Seepiat (Sepiida) on mustekaloihin kuuluva nilviäislahko. Seepiat, kuten useimmat muutkin mustekalat, erittävät puolustautuessaan tummanruskeaa mustetta. Seepioilla on kehittynyt hermosto ja hyvät muistiominaisuudet, ja niitä tutkitaan tämän takia paljon. Ne ovat jokseenkin lyhytikäisiä ja elävät tavallisesti 1,5-2-vuotiaaksi. Lajeista tunnetuin on seepia, Sepia officinalis.
Seepian vartalo koostuu vaipasta ("ruumis"), päästä sekä kymmenestä lonkerosta, joista kaksi on muita pidempiä pyyntilonkeroita.
Seepioiden vaippa on pussimainen, solakka. Sen selkäpuolella on kilpimäinen sisäinen tukiranka, nk. valaansuomu tai "seepiansuomu". Ruumiin kyljessä on eväreunus, pitkä poimu, jonka aaltomaisen liikkeen avulla seepia liikkuu eteenpäin. Seepiat voivat vaihtaa selkäpuolen väritystään kuten kameleontit kromatoforiensa, eli väripigmenttisolujensa avulla. Vatsapuoli on valkoinen.
Seepioiden kuori on sisäinen, se sijaitsee näkymättömissä eläimen vaipan alla. Se antaa seepialle sen tunnusomaisen muodon. Kuori on huokoinen, sen alapuolella on mikroskooppisia ilmalokeroita, joihin vettä sisään tai ulos pumppaamalla eläin säätelee ominaispainoaan, joten sen ei tarvitse tarvitse aktiivisesti uida uintisyvyytensä säilyttämiseksi.
Seepioilla on kaksi kidusta, jotka sijaitsevat vatsapuolen vaippaontelon perällä. Kiduksilla on oma sydämensä. Seepioilla on hyvin tehokas verenkiertojärjestelmä. Niiden veri on sinistä.
Seepialajit ovat tavallisesti 15–25 cm pituisia vaipan pituudella mitaten, mutta suurin laji, australialainen Sepia apama voi saavuttaa 50 cm vaipanmitan ja painaa 10 kg.
Seepiat ovat petoja, jotka pyytävät ruokansa lähinnä väijytyksestä sinkoamalla imukupilliset pyyntilonkeronsa saaliiseen. Ne paloittelevat saaliin sarveisnokallaan ja raastavat sen ihon rikki erityisellä raastinkielellä, radulalla. Seepiat syövät katkarapuja ja muita äyriäisiä, pikkukaloja, muita nilviäisiä ja jopa omia lajitovereitaan.
Seepiat ovat runsaslukuisia ja niitä pyydetään ahkerasti etenkin Välimerellä ja Itä-Aasiassa. Siellä ne ovat suosittua ja yleistä ruokaa.
Ainakin antiikin ajoista seepioiden mustetta on käytetty väriaineena. Seepioiden kalkkikuoria, valaansuomuja, myydään häkkilintujen ja lemmikkikilpikonnien kalkinlähteeksi. Niitä on käytetty myös kultaseppien valumuottien ja hionrapulverin valmistamiseen.
Eläviä seepialajeja on noin sata kahdessa heimossa ja viidessä suvussa.
Seepiat (Sepiida) on mustekaloihin kuuluva nilviäislahko. Seepiat, kuten useimmat muutkin mustekalat, erittävät puolustautuessaan tummanruskeaa mustetta. Seepioilla on kehittynyt hermosto ja hyvät muistiominaisuudet, ja niitä tutkitaan tämän takia paljon. Ne ovat jokseenkin lyhytikäisiä ja elävät tavallisesti 1,5-2-vuotiaaksi. Lajeista tunnetuin on seepia, Sepia officinalis.
