranssi. Linnun koivet ovat pitkät ja mustat. Ulkonäöltään himalajanhaikara muistuttaa paksunokkahaikaraa (Ardea sumatrana), mutta eroaa siitä valkoisen vatsansa perusteella. Himalajanhaikaran ääni on matala ja syvä ok ok ok urrrrrr .
Himalajanhaikaran elinympäristöä ovat useimmiten hiekka- tai sorapohjaiset joet usein subtrooppisten metsien läheisyydessä. Pääosin linnut elävät yhdyskunnissa, mutta saattavat hajaantua talveksi pienemmiksi parviksi. Lajin tiedetään viettävän lisääntymis- ja sulkasatoajan mäntyjä kasvavissa metsissä .
Himalajanhaikarakannan kooksi arvioidaan noin 50–250 yksilöä . Pääuhka linnulle on jokiympäristöjen tuhoutuminen muun muassa saastumisen, vesistörakentamisen ja vesikuljetusten takia. Lisäksi vesilintujen ampumien on suosittu harrastus Myanmarissa
